Takaisinvalloitetun Karjalan kysymyksiä.

IV. Palanneen siirtoväen huoltoavustus.

Sinä aikana, jonka siirtoväki on joutunut olemaan poissa kotiseudultaan, on se kyennyt verrattain yleisesti hankkimaan itselleen omaehtoisen, valtion huollosta riippumattoman toimeentulon uusilla asuinpaikoillaan. Ammattitaitoiselle työväelle on järjestynyt runsaasti työmahdollisuuksia ja myös maatalousväestö on voinut hankkia itselleen työtä joko omille tiloilleen, maataloustyöntekijöiksi tai muussa ammatissa. Valtion huollon varassa olevan siirtoväen lukumäärä, joka kohta rauhansopimuksen jälkeen oli puoliväliin neljättäsataatuhatta, on alentunut sadantuhannen paikkeille.

Kun siirtoväki nyt palaa kotiseudulleen Karjalaan, joutuu se jättämään täällä hankkimansa työpaikat. Karjalasta voivat palkattua työtä saada ensisijassa ainoastaan varsinaiseen työväestöön kuuluvat henkilöt, kun sen sijaan maatalousväestö, joka työskentelee omalla tilallaan sen kuntoonpanemiseksi, ei saa rahapalkkaa työstään. Kun lisäksi tiedämme, että siirtoväellä ei yleensä ole varoja, joiden turvin se voisi tulla toimeen ensi talven yli ja kun lainavarojen hankkiminen ei nykyisissä oloissa ainakaan pientilojen omistajille käy mahdolliseksi, täytyy valtiovallan ryhtyä toimenpiteisiin, jotta Karjalaan palaavalle rahavaroja vaille olevalle maataloussiirtoväelle turvattaisiin mahdollisuus tehdä työtä omalla tilallaan. Jollei tätä tehdä, pakotetaan maataloustyöväestö etsimään ansiotyötä kodin ulkopuolelta, ja välttämätön jälleenrakennustyö jää tällöin suorittamatta. Sama saattaa tietyissä tapauksissa koskea muutakin kuin maatalousväestöä, vaikka avustuksen tarve on huomattavin maatalouden harjoittajien keskuudessa.

Valtioneuvosto onkin äskettäin tekemällään päätöksellä osoittanut siirtoväen huoltoavustuksen jakamisen myöskin takaisinvalloitetun Karjalan käsittäväksi. Tästä päätöksestä seuraa, että kuhunkin Karjalan kuntaan, johon väkeä palaa, asetetaan siirtoväen huoltojohtaja, joka tulee toimimaan kunnan esikunnan yhteydessä. Kun huoltojohtajana on joku kunnallinen luottamushenkilö, ei takaisinvalloitetun Karjalan kuntiin aseteta siirtoväen huoltolautakuntia eikä siirtoväen luottamusmiehiä.

Siirtoväen huoltoavustus ei takaisinvalloitetun Karjalan kunnissa tule olemaan siinä määrin luonteeltaan yhteiskunnan taholta hädänalaiseen tilaan joutuneelle henkilölle annettua suoranaista avustusta kuin muualla Suomessa suoritettu huoltoraha on ollut. Se on enemmänkin valtion tukemistoimenpide, joka rahavarojen puutteessa olevalle siirtoväelle tarjoaa mahdollisuuden omalta osaltaan täyttää osuutensa sodan vahinkojen korjaamiseksi. Tämän vuoksi näyttäisi tarkoituksenmukaista olevan, että siirtoväen huoltojohtajat takaisinvalloitetussa Karjalassa ensi sijassa kiinnittäisivätkin huomionsa huoltoavustusta myöntäessään siihen, onko asianomaisella henkilöllä mahdollisuuksia suorittaa korjaus- ym. töitä omalla tilallaan tai talossaan ja suorittaako hän todella niitä. Tällöin tulisi olla pääedellytys huoltoavustuksen antamiselle omien elatukseen tarpeellisten varojen puutteen ohella.

Sen mukaisesti, mitä edellä on sanottu Karjalassa maksettavan huoltoavustuksen luonteesta, on valtioneuvosto määrännyt, että huoltoavustus voidaan myöhemmin periä asianomaiselta takaisin kaikissa niissä tapauksissa, jolloin avustuksen saaja ei takaisinperimisen johdosta tule menettämään mahdollisuuttaan perheensä elättämiseen. Tämä merkitsee siis sitä, että takaisinperimistä ei suoriteta mikäli asianomaisen taloudellinen asema on niin heikko, että annetun avustuksen periminen tulisi haittaamaan hänen toimeentuloaan tulevaisuudessa. Ehdotuksen siitä, keneltä avustus olisi perittävä takaisin, tekee siirtoväen huoltojohtaja ja lopullisen päätöksen tekee Viipurin lääninhallitus. Jotta takaisin periminen ei aiheuttaisi korvaussuorituksen viivästämistä, on määrätty, että jokaisen avustusta saavan tulee allekirjoittaa takaisinmaksusitoumus.

Tätä järjestelyä on pidettävä tarkoituksenmukaisena ja kohtuullisena. Se turvaa maatalousväestölle tilaisuuden jo sinä aikana, jolloin se ei voi saada tilallaan elatusta, ottaa parhaalla mahdollisella tavalla osaa Karjalan uudelleenrakentamiseen, mutta sen yhteydessä valvotaan myös etua sikäli, että ne henkilöt, joilla on riittävästi omaisuutta, jonka turvin voivat suorittaa valtiolle takaisin nyt saamansa avustuksen, eivät lisää valtion menoja. Avustuksen saajienkin kannalta tämä järjestely on siinä mielessä hyvä, että tunnollinenkin henkilö, joka ei ilman ulkopuolista apua voisi mennä ensi talveksi tilalleen, voi sen avustuksen turvin tehdä, koska tietää saavansa sen maksaa takaisin, kun saa omaisuudestaan tuloa, joko korvaussuorituksen yhteydessä tai muuten.

Paitsi tätä rahallista avustusta tulee siirtoväki takaisinvalloitetussa Karjalassa pääsemään osalliseksi Amerikan Punaisen Ristin lahja-avustuksista. Siirtoväen huoltojohtajat voivat koteihinsa palanneelle siirtoväelle jakaa korttiannosten mukaiset määrät jauhoja ja laardia. Jauhoja ei todennäköisesti voitane jakaa enää kovinkaan pitkää aikaa, sillä lahjavilja loppuu, mutta laardia riittänee ensi kesään saakka. Varsinkin laardin jakelu on nyt alussa erittäin tärkeä, kun lehmiä on takaisinvalloitetussa Karjalassa vähän ja voita lienee sinne muualta Suomesta vaikea saada. Mutta huomattava on, että lahjatavaroiden jakokin riippuu siitä, miten kauppaliikkeet pääsevät aloittamaan toimintansa, ja se taas lienee jo tätä nykyä etupäässä kuljetuskysymys.

Lisäksi voidaan takaisinvalloitetulle alueelle jakaa väestölle jokin määrä Amerikan Punaiselta Ristiltä saatua lakanakangasta ja flanellisia miesten alusvaatteita. Nämä lahjatavarat jaetaan suoraan siirtoväen huoltojohtajan toimesta.

Tässä yhteydessä lienee syytä mainita, että takaisinvalloitetun alueen sotilashallintokomentajan elokuun 30 päivänä 1941 antamalla määräyksellä saadaan tällä alueella asuville henkilöille syyskuun aikana luovuttaa maitokortin kupongeilla erikseen määrätty määrä viljatuotteita. Toisen samana päivänä tehdyn päätöksen mukaan annetaan sanotulla alueella syyskuun aikana ylimääräinen annos laardia. Nämä molemmat päätökset ovat erittäin oikeaanosuneita väestön ravitsemiseksi, joka pääasiallisesti perustuu kuivaan muonaan.

Siirtoväen huolto tulee sellaisenakin kuin se takaisinvalloitetussa Karjalassa on järjestetty, aiheuttamaan valtiolle huomattavia menoja. Ei ole kuitenkaan syytä epäillä, etteivätkö nämä menot koituisi oikealla tavalla ja tehokkaasti sen mittasuhteiltaan valtavaan tehtävän edistämiseksi, joka karjalaisilla ja koko Suomen kansalla nyt on edessään: sodan ja vihollisen hävittämän Karjalan rakentaminen ennalleen ja entistä ehommaksi, siksi "kauniiksi Karjalaksi", josta ajanmukaistetussa karjalaisten laulussa laulamme.