Presidentinvaalit.

Lyndon B. Johnson valittiin Yhdysvaltain presidentiksi 1964 rauhan miehenä, lonkalta-ampuja Barry Goldwaterin kilpailijana ja vaihtoehtona. Tämän jälkeen Johnson on ottanut päälleen sotisovan ja laajentanut Vietnamin "mahdotonta sotaa" arvaamattomiin mittoihin. Johnson on menettänyt jo puolet kannattajistaan, mutta silti hänen vyöryttämisensä Valkoisesta talosta saattaa ensi vuoden vaaleissa epäonnistua.

Valtavan vaalivoittonsa kannattamana L.B. Johnson aloitti viranhoitonsa esittämällä lainsäätäjäkunnalle sisä- ja talouspoliittisesti mitä tärkeimpiä uudistuksia, joista rotuvastakohtien tasoittamista ja "suurta yhteiskuntaa" koskevat olivat tärkeimmät. Voidaan sanoa, että Johnson tarttui lainsäädäntöohjelmallaan köyhyyden ja neekerien ongelmaan todella suurisuuntaisin esityksin, jotka erityisesti maan liberaalien piirien taholla otettiin vastaan lämpimällä myötätunnolla. Siihen aikaan sanottiin, että Johnson tulee sijoittumaan viiden Yhdysvaltojen suurimman presidentin joukkoon. Se, että nämä ohjelmat ovat jääneet toteuttamatta, johtuu niistä vaikeuksista, joihin maa on joutunut.

Nyt on aikaa seuraaviin vaaleihin enää rapia vuosi. Miten asiat ovat?

Mielipidetutkimuksissa mitattu Johnsonin kannatus, joka muutama vuosi sitten nousi yli 80 %, on laskenut alle 40 %. On ilmeistä, että Johnsonista tulee demokraattisen puolueen presidenttiehdokas tulevissa vaaleissa, mutta puolueen piirissä alkaa enenevässä määrin ilmetä haluttomuutta hänen pönkittämiseensä. Kirjansa lukeneet poliitikot, kuten Robert Kennedy, laskevat vielä tänään, että Johnsonin valinta demokraattisen puolueen ehdokkaaksi on varma. Siitä johtuen esim. Kennedy torjuu oman ehdokkuutensa.

Tietysti jotakin on mennyt vinoon, kun entisen sankarimatkailijan tielle on noussut noin korkeat esteet.

Empimättä voidaan sanoa, että syynä tähän on Vietnamin sota. "Rauhan presidentti" Johnson on tehnyt sodan laajentamiseksi kaiken sen, minkä lonkalta ampunut Goldwater vaalipuheissaan lupasi tehdä, ja paljon enemmän. Jos Goldwater olisi sanonut, että hän ennen presidenttikautensa loppua tulee lähettämään Vietnamiin puolen miljoonan maa-armeijan, hän olisi varmaan menettänyt miljoonia ääniä. Nyt on Johnson, jonka presidentiksi tullessa Vietnamissa oli 16 000 amerikkalaista sotilasta, todella lähettänyt sinne puoli miljoonaa miestä, mihin vielä lisäksi tulee laivasto ja sen ilmavoimat. Ensi kevääseen mennessä amerikkalaisten määrä Vietnamissa nousee yli 600 000.

Sodat ovat - ihminen on sellainen - suosittuja, kun voitto seuraa voittoa ja sodan ylevät päämäärät näyttävät olevan saavutettavissa lyhyen ajan kuluessa. Mutta kun sota jatkuu, tappiot käyvät suuriksi ja loppu on pimeyden peitossa, silloin ihmiset alkavat nurista. Vietnamin sota on saavuttanut tämän vaiheen ja se on varmaan epäsuotuisimpia sotia niin itse emämaassa kuin sen liittolaistenkin parissa, mitä maailmanhistoria tuntee.

Johnsonin ylipäällikkyyden alaisuudessa Vietnamin sotaa on käyty pian neljä vuotta. Vastustajana on yksi maailman alikehittyneimpiä maita, jonka asukasluku on vain kymmenesosa USA:n väestöstä. Näiden neljän sotavuoden aikana ei ole saavutettu mitään ratkaisevaa tulosta. Vertauksen vuoksi on syytä mainita, että Yhdysvaltojen osanotto II maailmansotaan kesti vähemmän aikaa kuin Vietamin sota Johnsonin johdolla tähän mennessä. Eikä USA ole suinkaan säästellyt voimiaan Vietnamissa. USA:n koko sotamenot nousevat 1966/67 yli 70 miljardin dollarin, mikä lähentelee II maailmansodan aikana vuonna 1945 saavutettua tähänastista ennätystä 80 mrd. dollaria. Itse Vietnamissa sota maksaa lähes 30 mrd. dollaria vuodessa. Eikä ole säästelty pommejakaan. Viime maaliskuussa pudotettiin Vietnamin sodassa 77 000 tonnia pommeja, kun II maailmansodan aikainen pommimäärä Euroopassa oli parhaimmillaankin vain n. 80 000 tonnia kuukaudessa. Vietnamiin kuukaudessa pudotettavat pommit vastaavat räjähdysvoimaltaan kahta Hiroshiman atomipommia.

Tällaiseen tilanteeseen Johnson on joutunut - tai johtanut maansa, kuinka sen sanoo.

Ei ole ihme, että kansa on tyytymätön. Vaikka taisteluissa kaatuneiden määrä ilmoitetaan vajaaksi 15 000 amerikkalaiseksi, on haavoittuneita lähes 100 000. Moni koti on saanut ikäviä viestejä.

Johnsonin sotapolitiikkaan tyytymättömät jakaantuvat kahteen siipeen: "kyyhkyset" haluavat sodan loppua pahimmassa tapauksessa joukkojen vetämisellä Vietnamista, kun taas "haukat" vaativat tehokkaampia sotatoimia. Tyypillisenä "haukkojen" mielipiteenä voidaan mainita ilmavoimien kenraalin ohjelma: Pohjois-Vietnam on pommitettava takaisin kivikauteen. Viimeiset Johnsonin tekemät pommituspäätökset viittaavat siihen, että hän on lähentymässä tätä amerikkalaista arkeologia. Hän näyttää olevan varma, että Kiina ei sisällissotansa vuoksi voi lähteä liikkeelle, tekipä USA sen rajoilla ja ilmatilassa mitä tahansa.

Mutta epäonnistuminen mahdottomassa sodassa tuskin olisi laskenut Johnsonin kurssia niin matalalle kuin todettu on, jollei maahan olisi levinnyt henkilökohtainen epäluottamus häntä kohtaan. Laajalti hänen kannattajiensa piirissäkään häneen ei uskota. Hän salaa tietoja Vietnamin sodasta, hän ei todella halua rauhanneuvotteluja, koska on jättänyt monet avautuneet mahdollisuudet käyttämättä jne. Tämä yhä leveämmäksi kasvava "luottamuskuilu" on luettavissa mielipidetutkimusten Johnsonille epäedullisten prosenttilukujen jatkuvasta kasvamisesta.

Mutta texasilainen poliitikko on kovaa tekoa. Dollareita surematta ja ruumiista lukua tekemättä hän jatkaa sotaa. Jos se ei pääty ennen ensi vuoden marraskuuta, se päättyy myöhemmin. Johnson tietää sisäpoliittiset taitonsa ja on varma, että hän on sekä demokraattien presidenttiehdokas 1968 että Yhdysvaltojen presidentti 1969-1973.