|
III. Siirtokuntien asema ja tehtävät. Luovutetun ja vuokratun alueen kuntien toiminta on sodan päätyttyä jatkunut sillä pohjalla, mikä oli luotu sellaisen kunnan hallinnosta, josta väestö on sotatilalain nojalla poistettu, 16 päivänä maaliskuuta 1940 annetulla lailla. Tämä laki perustui kuitenkin siihen käsitykseen, että siirtokuntien toiminnan jatkaminen ulkopuolella omaa aluettaan oli luonteeltaan väliaikaista ja että palautuminen sodan edelliseen olotilaan olisi ollut mahdollista. Rauhan solmimisen jälkeen on käynyt selväksi, että siirtokuntien toimintaa ei voida tällä pohjalla jatkaa. Kun kunta on alueyhteisö, täytyy katsoa, että kunta ei voi jatkaa toimintaansa, jos se kadottaa alueensa. Mutta alueen menettäminen ei sellaisenaan merkitse kunnan loppumista eikä valtio tule ilman muuta kuntien omaisuuden perijäksi. Mitään erikoislainsäädäntöä ei siirtokuntien lopettamisen järjestämisestä kuitenkaan annettu, vaan asia aiottiin aluksi hoitaa korvauslain yhteydessä. Alueluovutuksen johdosta menetetyn omaisuuden korvaamisesta 9 päivänä elokuuta 1940 annetun lain 1 §:ssä on säädetty, että mm. kunnille, kuntayhtymille, seurakunnille ja muille uskonnollisille yhdyskunnille suoritetaan korvausta valtionvaroista siitä omaisuudesta, joka näiltä on jäänyt 12 päivänä maaliskuuta 1940 allekirjoitetun rauhansopimuksen mukaan Neuvostoliitolle luovutetuille tai vuokratuille alueille tahi joka sodanvaaran, sodan tai mainitun rauhanteon johdosta on sanotuilla alueilla tai omaisuuden sieltä siirtämisen takia tuhoutunut, vahingoittunut taikka kadonnut 1/10 1939 - 30/9 1940 välisenä aikana. Saman lain 4 §:n 1 momentissa on säädetty, että kunnille, kuntayhtymille, seurakunnille ja muille uskonnollisille yhdyskunnille, joiden alue kokonaisuudessaan on luovutetulla tai vuokratulla alueella, suoritetaan korvausta ainoastaan siinä tapauksessa, että niiden jäljelle jäänyt omaisuus ei riitä velkojen maksamiseen, omia rahastoja veloiksi lukematta. Korvausta suoritetaan saman lainkohdan mukaan vain se määrä, mikä lain mukaan määrätystä korvauksesta, huomioonottaen myös jäljelle jääneen omaisuuden arvo, olisi lain 21 §:n 1 momentin mukaan pidätettävä korvaukseen oikeutetun velkojia varten. Milloin tällä tavoin laskettu, velkojia varten pidätettävä määrä on pienempi kuin korvaukseen oikeutetun jäljelle jääneen omaisuuden arvo, ei korvausta suoriteta. Korvauslain 32 §:n mukaan annetaan tarkemmat määräykset lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta asetuksella. Tämä asetus on annettu 2 päivänä syyskuuta 1940. Sen 27 §:n 1 momentissa on säädetty, että korvauslain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettujen kuntien ja kuntayhtymien velat suorittaa valtio. Samassa momentissa on edelleen säädetty, että velkojen suorittamista varten tulee mainittujen kuntien ja kuntayhtymien luovuttaa, sen mukaan kuin valtioneuvosto siitä määrää, jäljelle jäänyt omaisuutensa valtion käytettäväksi sekä toimittaa valtiovarainministeriölle ennen 10 päivää marraskuuta 1940 saman vuoden syyskuun 30 päivälle laadittu, asianmukaisesti tarkastettu ja hyväksytty tilinpäätös, joka osoittaa varat ja velat, varat niin, että jäljelle jäänyt omaisuus selviää erikseen. Asetuksen 27 §:n 2 momentissa on säädetty, että niiden korvauslain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettujen seurakuntien ja muiden uskonnollisten yhdyskuntien velat, joiden jäljelle jäänyt omaisuus ei riitä velkojen maksamiseen, suorittaa valtio sanotussa lainkohdassa säädettyyn määrään, ja on näiden seurakuntien ja yhdyskuntien luovutettava sanottu omaisuutensa samalla tavoin kuin kuntien ja kuntayhtymien valtion käytettäväksi. Ne tarkemmat määräykset kuntien, kuntayhtymien, seurakuntien ja muiden uskonnollisten yhdyskuntien omaisuuden luovuttamisesta valtiolle, joiden antaminen asetuksen mukaan on valtioneuvoston tehtävänä, sisältyvät näiden yhteisöjen omaisuuden luovuttamisesta valtiolle 17 päivänä lokakuuta 1940 annettuun valtioneuvoston päätökseen. Siinä on määrätty, että ylläselostetussa korvauslain täytäntöönpanoasetuksen 27 §:ssä mainittujen kuntien, kuntayhtymien, seurakuntien ja muiden uskonnollisten yhdyskuntien tulee luovuttaa jäljellejäänyt omaisuutensa, mikäli valtiovarainministeriö ei toisin määrää, viimeistään vuoden 1940 joulukuun kuluessa valtion käytettäväksi. Omaisuuden luovutuksen tulee tapahtua tarkastetun ja hyväksytyn tilinpäätöksen perusteella, ja omaisuuden ottaa vastaan valtiovarainministeriön määräämä edustaja tai edustajat. Kuitenkin on määrätty, että luovutettu omaisuus jää asianomaista kuntaa edustavan viranomaisen hoidettavaksi ja vastattavaksi. Kun korvauslain 4 §:n säännöksiä tarkastellaan, havaitaan, että kunnat ja kuntayhtymät, joiden alue on kokonaisuudessaan luovutetulla tai vuokratulla alueella, saavat tämän lainkohdan nojalla korvausta valtion varoista ainoastaan siinä tapauksessa, että niiden jäljelle jäänyt omaisuus ei riitä velkojen maksamiseen. Näinollen ne kunnat ja kuntayhtymät, joiden jäljelle jäänyt omaisuus riittää velkojen maksamiseen sillä tavoin kuin korvauslain 29 §:ssä on säädetty, eivät saa korvausta korvauslain nojalla. Tällaisista kunnista ja kuntayhtymistä ei siis korvauslain 4 §:n 1 momentissa ole lainkaan puhetta. Tästä seuraa, että korvauslain täytäntöönpanoasetuksen 27 §:ssä määrätty jäljelle jääneen omaisuuden luovutusvelvollisuus valtiolle kohdistuu ainoastaan niihin kuntiin ja kuntayhtymiin, joiden jäljelle jäänyt omaisuus ei riitä velkojen maksamiseen. Samaten on asianlaita eräiden yhteisöjen omaisuuden luovuttamisesta valtiolle 17 päivänä lokakuuta 1940 annetussa valtioneuvoston päätöksessä määrätyn luovutusvelvollisuuden suhteen: se ei kohdistu niihin kuntiin ja kuntayhtymiin, joiden jäljelle jäänyt omaisuus riittää sillä tavoin vähennettyjen velkojen suorittamiseen kuin korvauslain 29 §:ssä on säädetty. Tällaista lopputulosta ei voida pitää asianmukaisena. Enemmän tai vähemmän tilapäiset seikat määräävät, saako kunta ja kuntayhtymä itse hallita ja käyttää jäljelle jäänyttä omaisuuttaan vai onko sen luovutettava se valtiolle. Täysin samallaisessa asemassa aikaisemmin olleet kunnat joutuvat nyt, siitä riippuen, onko niiden onnistunut saada omaisuuttaan mukaansa, erilaiseen asemaan kunnallisen omaisuuden käyttämisessä ja kunnallisen hallinnon suorittamisessa. Kun lisäksi oli oikeudellisesti kyseenalaista, oliko omaisuuden luovutusvelvollisuus asetusteitse voitu määrätä niillekään kunnille, joiden jäljellejäänyt omaisuus ei riittänyt velkojen maksamiseen, oli käynyt selväksi, että siirtokuntien toiminnan järjestäminen ei ollut mahdollista suorittaa korvauslain toimeenpanon yhteydessä. Tarvittiin erikoislainsäädäntö siirtokuntien toiminnan järjestämiseksi ja lopettamiseksi. Eräänä seikkana, jolla siirtokuntien toiminnan jatkamista voitiin myöskin perustella, on mainittava kunnallisvaalien siirtäminen vuoteen 1942. Ennen vuoden 1943 alkua ei siirtoväellä ole vaikutusmahdollisuutta niiden kuntien hallintoon, joihin se on siirtynyt. Sen vuoksi pidettiin tarpeellisena, että siirtokuntien toimintaa jatkettaisiin seuraaviin kunnallisvaaleihin saakka. Mutta käytännöllisetkin syyt tekivät sen tarpeelliseksi. Siirtokuntien kunnallishallintotehtävien selvitys tulee vielä jatkumaan pitkän ajan eteenpäin, siirtokuntien asiain hoitajille on uudella lainsäädännöllä annettu runsaasti tehtäviä ja siirtokuntien jäljellejääneen omaisuuden käyttämisestä oli välttämättä lailla säädettävä. Hallitus päättikin 19 päivänä joulukuuta 1940 antaa eduskunnalle esityksen laiksi eräiden kuntien lakkauttamisesta. Lakiesityksen mukaan tulee rauhansopimuksessa Venäjälle luovutetulla alueella kokonaisuudessaan olleen kunnan asioiden selvittämisen olla loppuun suoritettu ennen tammikuun 1 päivää 1943 ja huolehtii siitä kunnan viranomaisille lain mukaan kuuluvaa päätäntö- ja täytäntöönpanovaltaa käyttäen kunnalle viimeksi valittu valtuusto yhdessä kunnan hoitokunnan kanssa. Kunnan asioiden selvittämisen yhteydessä on kunnan omaisuus tarpeen mukaan muutettava rahaksi, kunnan saatavat perittävä ja kunnan velat maksettava sekä jäljelle jäänyt omaisuus sitten käytettävä kuten lakiesityksessä jäljempänä säädetään. Jos selvittämistä toimitettaessa havaitaan, että kunnan jäljelle jäänyt omaisuus ei riitä velkojen maksamiseen, ja kunnalle suoritetaan valtion varoista korvausta alueluovutuksen johdosta menetetystä omaisuudesta, asettakoon kunta sen mukaan kuin valtioneuvosto määrää, jäljelle jääneen omaisuutensa valtion käytettäväksi kunnan velkojen maksamiseen. Sen jälkeen kuin kunnan asioiden selvittäminen on tapahtunut sekä sitä koskeva lopputilitys tarkastettu ja hyväksytty, julistaa valtioneuvosto kunnan lakkautetuksi ja määrää sen toiminnan lopetettavaksi aikaisintaan 1 päivänä tammikuuta 1943. Mitä laissa on säädetty kunnan toiminnan lakkauttamisesta ja sen asioiden selvittämisestä koskee myös Hangon kaupunkikuntaa. Valtuuston toimivallasta esitetään säädettäväksi, että lakkautettavan kunnan valtuusto toimittaa kunnan hoitokunnan jäsenten ja heidän varamiestensä sekä tilintarkastajien ja varatilintarkastajien vaalin, hyväksyy meno- ja tuloarvion sekä tilinpäätöksen ja selvitystä koskevan lopputilityksen, päättää vastuuvapauden myöntämisestä ja kunnan omaisuuden käyttämisestä ja rahaksi muuttamisesta sekä käsittelee ne asiat, jotka sisäasiainministeriö määrää valtuuston käsiteltäviksi. Muista asioista huolehtii ja päättää kunnan hoitokunta. Siihen asti kun tämä hoitokunta on valittu, hoitaa sen tehtävät kuntaan maaliskuun 16 päivänä 1940 annetun lain nojalla asetettu hoitokunta. Valtuusto kokoontuu vuosittain kaksi kertaa kunnan hoitokunnan kutsusta sen määräämässä paikassa ja määräämänä aikana sekä lisäksi silloin, kun sisäasiainministeriö tarpeelliseksi katsoo. Kunnan hoitokunnassa tulee olla vähintään kolme jäsentä, joista yksi valitaan hoitokunnan puheenjohtajaksi, sekä heillä kullakin vähintään kaksi henkilökohtaista varamiestä. Hoitokuntaan voidaan valita vain henkilö, joka 31 päivänä joulukuuta 1939 on ollut kunnassa vaalikelpoinen. Valtuusto on päätösvaltainen, kun vähintään puolet valtuuston jäsenistä on saapuvilla, ja kunnan hoitokunta kolmen jäsenen paikalla ollessa. Mikäli ei laissa tai sen nojalla ole toisin säädetty tai määrätty, noudatettakoon valtuuston ja kunnan hoitokunnan toiminnassa muuten soveltuvilta osilta kunnallishallinnosta annettuja säännöksiä ottaen huomioon, että kunnan hoitokunnasta on voimassa, mitä kunnallislautakunnasta tai kaupungin- taikka kauppalanhallituksesta on säädetty. Valtuuston ja hoitokunnan toiminnasta aiheutuvat menot suoritetaan kunnan varoista. Taksoitusta älköön tätä varten kuitenkaan toimitettako. Mikäli kunnan varoja ei ole käytettävissä, suorittaa valtio mainitut kustannukset. Lakkautettavan kunnan valtuuston hyväksymä meno- ja tuloarvio on alistettava sisäasiainministeriön tarkastettavaksi ja vahvistettavaksi. Kun kunnan toiminta on määrätty lopetettavaksi, on kunnan silloin jäljellä oleva omaisuus luovutettava sille tai niille kunnille, joihin lakkautettavan kunnan jäsenet pääasiallisesti ovat asettuneet asumaan. Sanotun omaisuuden luovuttamisesta asianomaisille kunnille päättää valtioneuvosto. Lakkautettavan kunnan valtuuston tulee laatia omaisuuden luovuttamista koskeva ehdotus, joka on jätettävä valtioneuvostolle samalla kertaa kuin selvitystä koskeva lopputilitys. Kunnan hallussa olleiden lahjoitusrahastojen varat on valtioneuvoston päätöksen mukaan käytettävä lahjoituksen yhteydessä määrättyihin tai niitä vastaaviin tarkoituksiin. - Kunta, jonka haltuun lakkauttavan kunnan asiakirjat luovutetaan, on velvollinen antamaan niistä otteita ja jäljennöksiä, kuten omista asiakirjoistaan. Lakiesityksessä on vihdoin säännös, että lailla kumotaan sen kanssa ristiriidassa olevat säännökset ja että sellaisen kunnan hallinnosta, josta väestö on sotatilalain nojalla poistettu, 16 päivänä maaliskuuta 1940 annettua lakia ei tässä selostetun lain voimaantulon jälkeen sovelleta lakkautettavaan kuntaan eikä Hangon kaupunkiin. Tämän lain kanssa ristiriidassa olevilla säännöksillä tarkoitetaan edellä selostettuja korvausasetuksen 27 §:ää ja valtioneuvoston päätöstä 17 päivältä lokakuuta 1940. Eduskunta hyväksyi lakiesityksen ja laki vahvistettiin 17 päivänä tammikuuta 1941. Laissa määrätty omaisuuden selvittely koskee ainoastaan niitä kuntia, joiden jäljellejäänyt omaisuus riittää korvauslain suuruiseen velkojen maksuun. Näissä kunnissa rajoittuu kunnallinen toiminta kunnan asioiden selvittämiseen, joten kunnan menoarvio saa sisältää ainoastaan sellaisia menoja, jotka kohdistuvat asioiden selvittämiseen kunnan toiminnan lopettamista varten. Kunnan tulo- ja menoarvio on alistettava sisäasiainministeriön vahvistettavaksi. Niitä kuntia varten, joiden jäljellejäänyt omaisuus ei riitä kunnan velkojen maksamiseen, antaa määräykset omaisuuden selvittelystä valtiovarainministeriö. Muussa suhteessa ovat nämäkin kunnat tässä selostetun lain alaisia. Kun niillä ei itsellään ole varoja valtuuston ja hoitokunnan toiminnan kustantamiseen, on valtio lain mukaan velvollinen suorittamaan nämä menot. Edellä mainitun 16 päivänä maaliskuuta 1940 annetun lain nojalla on sisäasiainministeriö määrännyt hoitokunnan seuraaville kunnille: 1) Kunnat, joiden koko alue luovutettiin tai vuokrattiin Neuvostoliitolle. Kunta: Hoitokunnan osoite: Antrea Tammela Hangon kaupunki Helsinki, Korkeavuorenk. 31-33 A Harlu Kälviä Heinjoki Perniö kk. Hiitola Parkano Impilahti Riistavesi Jaakkima Tornio I. Johannes Salo, Turuntie 15 Kanneljärvi Kiikka, Kauppaosakeyhtiön talo Kaukola Huittinen, Lauttakylä Kirvu Hämeenkyrö Kivennapa Hauho Koiviston kauppala Helsinki, Topeliuksenkatu 37 A 22 Koiviston mlk. Kausala Kuolemajärvi Urjala, Laukeela Kurkijoki Suolahti Käkisalmen kaupunki Päätoimisto: Helsinki, Runeberginkatu 35 B 24 Paikallistoimisto: Ähtäri Käkisalmen mlk. Ylistaro, Herttua Lahdenpohjan kauppala Jyväskylä, Torik. 1, puh. 23 79 Lavansaari Pyhtää Stockforssin kartano Lumivaara Kemi, Nahkurink. 3 Metsäpirtti Rantasalmi Muolaa Loimaa, k.k. Pyhäjärvi Alavus Rautu Pieksämä Ruskeala Sysmä Räisälä Ilmajoki Sakkola Toijala Salmi Saarijärvi Seiskari Merimasku kk. Soanlahti Konnevesi Sortavalan kaupunki Helsinki, Runebergink. 17 A 11 Sortavalan mlk. Oulainen Suistamo Rautalampi Suojärvi Kauhava Suursaari Kotka, Tiutinen Terijoki Järvenpää Tytärsaari Kotka, Tiutinen Uusikirkko Lohja, kauppala Valkjärvi Ypäjä Viipurin kaupunki Helsinki, Et. Esplanaadink. 8 Viipurin mlk. Jämsä Vuoksela Vilppula, Suomela Vuoksenranta Kurikka Äyräpää Pertteli, Kaivola 2) Kunnat, joiden alueista osa luovutettiin Neuvostoliitolle ja joille kunnille on määrätty hoitokunta. Kunta: Hoitokunnan osoite: Jääski Imatra Korpiselkä Otavan as. Nuijamaa Päätoim.: Lappeenranta Kansola Paikallistoimisto: Liatila Pälkjärvi Maaninka Salla Kemijärvi Säkkijärvi Porin maalaiskunta, Ruosniemi Vahviala Punkalaidun Värtsilä Värtsilä ja Pielavesi Uukuniemi Ylivieska Ne kunnat, joiden alueesta osa luovutettiin tai vuokrattiin Neuvostoliitolle, mutta joille ei ole hoitokuntaa, ovat seuraavat: Bromarf Saari Ilomantsi Simpele Kitee Tammisaaren mlk. Lappee Tenhola Parikkala Tohmajärvi Petsamo Virolahti Rautjärvi Ylämaa |