Erään suurlahjoituksen johdosta.

Viime vuoden lopulla oli päivälehdissä uutinen, jossa kerrottiin nti Helena Lindquistin jälkisäädöksessään lahjoittaneen suurimman osan omaisuuttaan erilaisiin tarkoituksiin maamme ruotsalaisen väestöosan hyväksi. Tämän laatuiset lahjoitukset ruotsalaistemme taholta ovat viime aikoina käyneet yhä tavallisemmiksi ja niissä ilmenevä eristäytymishalu olisi houkutteleva aihe periaatteelliseenkin selvittelyyn, mutta tällä kertaa rajoitumme tarkastelemaan mainitun jälkisäädöksen erästä varsinkin opiskelijoiden kannalta erittäin kiintoisaa kohtaa. Siinä nimittäin määrätään n. 10 miljoonaa markkaa Suomen Lääkäriseuralle erikoiseksi rahastoksi, jonka korkovaroilla tullaan edistämään sisätautien tieteellistä tutkimusta, mutta vain ruotsiapuhuvien opiskelijoiden ja tiedemiesten keskuudessa.

Rahaston vuotuiset käyttövarat, jotka nousevat ainakin puoleen miljoonaan markkaan, keskitettyinä näin rajoitetulle alueelle - (vertauksen vuoksi mainittakoon, että Kordelin-säätiön vuotuinen avustus tieteellisiin tarkoituksiin yhteensä lienee vain n. 1/3 tästä) - takaavat sangen monelle ruotsinkieliselle leipähuolista täysin vapaan työrauhan tieteen vainioilla, miltei rajattomat mahdollisuudet ulkomaamatkoihin, kalliiden teknillisten apuneuvojen hankkimiseen j.n.e. Otettakoon vielä huomioon, että tämä "tieteileminen" on pääasiallisesti pienenpuoleisten, niin sanoaksemme työjulkaisujen valmistelemista. Siis suurelta osaltaan jonkun erikoiskysymyksen aivan mekaanista erittelyä ja näin saavutettujen tulosten perusteella verrattain yksinkertaisten johtopäätösten tekemistä. Aivan erikoista huomiota herättävät tieteelliset huippusaavutuksethan ovat perin harvinaisia. Tieteellisiä ansioita vertaillessa tulee siis useimmissa tapauksissa julkaisujen määrä eikä niinkään paljon laatu olemaan ratkaisevana tekijänä ja samalla huomaamme ilman muuta, kuinka raha tällaisessa työskentelyssä on aivan ratkaiseva edellytys.

Nythän joku voi väittää: "Tiedehän on jotain yleisinhimillistä. Mitä väliä sillä on edistääkö sitä ruotsalainen vai suomalainen?" Periaatteessa voimme tämän väitteen hyväksyä kylläkin, mutta nyt käsiteltävässä erikoistapauksessa johtuu kaiken yllä esitetyn perusteella hyvin tuhoisia käytännöllisiä seurauksia nousevalle suomalaisuudelle vieläpä kahdellakin tavalla.

Ensiksikin: ruotsalaisille tulee mahdolliseksi aina esittää opettajapaikkoja täytettäessä miehiä, joilla on ainakin määrältään ja tietysti sangen usein myös laadultaan paremmat tieteelliset ansiot kuin heidän suomalaisilla kanssahakijoillaan.

Toiseksi: myös käytännölliseksi erikoislääkäriksi valmistuminen käy suomalaisille hyvinkin vaikeaksi. Saavuttaakseen jollain lääketieteen alalla erikoisoikeudet tulee - kuten tunnettu - olla määrävuodet vastaavassa yliopiston sairaalassa avustajalääkärinä. Mutta kun näitä virkoja täytettäessä pannaan pääpaino tieteellisille ansioille, on ilman muuta selvää, kuinka suuria vaikeuksia suomalaiselle useinkin velkavaroilla opiskeleville näin ollen avautuu, jos hän tahtoisi erikoistua lääketieteen alalle, jolle hän tuntisi harrastusta.

Lopuksi alleviivattakoon vielä, että tässä puheena olevan rahaston vaikutus tulee tuntumaan muillakin kuin sisätautiopin alalla. Yllä mainitut tieteelliset ansiot etenkin avustajalääkärin virkoja täytettäessä eivät suinkaan tarvitse kosketella sitä lääketieteen haaraa, jolle asianomainen aikoo erikoistua. Esim. ihotautilääkäriksi pyrkivä (ruotsalainen) isänmaan toivo voi huoletta turvautua nyt kyseessä olevaan rahastoon ja sen avustuksella tehdä sisätautiopin alalla väitöskirjan, jolla hän sitten tulee sivuuttamaan kliinillisesti ehken hyvinkin ansioituneen tavallisen lääk. lisensiaatin, heidän kilpaa hakiessaan vanhalle klinikalle.

Ylempänä on esitetty muutamia johtopäätöksiä neiti Lindquistin lahjoituksen vaikutuksista. Ruotsalaisille lääketieteen opiskelijoille on tuolla lahjoituksella varattu sellainen taloudellinen tuki heidän valmistautuessaan tiedemiehiksi, että se takaa kenties kaikille ruotsalaisille sisätautiopinalalle pyrkiville lääketieteen kandidaateille riittävän apurahan opintojen jatkamista varten. Pitemmittä puheitta on selvää, mitä mahdollisuuksia se heille avaa, kun lisäksi otamme huomioon, että heistä varsin monet ovat kotoisin Helsingistä ja saavat asua kotonaan opiskeluaikansa.

Ruotsalaisten viime vuosina yhä enemmän tavanmukaiseksi käynyt menettely antaa rahansa ruotsinkielisten erikoisharrastuksien tukemiseksi vaatii toimenpiteitä suomalaisten puolelta. Yksi sellainen toimenpide on esitettynä tämän numeron artikkelissa: Isku valtahermoon. Ruotsalaisilta täytyy saada lopetetuksi se taloudellinen ylivalta, joka heillä tässä maassa on, jonka he ovat hankkineet maan suomalaisen kansanosan kustannuksella ja jota he jatkuvasti ovat ylläpitäneet suomalaiselta kansalta saaduilla rahoilla. Kun ruotsalaisten rahavalta loppuu, silloin loppuvat myös suurlahjoitukset ruotsalaisiin tarkoituksiin.