Laulajaan on mennyt bolshevismin itu.

Aina olemme olleet alttiit ilomielin merkillepanemaan ja havaitsemaan, kuinka oikeus ja hyvyys saavuttaa voittoja maailmassa ja silmämme ovat sangen avoimet hyveen voittokululle, jolle kerran nuoruudessamme lienemme antaneet vauhtiakin. Samoin voimme ilmottaa, että alati olemme allapäin ja kallella kypärin nähneet, milloin pahuus ja riettaus voittaa alaa laajassa maailmassa ja armaassa isäinmaassamme. Koska tiedämme idästä työntyvässä bolshevismissa piilevän erittäin suuressa määrin vahingollisia aatteita ja epäjaloja tarkoitusperiä, niin huolimatta siitä, että erinäisiä kertoja olemme saanut punakravattisen ja -aatteisen bolshevistiagitaattorin nimeä kantaa, herättää meissä ikävän tunnelman, missä vain näemmekin sen aatteiden saaneen maaperää. Tämä niin ulkonaisesti muihin maihin ja niiden  asukkaihin kuin myös sisäisesti suloiseen synnyinmaahamme ja sen yksiköihin katsoen.

Laulaja-Mattiin on mennyt bolshevismin itu ja juurtuu se siellä ajanpitkään suureksi puuksi. Hänkin, jota kaikkein vähimmin olisi voinut kuvitella tuollaisena pitkätukkaisena ja kiihkoisana maailmanparantajana, on saanut tuiki paljon bolshevistisia kujeita.

Tapahtui näet näin: Laulaja Matti istui eräässä kuuluisaksi tulleiden linnanraunioittemme ampuma-aukossa, ja puuhaili siellä yhtä ja toista. Koska eräät kaupungin alkuasukkaat, jotka johtivat ja ohjasivat muutamia huvimatkailijoita kaupungin erikoisille nähtävyyksille, tietäen ja tuntien hänet kaupungin tähänastiseksi suurimman suosion ja menestyksen saavuttaneeksi laulajaksi, halusivat myös antaa vieraille näytteen yleisestä musikaalisesta tasosta kaupungissamme ja musikaalisen puolen henkevimmästä henkilöllisyydestä, niin ohjasivat he kulkunsa Laulajan luo ja innokkaasti pyysivät häntä karistelemaan kurkkuaan ja kohottamaan äänensä.

Vastoin otaksumia pysyi Laulaja vaiti, vaiti kuin satavuotinen muuri, johon hän nojasi. Harhaileva katse pälyi kauas avaruuteen. Hän oli kuin Diogenes tynnyrissään, siinä joukon piirittämänä.

Pontevasti kehotettiin häntä laulamaan, mutta laulaja oli ääneti. - Laula edes se "Kärnä oli kovin kaikista" tai "Puolangalta se putosi", ruihnasi joukon johtaja.

- Se on jo laulettu, urahti Laulaja.

- No laula uudestaan.

Ei vastausta.

Joukko keräsi kolehdin ja sai kokoon useampia paperimarkkoja. Ne ojennettiin Laulajalle, mutta ei hän vain suostunut laulamaan.

- Tarvitsetpa ne itsekin, vastasi hän antajalle tai: Repaleisia rahoja.

Eikä auttanut mikään. Laulaja-Matti oli tehnyt lakon, satamatyöläisten tapaan ja bolshevismi oli itänyt hänessä.

Bolshevismi on saanut taas suuren voiton, bolshevikit voivat olla jälleen iloissaan, Korpikainuukin on saanut pontevan edustajan heidän aatteilleen.

Laulaja-Matti ei enää laula.