Kaksi vanhaa kaveria: Neuvostoliitto ja Ranska

LIIMATAINEN

30/4 1970

Maailmalla ja omassa maassa on usein viime vuosikymmenen aikana mainittu Suomen ja Neuvostoliiton suhteet esimerkkinä siitä, miten kaksi yhteiskunnalliselta järjestelmältään erilaista ja voimiltaan eritasoista maata voivat hyödykseen noudattaa ystävyyden politiikkaa, joka perustuu keskinäiseen luottamukseen ja rakentuu aktiiviseen taloudellis-tieteellis-teknillis-kulturelliseen toimintaan yli rajan. Luja pohja tälle suuntaukselle luotiin sopimuksessa 6.4.1948. Allekirjoitusajankohdan mukaisesti huhtikuun viikoista onkin muodostunut suhteiden tarkastelun määräpäivät, mille tänä vuonna on antanut erityisen juhlavuuden V.I. Leninin syntymän satavuotismuisto.

  Voimme sanoa, että Suomen ja Neuvostoliiton hyvät ja tasavertaiset suhteet ovat monelle länsimaiselle tarkkailijalle ja poliitikolle käsittämättömiä, ne kun poikkeavat täysin niistä arvioinneista, mitä 1945 ja sitä seuraavina vuosina samalla taholla tehtiin ja tuhoksemme ennustettiin. Tältä pohjalta noussevat ne haetut ja teennäiset lauselmat (finnlandisierung, suomentuminen, amerikkalaisten joukkojen tarpeellisuus Euroopassa), joita meille kaukaiset johtomiehet yhä laukovat.

  Suomi on todella joutunut olemaan kärjessä siinä poliittisessa systeemissä, mitä rauhanomainen rinnakkainolo edellyttää. Eikä Suomi ole ainoa tapaus.

  Yleiseltä kannalta on suomalaisen mielenkiintoista tarkastella samansuuntaista kehitystä aivan eri tasolla, Neuvostoliiton ja Ranskan suhteissa. Suomi solmi kesällä 1955 Neuvostoliiton kanssa tieteellis-teknillisen yhteistoimintasopimuksen, jonka luomalle pohjalle on kuluneiden 15 vuoden aikana kehittynyt varsin huomattava ja monipuolisesti vaikuttava toiminta, kuten kuluneen huhtikuun juhlapuheista on käynyt ilmi. Vastaavan sopimuksen Ranska solmi kesällä 1966. Mutta jo edellisvuosi oli tässä suhteessa toimellista aikaa. Muistamme ulkoministeri Gromykon Pariisin vierailun keväällä 1965, mitä syksyllä seurasi Maurice Couve de Murvillen vierailu Moskovassa. Tuloksena oli mm. sopimus poliittisten neuvottelujen pitämisestä molempia puolia kiinnostavista kysymyksistä. Se lujitti keskinäistä luottamusta ja molemmille edullisten yhteisten toimintalinjojen löytämisen merkitystä, mikä erityisesti näkyi Leonid Brezhnevin puheesta NKP:n 23:nnessa edustajain kokouksessa.

  Muu inhimillinen toiminta noudattelee herkästi politiikan tasoittamia teitä. Jo 1965 vietiin väritelevision kehittelykokemukset sopimusteitse yhteen, mistä seurauksena ovat SECAM-järjestelmän huomattavat edut ja nykyinen laaja levinneisyys. Väritelevisiosopimus oli enne laajasta konkreettisesta yhteistyöstä talouden, tieteen, tekniikan ja kulttuurielämän alalla. Virallisen vahvistuksen ne saivat 30. kesäkuuta 1966 "Neuvostoliiton ja Ranskan julkilausumassa", joka oli tulosta Ranskan presidentin Charles de Gaullen neuvotteluista Moskovassa Neuvostoliiton johtomiesten kanssa. Sen perusteella allekirjoitettiin mm. edellä mainittu tieteellis-teknillinen yhteistoimintasopimus ja edelleen se on Ranskan ja Neuvostoliiton suhteiden peruskirja. Sitä täydentää pääministeri Kosyginin Pariisin vierailun aikana saman vuoden joulukuussa käytyjen neuvottelujen perusteella annettu julkilausuma. Silloin allekirjoitettiin meille tuttu konsulisopimus.

  Mielenkiintoisinta mainitussa joulukuun julkilausumassa oli ehkä se, että siinä vahvistettiin molempien maiden vakaa pyrkimys olla pysähtymättä niihin tavoitteisiin, jotka oli jo saavutettu ja ilmaistiin halu yhteisymmärryksen lujittamiseen kansainvälisiä ongelmia koskevissa kysymyksissä sekä yhteistyön laajentamiseen poliittisella ja kulttuuritoiminnan alalla. Kuluneet runsaat kolme vuotta ovat osoittaneet, että näin menetellään.

  Lähi-idän kireän tilanteen ja salamasodan aikana kevätkesällä 1967 molemmat maat omaksuivat samansuuntaisen asenteen. Sanallisesti se kävi ilmi pääministeri Georges Pompidoun Moskovan vierailun johdosta annetussa kommunikeassa 8. heinäkuuta. Samansuuntainen asenne on löydettävissä monissa muissa kansainvälisissä kysymyksissä, lähinnä YK:n piirissä. Kauaskantoisimpia ovat asenteet Kaakkois-Aasian raskaissa ongelmissa ja Euroopan turvallisuuskysymyksessä.

  Muu yhteistoiminta näyttää kehittyneen varsin nopeasti ja tehokkaasti. Yhteisiä tieteellis-teknillisiä "työryhmiä" (nähtävästi samanlaisia joista on julkisuudessa kerrottu Suomen ja Neuvostoliiton välillä) on tutkimusten kimpussa mitä erilaisimmilla aloilla. Näitä aloja ryhmittäin voisi luetella runsaasti, esim. tieteen ja tekniikan ennusteiden uudet menetelmät, kaupunkisuunnittelu, korkeajännitteisen sähköenergian siirto, ydinfysiikka, kosmisen avaruuden tutkiminen jne. Yhdessä istuvat työryhmät kokeitaan suorittamassa kahdessa magneettisesti yhdistyvässä maapallon pisteessä: pohjoisessa Sogran pienessä kaupungissa erämaisen Pinegan latvoilla Arkangelin piirissä ja etelässä Ranskan Kerguelin saarella Etelämantereen ajojäävyöhykkeen tuntumassa. Ylimpien ilmakehien tutkimista varten Neuvostoliiton rakettisatelliitit ja Ranskan Colombe-kojepallot ovat yhteistoiminnassa. Serpuhovissa Okan varrella Itä-Venäjällä hoitaa neuvostoliittolais-ranskalainen tiedemiesryhmä hiukkaskiihdytintä. Nämä ovat parhaita esimerkkejä.

  Samaan aikaan keskinäinen tavaranvaihto on lisääntynyt lähes kolminkertaiseksi ja nousu jatkuu ripeästi. Suomalaisten on mielenkiintoista tietää, että Ranska on toimittamassa Neuvostoliittoon kahden jättiläismäisen selluloosatehtaan koneistot saadakseen niistä maksun selluna. Samantapainen jättiläisvaihto koskee luonnonkaasun puhdistuskoneistoja, lähinnä rikinpoistolaitteita. Koneet maksetaan kemikaaleilla. Sopivia vaihto-objekteja näkyy etsittävän vilkkaammin kuin Suomen ja Neuvostoliiton välisessä tavaranvaihdossa.

  Kulttuurisuhteet kulkevat usein edellä tieteellis-taloudellisia. Molemmissa maissa korostetaan aikaisempia hyviä ja hedelmällisiä suhteita, ja nykyinen vaihto eri aloilla on mitä vilkkainta laajoihin teatterivierailuihin saakka. Ennestään yleistä ranskan kielen opetusta on lisätty Neuvostoliiton keskuksissa, ja Ranskan opetusministeriö teki vastaavasti viime vuonna päätöksen venäjän kielen hyväksymisestä yhdeksi ensimmäisistä vieraista kielistä Ranskan kouluissa. Kielitaito lisää mahdollisuuksia.

  Mainitussa puheessaan puoluejohtaja Leonid Breznev sanoi Ranskan suhteiden parantumisesta: "Se perustuu molempien valtioiden etujen yhtäläisyyteen useissa tärkeissä kansainvälisissä kysymyksissä ja ikivanhoihin kansojemme välisen ystävyyden perinteisiin. Neuvostoliiton ja Ranskan suhteiden jatkuvasta kehittämisestä voi tulla Euroopan turvallisuuden lujittamisen tärkeä aines."

  Kuluneiden sadan vuoden aikana Ranskan ja Venäjän ystävälliset suhteet ovat lujittuneet aina samassa tahdissa kuin Saksan voima ja aktiivisuus on noussut. Näin kävi näkyvästi Uuden Saksan valtakunnan aikana 1880-luvulla. Kauppasopimus solmittiin 1893 ja varsinainen liittosopimus seuraavana vuonna. Ensimmäisen maailmansodan aattona Ranskan presidentti Poincare vieraili Venäjällä. Liitto kesti yli ensimmäisen maailmansodan vallankumoukseen saakka. Kun Hitlerin mahti paisui, tekivät Neuvostoliitto ja Ranska 1934 ensin kauppasopimuksen ja seuraavana vuonna varsinaisen avunantosopimuksen. Toinen maailmansota taisteltiin samaa vihollista vastaan.

  Vaatiiko Euroopan turvallisuus jälleen kahden vanhan ystävän läheistä yhteistyötä, työtä joka ei johda kolmanteen maailmansotaan.