Maalaisliitto ja suhteemme Ruotsiin.

Suomen ja Ruotsin maaseutupuolueiden keskinäinen yhteistyö juontaa juurensa 1930-luvun lopulle, jolloin ensimmäinen kosketus saatiin aikaan. Erityisesti on syytä mainita, että varsinaisina aloitteentekijöinä Ruotsin puolella olivat eräät Ruotsin talonpoikaisnuorison (SLU) ripeästi toimivan järjestön johtohenkilöt. Tästä seikasta on arvatenkin johtunut, että aina siitä lähtien on juuri SLU:n piirissä tunnettu läheistä ja lämmintä vetoa yhteistyöhön maalaisliiton kanssa.

Alkuvuosina yhteistyö rajoittui pääasiassa edustajien vierailuihin puoluekokouksissa ja järjestöjen juhlatilaisuuksissa. Se henkilökohtainen tuntemus sekä naapurimaan poliittisiin ja taloudellisiin olosuhteisiin tutustuminen, joka näiden vierailujen avulla saavutettiin, on muodostanut lujan ja luotettavan pohjan sille järjestetylle yhteistyölle, joka myöhemmin on voitu panna alulle. Monella muotoa ja monessa yhteydessä on voitu todeta, kuinka läheisiä ja kestäviä ystävyyssuhteita näitten vierailujen aikana on voitu solmia ja kuinka uskollista ystävyyttä monet ruotsalaiset Suomen-kävijät ovat osoittaneet maatamme kohtaan vaikeina vuosinamme.

Sekä Suomessa että Ruotsissa oli kuitenkin havaittu, että yhteistyölle on saatava kiinteämpi muoto ja se on organisatoorisesti liitettävä puolueiden viralliseen toimintaan. Maatalousministeri Pehrsson-Bramstorpin ehdotuksesta kokoontui vuoden 1943 maaliskuussa Tukholmassa neuvottelukokous, johon maalaisliitto oli lähettänyt edustajansa ja jossa Bondeförbundetin ohella olivat edustettuina SLU ja maaseutunaisten järjestö Ruotsista. Tässä kokouksessa päätettiin muodostaa Pohjoismaiden maaseutupuolueiden valtuuskunta, jonka tehtävänä on yhteistyön ylläpitäminen pohjoismaisten maaseutupuolueiden kesken. Olosuhteiden pakosta rajoittuu yhteistyö tällä kertaa Suomen ja Ruotsin kesken, mutta tarkoituksena on heti aikojen parannuttua laajentaa toiminta käsittämään myös toiset pohjoismaat.

Sen jälkeen kun maalaisliiton keskushallitus oli hyväksynyt valtuuskunnan perustamisen, se valitsi viisihenkisen delegation yhteistyön käytännöllistä hoitamista varten Suomen puolesta.

Valtuuskunnan sääntöjen mukaan kokoontuu valtuuskunta kaksi kertaa vuodessa neuvotteluihin, joita pidetään vuoroin Suomessa ja Ruotsissa. Näissä kokouksissa, joita tähän mennessä on pidetty kaksi, on ollut esillä selonteot poliittisesta ja taloudellisesta tilanteesta, maatalouden asemasta ja tulevaisuudesta, jälleenrakennusprobleemeista sekä pohjoismaisesta yhteistyöstä. Sen lisäksi on keskusteltu yhteistyön muodoista ja käytännöllisestä järjestämisestä. Molemmilla kerroilla on kuultu Norjan talonpoikaispuolueen taholta esitetty mielenkiintoinen selonteko Norjan poliittisesta tilanteesta ja maatalouden asemasta.

Eräs yhteistyön tarkoitus on levittää oikeita tietoja naapurimaan oloista. Siinä tarkoituksessa on jo viime vuoden puolella pantu alulle tiedoitustoiminta, joka kuluvan vuoden aikana toivottavasti laajenee. Samaten on syytä aloittaa myöskin luennoimistoiminta, jotta nimenomaan poliittisessa elämässä toimiville voitaisiin välittää ensi käden tietoja naapurimaan varsinaisesta kehityksestä ja erityisesti maatalouden asemasta sekä siihen liittyvistä kysymyksistä. Suomen taholta on monessakin yhteydessä esitetty katsauksia maan viimeaikaiseen politiikkaan.

Tapahtumien kehitys maailmalla on osoittanut, että pohjoismaiden välinen poliittinen yhteistyö, jos se saadaan mahdollisimman kiinteänä ja luottamuksellisena aikaan, voi muodostua realiteetiksi, joka turvaa pohjoisten demokratioiden ulkonaisen ja sisäisen vapauden.

Meille suomalaisille ei tästä yhteistyöstä voi olla vähiten hyötyä. Sen vuoksi on ollut hyödyllinen asia, että Suomen ja Ruotsin maaseutupuolueet ovat harrastaneet ja vuosikaudet keskinäistä yhteistyötä. Maalaisliiton piirissä on syytä entistä suuremmalla myötätunnolla viljellä tätä yhteistyötä, josta voi olla suurta hyötyä koko maamme vastaiselle politiikalle.