Kni 29/10 -24

Oma Pupuni!

Tämä olisi sitten viimeinen kirjeeni ennen Sinun luoksesi tuloani ja sen lopussa olisi toivotus: näkemiin, ellei eräs hra Korhonen olisi jättänyt tänne tulematta. Pupu-Kulta, kirjoitanpa tätä paljonkin raskaammalla sydämellä kuin se jotta jos asiat olisi näkemiin-asteella. Mutta elettävä ne ovat ikävätkin ajat. Ja viimeiset viikot aina ovat murheellisimmat. Pupu-Kulta! Koetetaan siis olla iloisia.

Tänään on R-i [Esko Riekki] saanut kirjeeni, jossa pyysin saada tulla ensi viikon lopulla Hkiin. Ja eilen sain Hillilältä kirjeen, jossa hän ilmotti R-in ennen pyyntöäni tähän suostuneen, että näet saan heti kun lukuni vaativat tulla Hkiin. No, sehän on selvä, että ne vaatisivat minua heti Sinun luoksesi, mutta en oikein uskalla sitä tehdä ja on hiukan noloakin kansan silmissä, jos täällä niin kamalan hoppua pitäisin. Tulen siis ensi viikon lopulla, kun vain saan R-iltä omakätisen suostumuksen. Pitkä Linna jää tänne.

Olen jo suunnitellut, että tulen sinne joko perjantaiksi tai lauantaina ilmottamatta kenellekään muulle kuin Sinulle tulostani. H:lä on asumassa Töölössä Runeberginkadun varrella, mutta en mene sinne, vaan tulen heti junan tultua aikaiseen aamulla Sinun luoksesi, herätän Sinut kopistelemalla (tietenkään ei ovikellosi vieläkään ole kunnossa) ja olen Sinun luonasi aamun ja tapaan Hillilän lafkassa vasta ja väitän, etten ole hänen osotettaan muistanut. Näin olen suunnitellut, ellei Sinulla ole mitään sitä vastaan. Mitä Sinulla sitä vastaan sitten on?

Onpa sentään paljon parempi jo mieli, kun edes tuollainen "amnestia" osakseni tuli. Tosin pitää minun tenttini jälkeen palata p-K[orhose]n kanssa tänne alaosastoa hänelle luovuttamaan, mutta sehän ei ole enää pitkä reissu tämän tähänastisen hirvittävän pitkän reissun rinnalla.

Pupu-Kulta! Jaksaahan Sinä odottaa vielä viikon. Jaksaahan Sinä olla erossa vielä viikon. Sitten minä jo tulen Sinun luoksesi kaikkein ensimäiseksi.

Kun luin viime kirjeestäsi, josta sulimmat ja suudelmallisimmat kiitokseni, että odotat minua joko ensi lauantaina tai sunnuntaina, niin tulin surulliseksi, kun en voikaan Oman Pupu-Pupuni mieltä edes niin pienessä asiassa noudattaa. Mutta ei Sinä, Pupu-Kulta, ole minulle kovasti vihoissasi, kyllä minä on koettanut kaikilla ja monilla keinoilla päästä Sinun luoksesi takaisin. Pupu, minä tykkään näet Sinusta ja minulla on näet ikävä Sinun luoksesi, Oma Pupuni. Sinä onkin minun Oma Pupuni; lähettihän Sinä minulle sen pupu-kortinkin, jonka minä heti tunsin Pupu-Pupuni lähettämäksi.

Voi Sinä hyvin ja hoida hyvin, kaikin puolin hyvin minun omaa Pupuani.

Sinun Urho