Hallitus eduskunnan arvovaltaa heikentämässä.

Hallituksen esityksestä tulevan vuoden tulo- ja menoarvioksi lausutaan ulkoasiainministeriön kohdalla m.m. seuraavaa:

Muiden maiden ulkoasiainministeriössä hoitaa sanomalehtiasioita erityinen osasto. On osoittautunut tarpeelliseksi, että meidänkin ulkoasiainministeriössämme sanomalehtijaoston arvovallan kohottamiseksi se muutetaan osastoksi ja sen päällikkö osoitetaan muiden osastopäälliköiden vertaiseksi. Tätä varten on momentille otettu 6,000 mk."

Valtiovarainvaliokunta, kuten muistetaan, hylkäsi hallituksen esityksen tältä osalta. Hallituksen esityksen kannalla oli vain 4 valiokunnan jäsentä.

Eduskunnassa ei edes tehty ehdotusta hallituksen esityksen hyväksymisestä, joka näinollen tuli yksimielisesti hylätyksi. Eduskunta lausuu vastauksessaan kuluvan vuoden tulo- ja menoarviota koskevan hallituksen esityksen johdosta m.m. seuraavaa:

"Eduskunnan mielestä ei ole välttämätöntä muodostaa ulkoasiainministeriön sanomalehtijaostoa erityiseksi osastoksi, joten sitä varten esitykseen otettu peruspalkan koroitus, 6,000 markkaa, on menoarviosta poistettu."

Eduskunnan antama tuomio hallituksen suunnitelmasta ei siis jätä toivomisen varaa. Lisäksi on pantava merkille, että eduskunta ei määrärahan poistamista perustellut säästäväisyysnäkökohdilla, vaan nimenomaan siksi, ettei sanomalehtijaostoa ole tarpeen muuttaa osastoksi. Eduskunta on siis, tutkittuaan ulkoasiainministeriömme organisaatiota, tullut siihen tulokseen, että sanomalehtijaoston tulee olla edelleenkin välittömässä yhteydessä poliittisten asiain osaston kanssa, mikä on takeena töitten yhtenäisyydelle.

Nyt on tasavallan presidentti hallituksen esityksen johdosta tammikuun 26 p:nä vahvistanut asetuksen ulkoasiainministeriöstä, jossa sanomalehtijaosto on muutettu itsenäiseksi osastoksi. Ja kun hallituksella ei ole ollut varoja käytettävänään uuden osastonpäällikön palkkaamiseen nähden nimitystä vastaavalla tavalla, on ministeriöön muodostettu uusi virka-arvoryhmä, nimittäin alemman palkkausluokan osastopäällikön virka, joka palkka on sama kuin jaostopäällikön. Näin siis on budjettioikeudellisesti voitu kiertää eduskunnan palkanlisäyksen kielto, ja uudelle osastopäällikölle maksetaan sama palkka kuin minkä hän tähän asti on saanut jaostopäällikkönä.

On ilmeistä, että hallitus on toiminut eduskunnan nimenomaista päätöstä vastaan. Eduskunta oli hylännyt hallituksen suunnitelman sanomalehtijaoston muuttamisesta osastoksi, mutta hallitus siitä huolimatta on tämän muutoksen nyt toteuttanut. Tämä on sitäkin ihmeellisempää, kun nykyinen hallitus on selittänyt tahtovansa tukea ja lujittaa eduskunnan arvovaltaa, mutta nyt valtioelämässämme harvoin esiintyvällä julkeudella antaa palttua eduskunnan tekemille päätöksille ja siten, enemmän kuin jonninjoutavat parjauspuheet koskaan pystyvät tekemään, riistää pohjaa eduskunnan arvovallalta.

Jos jokin valtakunnan menestyksen kannalta tähdellinen asia olisi ollut hallituksen toimenpiteen vaikuttimena, saattaisi sitä ymmärtää, mutta yhä omituisempaan valoon hallituksen menettely joutuu, kun sen läpinäkyvänä aiheuttajana on ollut yhden ulkoasiainministeriön virkamiehen muualla tavoin tyydyttämätön itserakkaus ja kunnianarkuus. Poliittisessa elämässämme aina sosialismin suuresta noususta lähtien hyvin tunnettu maisteri K.N. Rantakari, jonka sanomalehtitoiminta erityisesti Lapuan Liikkeen alkuaikoina on Suomen kansalla vielä hyvin muistissa, on tuo sanomalehtijaoston päällikkö, jonka hallitus tahtoi saattaa tulo- ja menoarvion yhteydessä "muiden osastopäälliköiden vertaiseksi". Kun eduskunta, hyvin tuntien maisteri Rantakarin, katsoi ulkoministeriön työlle olevan vain onneksi, ettei hänen anneta levitteleidä tähänastista laajemmalle, on tämä virkamies pahankurisen lapsen tavoin pakoittanut hallituksen toteuttamaan hänelle persoonallisesti niin rakkaan suunnitelman vastoin eduskunnan tahtoa. Olisi kuitenkin ollut poliittiselle elämällemme eduksi, jos maisteri Rantakarin arvonkipeys olisi parannettu esim. antamalla hänelle ministerin titteli. Se olisi ollut täysin laillinen toimenpide. Tai siten, että hallitus olisi määrännyt, että maisteri-sana on tässä tapauksessa tavattava ja lausuttava: ministeri. Edellinen päätös ei ilmeisesti millään tavoin olisi ollut ristiriidassa hallituksen käsityksen kanssa toimivallastaan ja mahdollisuuksistaan.

Kansanvaltaisten piirien velvollisuus on tukea demokratian säilyttämisen tunnustavaa hallitusta ja hellävaroen käsitellä sen hairahduksia. Mutta sellaisia toimenpiteitä, joista ei voi nähdä muuta henkilöpyyteiden ulkopuolelle ulottuvaa tarkoitusta kuin saattaa eduskunta päätöksineen naurunalaiseksi, täytyy kansanvallan säilyttämisen vuoksi nimittää niiden oikealla nimellä. Varsinkin, kun tämä ei ole ensimmäinen kerta, jolloin henkilökysymysten vuoksi poiketaan eduskunnan nimenomaisesti julkilausutusta tahdosta. Edustaja Tarkkanen kohdisti ulkoministeriöön tulo- ja menoarvion käsittelystä tätä asiaa koskevan varsin huomioonotettavan syytöksen.