Ylioppilaskuntako jaettava?

Varsin suurta huomiota ovat päivälehtemme kiinnittäneet Suomen ylioppilaskunnan hallituksen ylioppilaskunnalle lähettämään kirjelmään, jossa hallitus ruotsinkielisten jäsentensä aloitteesta esitti kunnalle, että se "päättäisi antaa hallituksen tehtäväksi harkita mahdollisuuksia toimenpiteiksi, joilla valmistettaisiin ylioppilaskunnan ruotsinkielisille jäsenille tilaisuus erota Suomen ylioppilaskunnasta ja muodostaa oma ruotsinkielinen ylioppilaskunta sekä tehdä, jos myönteiseen tulokseen päästään, asiasta esitys aikanaan ylioppilaskunnalle".

Tämä kirjelmä on päivälehdissä yleensä tulkittu niin, että se merkitsisi ei enempää eikä vähempää kuin alkua ylioppilaskunnan jakoon kielellisellä perusteella. Se taas ei lehtien mielestä olisi onnellinen toimenpide, koska tässä maassa on vain yksi ainoa kansa eikä sen jäsenten pitäisi toisistaan eristäytyä. "Aamulehti" nimenomaan tällä perusteella lausui ankaran paheksumisensa sellaiselle suomalaisen ylioppilasnuorison johdolle, joka ylläsiteroidussa kirjelmässä mainitulla tavalla koettaa aikaansaada Suomen ylioppilaskunnan jakoa.

Mutta hallituksen yllämainittu kirjelmä ei suinkaan sisältänyt mitään sellaista periaatetta, joka täytäntöönpantuna tietäisi ylioppilaskunnan kahtiajakoa. Se sisälsi ja sisältää vain sen, että - jos myönteisiin tuloksiin päästään - kunnan ruotsinkielisille jäsenille valmistetaan tilaisuus erota Suomen ylioppilaskunnasta ja muodostaa oma ruotsinkielinen ylioppilaskunta. Tämä on oleellisesti toista kuin kunnan jako, mistä yllämainitussa kirjelmässä ei lainkaan puhuta ja mihin tähtäävä tulkinta on varmasti vastoin ylioppilaskunnan hallituksen ja ylioppilaskunnan jäsenten enemmistön mielipidettä . . . Jos useinmainitun kirjelmän ajatus toteutuisi, se tietäisi yksinkertaisesti sitä, että Suomen ylioppilaskunta - taikka Helsingin yliopiston ylioppilaskunta, kuten virallinen nimi nyt hyväksyttyjen, rehtorin vahvistusta odottavien uusien sääntöjen mukaan tulee kuulumaan - pysyy ennallaan, ruotsinkielisiin osakuntiin kuuluvat jäsenet vain eroavat sen yhteydestä, aivan samalla tavoin kuin suomalaiset sairaanhoitajattaret erosivat ruotsinkielisten hallitsemasta Suomen sairaanhoitajattarien liitosta, viimeksi sattuneen tunnetun tapauksen esimerkiksi ottaaksemme. Ylioppilaskunta pysyy yhtenä ja kokonaisena, sen yhteydestä vain sallitaan erota niiden, ruotsinkielisten jäsenten, jotka eivät halua kuntaan kuulua ja jotka jo muutaman vuoden aikana eivät ole aktiivisesti ottaneet osaa kunnan toimintaan, olleet vain mukana "valvomassa taloudellisia etujaan".

Tällaisessa menettelyssä, jos se joskus kävisi mahdolliseksi, ei pitäisi ainakaan suomalaiselta taholta asiaa arvostellen olla mitään sellaista, johon ei voisi suostua. Ylioppilaskunnan suuren enemmistön keskuudessa eivät "Aamulehden" esittämät vanhat mielipiteet Suomen kansan yhtenäisestä luonteesta nauti vähäistäkään kannatusta, joten sen tapaiset syyt eivät ole vaikuttamassa sen kannanottoon ruotsinkielisten ylioppilaiden eroamisesta päätettäessä. Lisäksi on otettava huomioon, että kun esitetyn tapainen ruotsinkielisten eroaminen kunnasta tietäisi sitä, että se taloudellinen kokonaisuus, minkä Suomen ylioppilaskunta nykyään muodostaa, tulisi säilymään ennallaan, niin ei kenelläkään suomalaisella ylioppilaalla ole syytä vastustaa ruotsinkielisten ylioppilaiden eroa. Onhan tunnettua, että sellaiset yhdistykset, joissa on sekä suomalaisia että ruotsalaisia jäseniä, muodostuvat ennenpitkään hedelmättömien kieliriitojen tyyssijoiksi ja riidoista päästään rauhaan vain sillä tavalla, että toinen riitapuoli väistyy ja jättää vastapuolen voittajaksi tantereelle. Niin on täytynyt tähän mennessä hyvin monessa kaksikielisessä yhdistyksessä tehdä; tavallisesti suomalaiset ovat saaneet jättää vanhan yhdistyksen kaikkine omaisuuksineen ruotsinkielisen vähemmistön käsiin ja muodostaa itselleen oman suomalaisen yhdistyksen. Tässä tapauksessa olisivat vain osat vaihtuneet, ruotsalainen vähemmistö olisi lähtemässä. Suomalaisten ei ole syytä tätä askelta vastustaa, yksikieliseksi muuttuvan kunnan keskuudessa saataisiin kaikki kysymykset ratkaistuksi paremmin suomalaisten vaatimuksia tyydyttävästi kuin nykyään, jolloin ruotsalaiset voivat vaikuttaa häiritsevästi suomenkielisten jäsenten pyrkimyksiin ja aikaansaada suomalaisuuden kannalta katsoen vähemmän toivottavia tuloksia. Viittaamme vain äsken toimitettuun ylioppilaskunnan kirjastonhoitajavaaliin, jonka ruotsalaiset ratkaisivat kunnan suomenkielisen enemmistön etujen vastaisesti, aikaansaamalla sen, että kirjastonhoitajaksi valittiin henkilö, jonka haluun kirjaston suomalaistamiseksi ei ennakolta osata luottaa.

Suomen ylioppilaskunta on päättänyt aikaisemmin, että kuntaa ei jaeta. Tämän päätöksen ovat ensisijassa taloudelliset näkökohdat sanelleet. Kunnan omaisuus on tahdottu säilyttää yhtenäisenä, jakamattomana kokonaisuutena. Olosuhteet ja mielipiteet kunnan jäsenten keskuudessa eivät suinkaan ole muutaman vuoden aikana muuttuneet: kunnan suomalainen osa ei nytkään halua kunnan jakoa. Se ei ole taipuvainen luovuttamaan kunnan omaisuutta jollekin ryhmäkunnalle, joka ei viihdy kunnan keskuudessa, ja jolle tilaisuus eroamiseen kunnasta koetetaan valmistaa, mikäli se kunnan tahdosta riippuu. Tämä tulkoon nimenomaan sanotuksi, koska ruotsinkielisten ylioppilaiden äänenkannattaja tuntuu olevan sitä mieltä, että ylioppilaskunnan velvollisuus olisi eroaville jäsenilleen antaa arvatenkin huomattava osa kunnan omaisuudesta. Mitä taas ylioppilaskunnan kirjastoon tulee, niin sen suhteen ei mitään riitaa pitäisi syntyä, sillä ruotsinkieliseen ylioppilaskuntaan kuuluvilla ylioppilailla luonnollisesti olisi oikeus, kuten tähänkin asti, käyttää kirjastoa, josta sen nykyinen omistaja tulisi huolehtimaan, sen hoidon ja kartuttamisen kustantamaan.

Ylioppilaskunnastahan ei riipu ruotsinkielisten ylioppilaiden eroaminen, sillä nyt voimassaoleva yliopistolaki nimenomaan säätää, että Helsingin yliopistossa opiskelevat ylioppilaat muodostavat yhden ylioppilaskunnan. Ennenkuin tämä laki muutetaan, ei kysymys ruotsinkielisten ylioppilaiden erosta voi johtaa mihinkään käytännöllisiin tuloksiin. Kun ylioppilaskunta viime perjantain kokouksessaan päätti antaa kunnan hallitukselle tehtäväksi ruotsinkielisten ylioppilaiden eroamismahdollisuuksien harkitsemisen - mikä oikeus hallituksella ilman muuta olisi ollut - niin asian tämä vaihe on näytelty loppuun. Ylioppilaskunta jää odottamaan hallituksen toimenpiteitä asiassa, varmasti vakuutettuna, että kunnan hallitus noudattaa sitä ohjelmaa, jonka mukaan ruotsinkielisiä ylioppilaita ei vasten tahtoaan pakoteta pysymään kunnan yhteydessä, mutta jonka ohjelman mukaan kunnan omaisuus on edelleenkin säilytettävä yhtenä ja jakamattomana kokonaisuutena.

Suomalaiset ylioppilaat käsittävät tämän asian niin, että ruotsalaiset ovat antaneet tässä kysymyksessä etusijan aatteellisille näkökohdille. Kun ruotsalaiset luopuvat tähänastisesta jyrkästä kannastaan, jonka mukaan he kynsin hampain pitävät kiinni eräistä taloudellisista vaatimuksista ylioppilaskunnan omaisuuteen, niin varmasti päästään sovintoon molempien kieliryhmien välillä.