Tampereen kaupunginjohtaja

Voi olla, että asia, jota nyt käsitellään, on jo ratkaistu silloin kun tämä on luettavana, mutta esilleotettuun yksityistapaukseen liittyy yleisiä näkökohtia, joista kannattaa aina puhua.

    Tarkoitamme Tampereen kaupunginjohtajan valintaa.

    Tampereen kannalta on tietenkin tärkeää, että nopeasti kehittyvän kaupungin ylimmäksi hallinnon johtajaksi saadaan hyvä mies, paras käytettävissä oleva. Yleiseltä kannalta taas on tärkeää, että koko maan talous- ja sivistyselämälle niin merkittävä kaupunki kuin Tampere saa avarakatseisen ja tarmokkaan kaupunginjohtajan niin että alueen kehitys jatkuisi suotuisana kaupungin, maakunnan ja maan hyödyksi. Myös on tähdellistä, että poikkeuksellisen kykenevän ja menestyksekkään kaupunginjohtajan Erkki Lindforsin jälkeen Tampere saisi palvelukseensa miehen, jonka avuihin ja taitoon voitaisiin luottaa kaikissa piireissä. Näiden seikkojen vuoksi seurataan muuallakin kuin Tampereella kaupunginjohtajan vaalia, joka piti suoritettaman jo maaliskuun 12. päivänä, mutta joka on siirtynyt ainakin muutamalla päivällä.

    Kaupunginjohtajien ja heidän apulaistensa vaaleissa ovat puoluesuhteet näytelleet ratkaisevaa osaa jo vuosikymmenien ajan. Usein on väitetty, että tällainen käytäntö on asiallisesti turmiollinen ja oikeusperiaatteiden kannalta väärä. Olisi tietenkin helppoa ja edullista yhtyä tällaisiin väitteisiin, sillä ns. puolueettomuuden vaatimus saavuttaa yleensä aina hyväksymisen laajoissa kansalaispiireissä. Mutta esimerkiksi kaupungin ylimmästä hallinnosta vastuussa olevien asemaa tarkasteltaessa on muistettava, että nämä henkilöt joutuvat toimimaan poliittisen järjestäytymisen merkeissä valitun valtuuston ja sen valitsemien toimikuntien kanssa. Varmaa on, että kuntalaisten yhteisten asioiden hoitaminen sujuu parhaiten, jos hallintomiesten valinnassa on otettu huomioon se luottamussuhde, jonka on vallittava kunnan päättävien ja toimeenpanevien elinten välillä. Käytännöllisessä kunnalliselämässä olevien piirissä tämä näkökohta tunnetaan ja tunnustetaan.

    Yleensä on niin, että puolueet pyrkivät asettamaan johtaville paikoille kykeneviä miehiä, sillä epäonnistunut valinta saattaa merkitä tulevissa kunnallisvaaleissa arvostelua ja tappioita. Ja vaikka vahinkoja tässä suhteessa on sattunutkin, voitaneen todeta, että kaupunkiemme johtotehtäviin on saatu kunnollista väkeä, vaikka ns. paperimeriittejä ei suinkaan aina ole pidetty ratkaisevina. Hyvänä esimerkkinä voidaan mainita juuri Erkki Lindfors, äskettäin manalle mennyt Tampereen kaupunginjohtaja. Opinnot olivat jääneet ylioppilaan asteelle, mutta käytännön poliittisessa ja kunnallisessa toiminnassa hän oli hankkinut itselleen tiedot paitsi kunnallisoikeudesta ja -politiikasta myös mm. talouselämän eri aloilta, joita ei pitkäaikainenkaan opiskelu korkeakouluissa anna. Tästä oli luonnollisesti seurauksena, että Lindforsista kehittyi erittäin arvostettu kunnallismies, jonka henkilökohtainen panos Tampereen julkisessa elämässä oli monen merkittävän uudistuksen kohdalla ollut ratkaisevaa laatua.

    Kun siis Tampereelle valitaan kaupunginjohtajaa, on pidetty valtuuston voimasuhteiden kannalta oikeana, että paikalle tulee sosiaalidemokraattien ehdokas. Näin ajattelee asiasta yleisesti Tampereen kunnallisväki.

    Kuten tavallista on, kohta kaupunginjohtajan kuoleman jälkeen alettiin etsiä sopivaa seuraajaa. Ainakin ulkopuoliset, siis vieraspaikkakuntalaiset, pitivät asiaa verraten selvänä, kun tuli tiedoksi, että valtakunnansovittelija Keijo Liinamaa oli ilmoittanut olevansa valmis ottamaan kaupunginjohtajan tehtävän vastaan, jos sitä hänelle tarjotaan. Liinamaan puolesta Tampereen kaupunginjohtajaksi puhuivat monet seikat. Hän on varatuomari, entinen hyvin menestynyt Mäntän kauppalanjohtaja, sosiaalidemokraatti, joukkotyöriitojen taitava valtakunnansovittelija ynnä maan talous- ja työelämään syvällisesti perehtynyt mies johdettuaan vaikeita vakauttamisneuvotteluja. Hänen viime vuosien aikana maan johtaviin poliitikkoihin ja talousmiehiin saavuttamiensa henkilökohtaisten yhteyksien arvon oletettiin myös painavan paljon siinä vaa`assa, jolla suuren kaupungin johtajaehdokkaita punnitaan.

    Voidaankin sanoa, että suuri oli hämmästys, kun saatiin tietää, että Liinamaa ei ollut saanut Tampereen sos.dem. valtuustoryhmässä yhtäkään ääntä puolelleen, joten hänet oli vähin äänin sivuutettu tehtävästä, johon hän oli tavallaan ilmoittautunut. Äänestykseen oli päässyt kaksi tamperelaista sosiaalidemokraattista lakimiestä, joiden välinen taistelu oli päättynyt onnekkaamman voittoon äänimäärin 11-10.

    Tietenkin on tärkeää, että paikalliset tekijät otetaan kunnallishallinnollista johtotehtävää täytettäessä huomioon. Liioin ei voida kieltää sitä, etteivätkö ääniä saaneet ehdokkaat olisi sekä muodollisesti että asiallisesti päteviä miehiä vaativaan virkaan. Eikä kenelläkään olisi mitään huomautettavaa sitä vastaan, että tamperelaiset pitivät kiinni omista miehistään, jos ulkopuolisena vastaehdokkaana olisi ollut joku vähemmän tunnettu ja arvostettu mies kuin Keijo Liinamaa. Kaikki Suomen julkista elämää viime vuosina seuranneet ihmiset ovat voineet todeta, millainen todella poikkeukselliset avut omaava mies Liinamaa on ollut ja on. Kun etsittiin seuraajaa samalla tavoin poikkeuksellisilla lahjoilla varustetulle kaupunginjohtajalle, odotettiin yleisesti, että Liinamaata ei tultaisi sivuuttamaan.

    Se lykkäys, joka kaupunginjohtajan valinnassa on syntynyt, saattaa kenties vielä johtaa asiat siihen, että Liinamaan nimi nousee uudelleen esille. Jollei, on asia päättynyt toisella tavalla. Vaikka ulkopuolinen valittaakin, että Liinamaata ei ole kohdeltu ansioitten mukaan, on valintaan tietenkin tyydyttävä. Eikä vain tyydyttävä, vaan toivottava valitulle, kuka hän sitten onkin, onnea vaikeassa ja vaativassa tehtävässä. Hänelle on vilpittömin mielin toivottava menestystä, sillä hänen menestyksensä on Tampereen, maakunnan ja koko maan menestys.