Hki 2/9 1943.

Rakas Sylvi ja pojat.

Ensiksikin sanon, että Siiri ei ollut saanut siivoojaa, joten sokerit ja kahvit ovat tallessa. Hän arveli saavansa siivoojan ensi viikon puolella. Jos hän sen saa, silloin pannaan piiloon tavarat ja koetetaan samalla valvoa, ettei mitään tarpeetonta tapahdu.

Mitäs tänne kuuluu? Se virastojen työaikaa koskeva asia on sellainen, että Linkomies oli kieltänyt sen esitykseni julkaisemisen. Prof. Suvirannan johtama Työtehovaltuuskunta on tänään hieman toisessa muodossa hyväksynyt kantani ja ehdotuksensa he haluavat saada ja saavat julkisuuteen. Silloin tulee myös minun ehdotukseni julkisuuteen.

Sitten politiikka: Vilkunalla ei ollut paljon kertomista. Hän oli kyllä käynyt Pihtarin luona ja puhunut Anthonista. Pihtari [Ryti] oli puhunut hyvin ilkeästi A[nthoni]sta, luonnehtinut hänet terävästi ja pääasialliset mainesanat kulkivat tyhmä-sanan eri varianttien vaiheilla, Vilkuna oli kovin hyvillään, että minä en mennyt 33 joukkoon, sillä täällä kotimaassa on ollut mieliala verraten yleisesti 33:a vastaan.

Italiasta tekee Reinikka juuri ryhmäkokouksessa (kirjoitan täällä tätä) selkoa. Tuntuu yhä uskovan Saksan voittoon. Italiassa oletetaan jonkin terroriaallon voivan vielä alkaa. Reinikan selonteko ei sisällä juuri mitään uutta, hänen asenteensakin on hyvin tunnettu. Mitään muutosta ei hänen asenteessaan ole tapahtunut. "Suomalaista tyyneyttä", suosittelee, koska sotatapahtumissa voi tapahtua 2 kk. aikana täydellinen muutos.

Hallituksen vastaus luettiin, se tuntuu olevan koko pyöreä ja mitäänsanomaton. Ryhmässä esitettiin se käsitys, että ei saisi kukaan muu kuin [Antti] Kukkonen ja [Juho] Pilppula. Mutta minä sanoin haluavani puhua virolaisten kohtelusta ja aion sanoa suorat sanat Anthonista. Ja sanon, että jos tämä ei nyt auta, niin vaatimus on toistettava niin kauan kuin se paranee. Kaipa ryhmä ei sellaista tee, sillä kun olin lopettanut vaatimukseni että on saatava puhua, niin ryhmä tuntui sen hyväksyvän.

Muuta ihmettä ei ole täällä tapahtunut. Rakkaat terveiset Urho