P.M. virolaisten pakolaisten huollosta 13.9.1943

Ensimmäiset virolaiset pakolaiset saapuivat Suomeen syyskesällä 1940 pian Neuvostoliiton suorittaman miehityksen jälkeen. Kesään 1941 mennessä oli virolaisten pakolaisten lukumäärä kohonnut noin 70:een. Suurin osa heistä tuli toimeen omin varoin, osa sai yksityistä avustusta Helsingissä asuvilta virolaisilta. Kun saksalaiset olivat kesällä 1941 valloittaneet Viron alueen, palasi suurin osa 1940-41 Suomeen paenneita virolaisia takaisin kotimaahansa.

Vuoden 1943 alussa muuttui poliittinen tilanne Virossa, kun saksalaiset toimeenpanivat sielläkin totaalisen mobilisaation. Maaliskuun 3. päivänä 1943 julkaistulla määräyksellä kutsuttiin kaikki 18-65 ikävuosien välillä olevat miehet ja 20-45 ikävuosien välillä olevat naiset kutsuntoihin, joissa miehet määrättiin joko rintamapalvelukseen, Wehrmachtin apupalvelukseen taikka työpalvelukseen. Kohta kutsuntamääräyksen antamisen jälkeen alkoi nuoria miehiä paeta Suomeen liittyäkseen vapaaehtoisina Suomen armeijaan. Maalis-, huhti- ja toukokuun aikana saapui Suomeen noin 400 virolaista pakolaista. Kesän valoisat yöt keskeyttivät pakolaisten tulon, mutta elokuun lopussa on uusi yhä voimistuva siirtyminen salateitse Suomeen alkanut. Tähän mennessä on Suomeen saapuneiden virolaisten pakolaisten lukumäärä kohonnut jo toiselle tuhannelle, ja yhtenä ainoana yönä saapuneiden pakolaisten määrä on saattanut lähennellä kahtasataa.

Pakolaisten vastaanotto ja huolto, sitten kun he ovat vapautuneet poliisikäsittelystä, on tapahtunut Helsingissä oleskelevien virolaisten toimesta. Kustannukset tästä ovat kohonneet lähelle 100.000 markkaa, mikä on koottu virolaisten tai virolaissyntyisten suomalaisten keskuudesta. Pakolaiset ovat yleensä olleet huonossa, vieläpä suorastaan säälittävässä asemassa, mihin osaltaan on vaikuttanut se, että he ovat saaneet suorittaa 2.000 a 3.000 Reichsmarkiin nousevan maksun kuljetuksesta yli Suomenlahden.

Saksalaisten viranomaisten menettelyn takia on joukko varsinkin nuorempaa virolaista polvea paraikaa piileskelemässä kotimaassaan odottaen mahdollisuutta paeta Suomeen. Virolaisissa piireissä oletetaan, että tänne voi lähiaikoina tulla n. 3.000-5.000 virolaista pakolaista. Suurin osa heistä haluaa liittyä vapaaehtoisina Suomen armeijaan, jossa on tähän mennessä saapuneista pakolaisista jo n. 80 %.

Ilmeistä on, että valtiovallan velvollisuus olisi auttaa hädänalaisessa asemassa olevia virolaisia siksi kunnes he ovat päässeet armeijaan. Asian arkaluontoisuuden vuoksi saattaisi kuitenkin olla tarkoituksenmukaisempaa, että valtio ei suoranaisesti puutu virolaisten pakolaisten huoltoon, vaan jättää sen yksityisten henkilöiden tai järjestöjen tehtäväksi, mutta tukee heidän toimintaansa rahallisesti. T.k. 6. päivänä piti suomalais-virolaisen seuran johtokunta kokouksen, jossa oli esillä kysymys virolaisten pakolaisten vastaanotosta ja huollosta. Kokouksessa päätettiin asettaa toimikunta huolehtimaan tästä tehtävästä, ja Heimotyöseuralle jätettiin tilaisuus asettaa edustajansa toimikuntaan. Toimikunta on järjestänyt itselleen vastaanotto- ja huoltotoimiston, jossa tulee olemaan suomalainen toimiston johtaja ja hänellä apulaisinaan pari pakolaisten keskuudesta valittua, ennestään Suomessa hyvin tunnettua henkilöä. Toimikunnan tehtävänä tulee olemaan:

1) suorittaa pakolaisten vastaanotto ja järjestää heidän majoituksensa;

2) antaa pakolaisille heidän välttämättä tarvitsemaansa taloudellista avustusta;

3) avustaa pakolaisia työn hankinnassa; sekä

4) pitää yllä yhteyttä suomalaisiin viranomaisiin pakolaisia koskevissa asioissa.

Toimikunta on laskenut voivansa saada varoja toimintaansa varten yksityistä tietä, mutta tähän mennessä on varojen saanti ollut riittämätöntä. Kun toimikunta suorittaa tehtävän, josta muutoin olisi valtion tavalla tai toisella huolehdittava, olisi kohtuullista, että valtio kustantaisi pääosan toimikunnan menoista. Sen vuoksi rohkenen ehdottaa, että Herra Sisäministeri esittäisi valtioneuvostolle 100.000 markan avustusmäärärahan myöntämistä suomalais-virolaiselle seuralle virolaisten pakolaisten huoltoa varten.

Helsingissä 13 päivänä syyskuuta 1943.

Suomalais-virolaisen seuran puheenjohtaja

Urho Kekkonen