Pääministeri Kekkonen: Herra puhemies! Ei ole varmaankaan tavallista, että kaksi hallituksen samasta asiasta antamaa esitystä peruutetaan ja että asia joutuu eduskunnassa käsiteltäväksi kolmannen hallituksen esityksen perusteella. Näin on kuitenkin tapahtunut eräisiin Kemin kaupungissa vuonna 1949 tapahtuneisiin rikoksiin osallistuneiden henkilöiden armahtamista koskevassa kysymyksessä.

Ensimmäinen hallituksen esitys jäi eduskunnassa käsittelemättä, kuten muistetaan, erityisesti sen vuoksi, että ei näyttänyt niissä olosuhteissa olevan asianmukaista kiirehtiä ennen asian oikeudellista ratkaisua eduskunnassa lainsäädäntöteitse määrittelemään, mistä rikoksesta on kysymys, josta armahdus tulisi annettavaksi.

Toisen esityksen peruuttamisen on hallitus suorittanut sen vuoksi, että siinä ehdotettu osittainen armahdus johtaisi varsin epäoikeudemukaiseen lopputulokseen. Kemin raastuvanoikeuden 27 päivänä viime helmikuuta julistamassa päätöksessä tuomittiin 39 henkilöä vähintään 6 kuukauden vankeusrangaistuksiin. Jos nämä tuomiot ylemmissä oikeusasteissa pysyisivät, merkitsisi hallituksen toinen armahduslakiesitys sitä, että nämä henkilöt saisivat kärsiä heille osittain armahduksen alaisista teoista tuomitut rangaistukset. Nyt on kuitenkin asianlaita siten, että tästä armahduslakiesityksestä huolimatta ovat poliisiviranomaiset olleet velvolliset suorittamaan jatkuvia poliisikuulusteluja Kemin tapahtumien johdosta, ja poliisiviranomaisilta saamieni tietojen mukaan on tämän toisen tutkintavaiheen aikana kuulusteltu 101 henkilöä, joista 25 olisi syyttäjäviranomaisten käsityksen mukaan asetettava syytteeseen, ja näistä 25:stä tulisi Kemin raastuvanoikeuden käyttämän mittapuun mukaan saamaan 22 vähintään 6 kuukautta vankeutta. Toisen armahduslakiesityksen mukaan voitaisiin kuitenkin syytteeseen panna ainoastaan yllyttäjät ja johtajat, joten nämä 22, joista äsken mainitsin, jäisivät rangaistusta vaille, jolleivät ole yllyttäjiä ja johtajia, jos armahduslakiesitys hyväksyttäisiin sellaisena kuin toinen esitys edellyttää. Näin ollen havaitaan, että siitä riippuen, missä vaiheessa joku näihin tekoihin osaa ottanut henkilö joutuisi oikeuskäsittelyn alaiseksi, siitä seuraisi, joutuisiko hän kärsimään rangaistuksen tai tulisiko hän vapautetuksi rangaistuksen kärsimisestä. Sitä paitsi, jos asia jäisi toisen armahduslakiesityksen varaan, olisi poliisiviranomaisten käsitykseni mukaan jatkettava edelleenkin tutkimuksia, jotta voitaisiin saada selville, olisiko syytteeseen pantava joku henkilö, joka toisen armahduslain perusteella olisi kuitenkin tuomittava esityksen 2 §:n perusteella rangaistukseen. Näin ollen tämä ensimmäinen kuulusteluvaihe, joka nyt on jo joutunut oikeuskäsittelyn alaiseksi, saisi seuraansa toisen kuulusteluvaiheen ja ilmeisesti tätä toista kuulusteluaaltoa jatkaisi vielä kolmas aalto. Ymmärtääkseni tämäntapainen asioitten hoitaminen ei voi olla maan kannalta katsoen edullista. Näiden uusien kuulustelujen perusteella syyttäjäviranomaiset olisivat velvolliset kenties panemaan vireille uusia oikeudenkäyntejä Kemissä, ja joka tapauksessa asian käsittely hovioikeudessa ja ehkä korkeimmassa oikeudessa jatkuisi ja tulisi viemään kenties vuosikauden.

Nämä kaikki ovat sellaisia seikkoja, jotka ovat antaneet hallitukselle täyden syyn uuden armahduslakiesityksen antamiseen siinä toivossa, että tämä poliittisia intohimoja jo liiaksikin kiihdyttänyt asia saataisiin pois päiväjärjestyksestä.

Ne erittäin valitettavat tapahtumat, joita lakiehdotus tarkoittaa, sattuivat - kuten muistetaan - Kemissä syyskesällä 1949 syntyneiden palkkataistelujen yhteydessä. Kemin raastuvanoikeus on, kuten mainitsin, helmikuun 27 päivänä julistamassaan päätöksessä katsonut Lautiosaaressa 18 päivänä viime elokuuta väkijoukon ja poliisin välillä tapahtuneen yhteenoton muodostavan kapinan sekä Karihaarassa sijaitsevassa Kemi Oy:n pääkonttorirakennuksessa viime elokuun 2 päivänä sattuneiden tapahtumien käsittäneen kotirauhan rikkomisen ja eräiden osalta yleisen puhelinkeskuksen toiminnan häiritsemisen. Kapinasta ja osallisuudesta siihen tuomitut rangaistukset ovat vaihdelleet 4 kuukaudesta vankeutta 1 vuoteen 4 kuukauteen kuritushuonetta.

Sen, joka hallituksessa tai eduskunnassa joutuu käsittelemään tätä asiaa, ei ole syytä syventyä tutkimaan, ovatko 18 päivänä elokuuta tapahtuneen yhteenoton aikana väkijoukon puolelta suoritetut teot sellaisia, jotka täyttävät rikoslaissa asetetut kapinan tunnusmerkit. Raastuvanoikeus on nimittäin tullut tähän lopputulokseen ja tältä pohjalta on armahdusesitystä laadittaessa ja armahdusesitystä käsiteltäessä lähdettävä. Mitään muuta laillista pohjaa ei armahdusesityksellä voi olla kuin oikeuden päätös, jossa todetusta rikoksesta tuomitut henkilöt esitetään armahdettaviksi.

Niiden, jotka arvostelevat raastuvanoikeuden päätöstä, tulee lisäksi muistaa, että kapina rikoslain 16 luvun 4 §:n mukaan on olemassa, jos kokoontunut väkijoukko yksintoimin väkivallalla tai väkivaltaa uhaten pakottaa tai koettaa pakottaa virkamiestä tekemään tai tekemättä jättämään virkatoimen taikka sanotulla tavalla tekee hänelle vastarintaa virka-asioissa tai muuten harjoittaa väkivaltaa virkamiestä vastaan virantoimituksessa. Kuten huomataan, kapinarikoksen tunnusmerkistö menee tämän mukaan varsin pitkälle ja kokoontunut väkijoukko saattaa helposti varsinaisesti tarkoittamattaan tehdä teon, jonka rikoslaki katsoo kapinaksi. Viranomaiset taas ovat velvolliset noudattamaan lakia.

Mutta minun täytyy kyllä myöntää, että vaikka väkijoukon menettely Lautiosaaressa lieneekin kiistattomasti katsottava täyttävän kapinalle rikoslain mukaan asetettavat tunnusmerkit, jokapäiväinen kielenkäyttö on tottunut antamaan kapinakäsitteelle paljon ahtaamman merkityksen. Esim. Mäntsälän kapinaliikettä koskevassa oikeudenkäynnissä, joka niin helposti tulee jokaisen suomalaisen mieleen tämän asian yhteydessä, voitiin todeta, että Mäntsälään oli kokoontunut eri puolilta maata 500-600 aseistettua miestä, jotka oli siellä järjestetty sotilaallisesti komppanioiksi, joukkueiksi ja ryhmiksi ja joiden nimissä tasavallan presidentille oli lähetetty kirjelmä, jossa oli väkivaltaa uhaten vaadittu hallitussuunnan vaihtamista ja tämä vaatimus oli sanottu aseistetun joukon toimesta toteutettava silläkin uhalla, että vaatimusta vastaan asettuva valtiovalta olisi ollut pakko kukistaa. Samassa yhteydessä oli eri puolilla maata kapinaliikkeen johdon määräyksestä koottu aseistettuja joukkoja tukemaan vaatimusta hallittussuunnan muuttamisesta. Tämä oli kapinaa. Tuomiot Mäntsälän kapinan johdosta alkoivat kahdesta kuukaudesta vankeutta ja eräs johtajista, joka voitiin tuomita jatketusta kapinasta, johon sisältyi pakottaminen, sai aina 2 v. 6 kk. kuritushuonetta. Mutta esimerkiksi kapinan näkyvimmät johtomiehet saivat 9 kk. tai 1 v. vankeutta. Suurin osa tuomituista vapautettiin kärsimästä rangaistusta ja he saivat ehdollisen tuomion 3 v. koeajalla. Näitä rangaistuksia arvosteltaessa on lisäksi muistettava, että tuomituksi Mäntsälän kapinan johdosta saattoi 10. 5. 32 annetun armahduslain nojalla joutua ainoastaan kapinan johtajat, alullepanijat, rahoittajat, aseistuksen hankkijat, esikunnan jäsenet ja johtajat aina joukkuepäälliköitä myöten, mutta eivät sitä pienemmissä sotilaallisissa tehtävissä olleet henkilöt. Esim. komppanianpäälliköt saivat 1 v. vankeusrangaistuksen. Jos verrataan Mäntsälän kapinaa ja Lautionsaaren yhteenottoa toisiinsa, niin niiden luonne yhteiskunnan turvallisuuden kannalta katsottuna on varsin suuresti toisistaan eroava. Ja jos tarkastellaan tuomioita, joita näistä teoista annettiin, ei Mäntsälän kapinasta johtajille tuomittuja rangaistuksia voi pitää suhteellisesti katsoen ankarina.

Lainalaisen yhteiskunnan kannalta katsoen on armahduslain hyväksyminen rikokseen tuomittujen osalta aina arkaluontoinen asia. Yhteiskunnassa ei saa syntyä sellaista käsitystä, että valtiovalta ei päättävästi valvoisi oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen ylläpitämistä, ja varsinkin erittäin raskaissa olosuhteissa toimivat järjestysviranomaiset eivät liioin saa saada sellaista käsitystä, että heidän työnsä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden valvojina ei saisi yhteiskunnan taholta kaikkea tukea. Esillä oleva armahduslakiesitys on aiheutunut siitä, että Kemin sellaisenaan tuomittavien järjestyshäiriöiden oikeuskäsittely on ymmärtääkseni asian laatuun katsoen tullut tarpeettomasti paisutetuksi ja asialle on annettu liioitellut mittasuhteet. Kun lisäksi tähän asti annetut armahduslakiesitykset toteutettuina olisivat omiaan aiheuttamaan epäoikeudenmukaisen lopputuloksen, joka ei olisi ollut puolustettavissa, on hallitus katsonut yleisen armahduksen tarpeelliseksi.

Julkisuudessa on hallituksen armahduslakiesitystä jo ennätetty puolustaa sillä näkökohdalla, että meidän yhteiskuntamme on niin lujalla pohjalla, että sillä on varaa tämän armahduslakiesityksen tietä poistaa eräs sisäistä jännitystä aiheuttava kysymys. Tämä on ollut myös hallituksen käsitys. Mutta hallituksen taholla on tässä yhteydessä tarpeellista korostaa sitä, että hallitus tulee päättävästi huolehtimaan oikeusjärjestyksen ylläpitämisestä ja antamaan kaiken suojan ja tuen niille viranomaisille, jotka tätä tärkeää tehtävää yhteiskunnassa suorittavat. Hallitus luottaakin siihen, että sillä on tässä työssään kaikkien yhteiskuntarauhan edistämistä harrastavien kansankerrosten kannatus ja tuki.