Rauhanneuvottelut ovat alkaneet

Kajaanin Lehti 66/16.6.1920

Viime torstaina kohtasivat Suomen ja Neuvosto-Venäjän rauhanvaltuutetut toisensa Viron maassa, Tarton kaupungissa ja täten katsotaan rauhanneuvottelut näitten molempien valtakuntien välillä alkaneiksi. Alkutoimitusten jälkeen on ollut avajaisistunto, jossa molemmat rauhanvaltuuskuntien puheenjohtajat ovat pitäneet avajaispuheen. Näistä oli venäläisen valtuuskunnan puheenjohtajan Bersinin puheen pääsisällyksenä vakuuttaa neuvostohallituksen ehdotonta rauhanrakkautta ja varmaa uskoa siitä, että köyhälistö Venäjä suoriutuu hyökkäävistä vihollisistaan voitokkaasti.

Senaattori Paasikivi, suomalaisen valtuuskunnan puheenjohtaja lausui m.m.

Päämääränä, johon meidän on nyt alkavissa rauhanneuvotteluissa pyrittävä, on oleva perustuksen luominen hyville sekä valtiollisille että taloudellisille suhteille molempien maiden välillä pitkän tulevaisuuden varrelle. Olemme vakuutetut, että tähän päämäärään päästään, jos johtaviksi periaatteiksi, joista vilpittömästi kiinnipidetään, asetetaan, paitsi aikaisempia ja myöhempiä historiallisia ja oikeudellisia tosiasioita, oikeudenmukaisuuden ja kansojen itsemääräämisoikeuden aatteet, jotka nykyjään yleisesti ovat tunnustetut määrääviksi kansojen välisiä suhteita järjestettäessä, ja joita Venäjän neuvostohallituskin on julistanut ehdottomasti noudattavansa. Näiden periaatteiden toteuttaminen epäilemättä parhaiten takaa kansojen välisen yhteiselämän rauhallisen kulun.

Asiat jotka tulevat harkittaviksi neuvotteluissamme, ovat lukuisat ja monipuoliset. Selvitystä vaativat lukuisat, pääasiallisesti taloudellista laatua olevat kysymykset, jotka ovat aiheutuneet Suomen ja Venäjän välisen yhteyden aikana vallinneista sekä osittain myös myöhemmistä oloista. Entiseltä ajalta on myös periytynyt kysymys, joka koskee Suomen pohjoisen rajan ja Pohjoisen Jäämeren välistä aluetta, johon alueeseen Suomella on vanha historiallinen ja laillinen oikeus. Tämän selvittäminen on siis nyt tuleva meidän neuvottelujemme esineeksi.

Suomen kansa ei voi olla välinpitämätön siitä, mikä kohtalo on oleva itärajan toisella puolella asuvalla Suomen heimokansalla, jonka merkitys suomalaiselle sivistykselle on aikoinaan ollut niin suuri. Tämän vuoksi mainitun väestön vaatimus saada kansojen itsemääräämisoikeuteen nojautuen itse määrätä valtiollisesti tulevaisuudestaan on otettava käsiteltäväksi näissä neuvotteluissa. Viime vuosien tapausten kautta muodostuneet uudet olot tuovat mukanaan tehtäviä, joiden ratkaisu on tarpeen tulevaisuuteen nähden. Tällaisia ovat kysymykset Suomen ja Venäjän välisistä tulevista taloudellisista suhteista, joita koskevat entiset säännökset ovat kadottaneet merkityksensä.

Senaattori Paasikiven puheessa esiintuodaan juuri ne tärkeimmät vaatimukset, jotka Suomen puolelta on asetettu vääjäämättömiksi ehdoiksi rauhansolmiamista varten. Jo yli puolivuosisataa sitten on Suomelle luovutettu Petsamon kaistale Jäämerelle kauppayhteyttä varten ja historiallisesta oikeudestamme me emme tahdo tuumaakaan tinkiä. Samaten on rajantakaisen heimokansamme kohtalo meille siksi läheinen, että on pidettävä ehdottomasti kiinni vaatimuksesta rajantakaisten karjalaisten itsemääräämisoikeudesta. Yleisellä kansanäänestyksellä ratkaiskoon Karjala, mihin se haluaa kuulua, mutta neuvostovallan väkivaltaisuudet rajan takana ovat sitä ennen saatava loppumaan.

Taloudelliset suhteet ovat nyt myöskin rauhaa varten järjestettävät vallan uudelle perusteelle. Arvatenkin suomalaiset neuvottelijat eivät tässäkään suhteessa liiallisessa rauhanrakkaudessaan anna maamme etujen joutua takapajulle.

Rauhan tultua julistetuksi molempien maitten välillä on kommunistien maanalaiselle toiminnalle asetettava Venäjällä jo sellainen sulku, että se todellakin tyrehtyy. Meidän on rauhanehdoissa nimenomaan vaadittava, että Neuvosto-Venäjä lopettaa alueellaan kaikenlaisen Suomeen kohdistuvan kommunistisen agitatsioonin ja kokonaan estää alueellaan tätä tarkottavien järjestöjen toiminnan. Vaikkakaan bolshevikien lupauksiin tässä suhteessa ei tarvitse mennä liioin luottamaan, on tuollainen rauhanpykälä aina tarpeellinen olemassa, saadaksemme siihen vedota jos kiihotustyö rauhansolmiamisenkin jälkeen edelleen jatkuu.

Rauhallisempiin oloihin meidän olisi pyrittävä, sillä varsinkin rajaseuduilla ovat olot kehittyneet sille asteelle ja jo kauan sellaisina olleetkin, ettei mitään rauhallista rakennustyötä ole voitu siellä suorittaa. Sivistys on jäänyt takapajulle, edistyksen pyörä on siellä seisahtunut. Vain rauhalliset olot siellä kaiken muuttaisivat ennalleen.

Sotalaitoksen menoja supistettaisiin tuntuvasti, sillä äsken eduskunnan hyväksymän lain mukaan helpotuksista asevelvollisuuden suorittamisessa, on tasavallan presidentillä oikeus kotiuttaa palveluksessa olevat vuosiluokat ennen puolitoistavuotista palvelusta. Ja rauhan tultua ei sodanuhkan takia tarvitsisi ainakaan rajalla olevaa sotilasvoimaa pitää kovin suurena.

Kansassa myös on rauhankaipuu monien sotaisten vuosien jälkeen kasvanut ja toivottavaa olisi, että se pian tyydytettäisi.

Toiselta puolen on rauhanteko bolshevikien kanssa tuiki vaaranalaista ja uskallettua tai ainakin varovaisuutta on käytettävä siihen ryhtyessä. Bolshevikien lupauksiin, kuten yleensä venäläisten ei ole syytä kiinnittää liian lujaa luottamusta ja lisäksi rauhan tullen tulisi tavarankysyntä Suomesta Venäjälle niin suureksi, että salakuljetus muodostuisi suureksi. Ja lisäksi bolshevistinen kiihotustyö saisi paremmat edellytykset toiminnalleen.

Kuitenkin osottavat kokemukset Virossa rauhanteon jälkeen, etteivät nämä varjopuolet ole kovinkaan suuria ja onhan meillä lisäksi mahtava suojeluskuntalaitoksemme, jota kyllä bolshevikit katsovat kunnioittaen ja miettivät ennenkuin rauhanehtoja rikkovat.

Tyydytyksellä on todettava, että rauhanneuvottelut nyttemmin ovat alkaneet ja toivottavaa olisi, etteivät venäläiset aseta niin mahdottomia ehtoja, kuin Rajajoen välirauhanneuvotteluissa, sillä silloin ovat nämäkin neuvottelut ehdottomasti lopetettava. On asioita, Petsamon Itä-Karjalan ja Suomen sisäisiin asioihin, salaa tai julkisesti sekaantuminen, joista ei ole vähääkään tingitty.