Kajaani 28.9.1924

Omani Pupu-Pupuni!

Et usko, Pupu, kuinka ikävä minulla on täällä Kaanaassa. Et varmaankaan voi uskoa, että minulla olisi kotikylässäni armottoman ikävä. Odotan vain tämän kuun loppumista ja ensi kuun alkamista ja sen pikaista loppumista. Niin se on, Pupuni. Matkoilla menisi aika pikemminkin, aionkin taas niitä nousta tekemään. Kuhmoniemelle ja Suomussalmelle, ryssän rajalle.

Tänään, sunnuntaina, oli suojeluskunnan kilpailut, joissa olin huonolla menestyksellä mukana. Korkeuttakin hyppäsin vain 170, hyppypaikka oli huono. [Hubert] Gädda 175. Häpeällistä! Mutta nyt sai G. toiveensa täyttymään. Me suomme sen hänelle. Ja minä sanon, etten minä ilman Sinua pärjää. Kun ensi sunnuntaina klo 12 lähtien on täällä urheilukilpailut, niin ajattele joskus, niihin aikoihin, minua ystävyydellä; kaipa siten varmastikin esiinnyn edukseni. "Me hyppäsimme vain 177."

Minua niin pelottaa, että Sinä rasitat sillä kauhealla ahkeruudellasi liiaksi itseäsi. Että olla 6 t. ohranassa, se ei liikaa ota päälle. Mutta että sen jälkeen esiintyä jopa neljäkin tuntia ateneumissa, sen luulisin liialliseksi. Tätä en kirjoita siksi, ettet saisi harrastaa ja rynnistää, saa Sinä minunkin puolestani, mutta hoitaa Sinä hyvin minun Omaa Pupuani, ettei minun tarvitse ryhtyä ankarimpiin toimenpiteisiin.

Pikkunen Sinä! Sinä vaivaa savea ja sillä tavalla Sinä kehittyy kauhistuttavan kovakouraiseksi hierojakseni. Mutta armoa en pyydä, kehity vaikka kuinka. Kenenköhän ruumis se on enempi hellä, kenenkähän. Siltäkin H:linnan matkalta. Jolta Sinä sai tulla vastapäätä Helge Lindbergiä, onni, jota nuori helsingitär Sinulta armottomasti kadehtisi. Mustasukkainen minäkin aloin olla, kun asemalla tuon asian huomasin, että jos Sinä ei enää minusta tykkäisikään, kun Sinä tapaisi Helgen, mutta kun tavarani olivat asemalla, en voinut lähteä mukaasi. Välittää Sinä sentään minusta jonkun verran. Eikä tykkää siitäkään huonua, että minä kirjotan siskon heikkohajuvesisille papereille.

Minä pitää Sinusta hyvin paljon ja minulla on ikävä Sinua, Pupuani. Eikä minulla enää ole alakuloinen mieli, ei koko aikana, lopulta, ole enää ollutkaan. - Sen IFK:n palkinnon toi G., hauska, soma hopiapikari. En siis tarvitse vaivata Sinua, Oma Pupuseni

Minä rupian nukkumaan tästä lähin enempi. Viime viikolla oli monena iltana "vasikoita", joiden kanssa meni monta tuntia, yöhön asti. Sinä nukkuu hyvin hyvästi ja näkee Sinä hyviä punaisia unia. Lomalippuja saa Sinä hyvin pitkiä minulta. Ja suuteloita

tupultasi.

Minä kiitin kerran veli-Jussia hyväksi kirjeenkuljettajaksi, hän kun vie kirjeeni postiin. Jussi sanoi: enkä minä puhu kenellekään. Oiva postimies!

Kun tulin Hgistä, ryhtyi äiti surkuttelemaan, kun en päässyt tentissäni. Minä lohduttelemaan, että kunhan isäni ijälle elän, on sekin tentti tentitty. Isä siihen: ei tuo ole tullut minultakaan tentityksi.