OPTIMISMIA NUORILLE

    Kyntäjä n:o 10/1954.

    V. 1912 julkaisemassaan artikkelissa Santeri Alkio käsitteli vanhempien velvollisuutta juurruttaa maahenkeä ja tulevaisuuden luottamusta lapsien mieliin. Ne sanat, jotka hän silloin esitti, ovat harvinaisen tuoreita vielä tänäkin päivänä. Sen vuoksi ne ansaitsevat tulla uudelleen luetuiksi. Näin kirjoitti Alkio:

    "Vanhemmat puhuvat alituiseen maatalouden kannattamattomuudesta, nurisevat nuorison kulutusta, äänessä aina moittiva toivoton sävy. Nuoriso saa tämän kautta vaikutelman, joka työntää pois kodista kahdesta syystä: usko maanviljelyksen kannattavaisuuteen häipyy, samalla kun n.s. koristeellisemman elämän toivo ja halu kasvaa kodin kitua kestettäessä. Maahenkeä ei heihin tällainen vanhoillinen koti lietso."

    Moisessa puheessa on tänä päivänäkin paljon perää. Me kaikki tiedämme, että maatalous on vaikeuksissa ja että maatalousväestö, nimenomaan pienemmät viljelijät, elävät taloudellisesti hankalissa oloissa. Maaseutuväestön oma poliittinen edustus tekee kaikkensa maaseutuväestön olosuhteiden kaikinpuoliseksi parantamiseksi. Ei tietenkään olisi oikein eikä totuudenmukaista, jos maaseutuväestön piirissä maauskon säilymisen vuoksi alettaisiin kuvailla ruusunhohteisesti maaseudun taloudellisia oloja, sillä sellainen julistus olisi ristiriidassa tosiasioiden kanssa. Mutta yhtä väärin on se, että vanhemmat kotona päivittäin jurnuttavat maatalouden huonosta kannattavuudesta, sillä se todella synnyttää lasten vastaanottavissa mielissä kuvan tulevaisuuden toivottomuudesta maaseudulla. Kun tällainen alituinen valittelu maatalouden huonoista oloista monesti tapahtuu siinä silminnähtävässä tarkoituksessa, että sen perusteella voitaisiin kieltäytyä antamasta nuorille heidän välttämättä tarvitsemaansa rahaa jonkin hyödyllisen menon suorittamiseksi, niin valittelun huono vaikutus on sitäkin tarttuvampi.

    Niissäkin olosuhteissa, joissa maatalousnuoriso joutuu kodeissaan asumaan ja nimenomaan juuri niissä olosuhteissa, on välttämätöntä, että nuoret kasvatetaan maahenkeen, että nuorille annetaan luottamusta maatalousammatin tulevaisuuteen. Vanhemmilla on tässä suhteessa suorastaan ratkaiseva osuus. On aivan varmaa, että sadoissa on laskettavissa niiden maaseudun nuorten määrä, jotka ovat lähteneet asutuskeskuksiin hankkimaan toimeentulonsa kotona luodun tympääntyneen ja toivottoman mielialan vuoksi. Tähän seikkaan ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota, kun puhutaan maaseudulta paosta. Vanhemmat ensi sijassa olisivat velvollisia huolehtimaan siis siitä, että he eivät omalla käyttäytymisellään kotona työnnä pois nuoria maataloudesta ja maaseudulta.

    Maaseudun Nuorten Liiton toiminnassa on johtavana aatteena työskentely maaseutunuorison pysyttämiseksi isiensä ammatissa. Tuo työ voi onnistua, jos sitä elähdyttää luja optimismi. Elämänhuolien raskaasti painaessa tuntuu monesti vaikealta säilyttää optimismia, mutta se on tarpeen, se on välttämätöntä säilyttää. Sanotaan, että puute ja tyytymättömyys ovat olleet aiheena moniin suuriin edistysaskeleisiin, ja tämä pitää tietenkin paikkansa. Mutta mikään nuorisoliike ei taas ole mennyt eteenpäin, jollei se ole voimakkaasti korostanut optimismin ja elämän toivon lujittamisen uskoa. Maaseudun Nuorten Liitto on oikealla tiellä, kun se toiminnallaan pyrkii osoittamaan maaseudun nuorille, että sillä on edessään kaunis tulevaisuus, mikäli se säilyttää uskon esi-isiltä perittyyn ammattiin ja kaikin nykyajan tarjoamin keinoin levittää valistusta, tietoa ja viihtyisyyttä maaseudulla elävien keskuudessa.

    Mutta vanhempien on autettava nuoria tässä työssä. Ei ole taukoamatta puhuttava maaseutuelämän vaikeudesta, vaikka se olisi totta jokaisen sanan kohdalta. On viritettävä optimismia ja tulevaisuuden uskoa nuorten mieliin. Nuoret omassa keskuudessaan koettavat omilla keinoillaan tätä optimismia kasvattaa ja kartuttaa, vanhempien on tuettava tätä työtä neuvoillaan ja myönteisellä suhtautumisellaan.

    Maaseudun Nuorten Liitolla on mittaamattoman laaja työkenttä Suomen maaseudulla. Sen toiminta tulee olemaan arvaamattomaksi henkiseksi rikkaudeksi tuhansille toivorikkaille neitosille ja nuorukaisille. Mutta sen on rohkeasti julistettava elämänuskoa ja terveen elämänilon evankeliumia.