Hki 27/7 1943.

Rakas Sylvi.

Taisipa olla Mussolinin kukistuminen Sinulle samanlainen paukku kuin kaikille muillekin. Se oli täysi yllätys, vaikka Italian kansan vastustustahto onkin tiedetty heikoksi. Talas ei ollut osannut ilmoittaa mitään etukäteen eikä todellisia syitä vieläkään, koska kaikki yhteydet Italiaan on poikki. Saattaa käydä, että Italia jatkaa taistelua, mutta selkäranka on poikki, se ei kestä kauan. Ja kun engl. saavat Italian tukikohdakseen, silloin on Balkan liekeissä ja Saksa ajettu pois Balkanilta. Sodan loppu alkaa näkyä ja sen päätös on selvä. Meidän osalta on pidettävä hyvänä sitä, että liittoutuneet pääsevät mantereelle, heidän ja ryssän väliset voimasuhteet sitä mukaa kallistuvat liittoutuneiden eduksi. Täällä jo arveltiin, että Saksa menettää Orelin, mutta toivottavaa on, että Saksa kykenisi rajuun vastarintaan idässä. Nyt ei kannata puhua ulkopolitiikasta, tapahtumien vauhti on niin raju, että nämä saattavat jo olla vanhentuneita, kun saat kirjeeni.

Kirjoitin kaikessa kiireessä siitä puheestani. Ryhmän miehet ovat mielenosoituksellisen nyrpeitä. Muutamat sos.demot ovat tulleet juttelemaan, mm. Hakkila varsin ystävällisesti! Arbetarbladet kiitteli. Olin tänään ryhmäkokouksessa, mutta siellä ei tullut asiasta puhetta. Reinikka vain ryhmässä selitti, että ryssä häviää idässä, kuukauden perästä se nähdään ja että ryssän sisäinen tila on heikko! Vanhaa löpinää! Ajan Suunta sai Mussolinin lähdöstä palan väärään kurkkuun ja on jättänyt minut rauhaan. Oli hyvä, että puhuin ennen Mussolinin eroa, nyt jälkeen en olisi voinutkaan puhua, se olisi ollut läpinäkyvän haettua. Tyytymättömyys ryhmässä kohdistuu siis siihen, että sanoin ml:on olevan sosiaalisessa suhteessa liian vanhoillisella kannalla. Se ei muka ole totta ja jos olisikin, ei sitä olisi tarvinnut sanoa.

Kalle ja Kikka ovat täällä. Kallen piti lentää pois tänään, mutta ei selviytynyt matkalle. Eilen illalla olimme yhdessä: Kustaa, Paavo, Kalle ja minä. Kalle suuttui kovasti, kun [Lauri] Aho, joka pistäytyi pöydässä, sanoi häntä leikillään Dietlin adjutantiksi, jota nimitystä Vilkunan apulainen, maisteri Meinanderkin oli käyttänyt. Siinä K., joka on ollut nolona vaiti Hinasta yms., kirkastui minullekin, jolloin sanoin hänelle, että mitäpäs sellaisesta talosta, jossa teetetään liikaa työtä eikä anneta ruokaa. Kalle ei tykännyt hyvää, sanoi vain, että Sinun kirjeesi ei muka heitä miellyttänyt! No, se nyt oli humalaiden puhetta. Erottiinkin puoli suutuksissa, minä lähdin kotiin, mutta Kalle ja Paavo menivät Tammisen Jussin luo. Aamulla 1/2 9 soitti Elin kioskista ja kertoi, että ne ovat vielä siellä ja pyysi minua soittamaan ne pois. Soitin ja sainkin, mutta en ole Kallea tavannut. Paavo oli meillä nukkumassa, kun päivällä eduskunnasta käsin kävin kotona. Sen pituinen se. Mutta huomattavan flaatina Kalle on ollut. Kaipa se on Elsan touhuja. Eikä Kikka liioin ole puhunut sanaakaan Hinasta, vaikka olen ollut syömässä heidän kera pari kolme kertaa. Antaa jäädä koko juttu meidän puolesta, mutta kun Kalle aloitti.

Niin, Eduskunta hajaantui, tulee koolle jo 1/9, ellei ennen. Ehkäpä on pakko kutsua jo ennen koolle. - Olin eilen Tannerin luona puhumassa työsuunnitelmistani, tuntui ne hyväksyvän. Mutta varovaiseksi on vanha Väinö käynyt. Kun esitin, että puutun virkamiesten erottamattomuuteen, hän kielsi siitä, koska asiasta tulee melu! Lupasin, etten toistaiseksi puhu sitten mitään, mutta palaan asiaan, kun olen saanut sen valmiiksi.

Nyt minulla on 2 apulaista, toinen lähtee 31/7 Tukholmaan, toinen tulee 2/8 tänne töihin. Ja työalaa näyttää olevan.

Ei muuta taas tällä kertaa, toivon vain hyvää vointia ja hyviä ilmoja. Kyllä ne ovatkin olleet nyt suotuisia heinänteolle. Ei kai ole tarvinnut panna enää seipäällekään?

Rakkaat terveiset

Urholta.