Päätoimittaja Arvo Tuominen               23/4 1970

Tampere

Hyvä Veli.

  Jouduttuani Lapin matkalta eilen palattuani mitä suurimmassa kiireessä kokoilemaan Lenin-puheeni, luin vasta tänään haastattelusi "Uudesta Maailmasta". Minua on Polvisen kirjasta^25 lähtien sekä kiinnostanut että myöhemmin suututtanut väitteet siitä, että Lenin tunnusti Suomen itsenäisyyden ulkonaisen pakon vuoksi. Havaitsen mielihyväkseni, että Sinä et liioin ole hyväksynyt historioitsijoidemme käsityksiä tässä asiassa. Yritin rakentaa puheeni Leninin johdonmukaiseen Suomen valtiollisten oikeuksien tunnustamisen periaatteelliseen kantaan, kieltämättä sitä, että hän olisi nähnyt, että itsenäisyyden tunnustus olisi koitunut sosialistiselle Suomelle. Todennäköisenä on myös pidettävä, että silloisissa maailmanpoliittisissa asetelmissa hän odotti Suomen muuttuvan kommunistiseksi.

  Minua askarruttaa kysymys, mikä olisi ollut Leninin ulkopolitiikka, jos hän olisi joutunut johtamaan Neuvostoliittoa maailman toisena suurvaltana. Ensiksikin käsitykseni nyt - aivan toisin kuin pikkuporvarillisina nuoruusvuosinani - on se, että Neuvostoliiton oli vuodesta 1918 lähtien ulkoisten ja sisäisten vihollisten uhkaamana kehitettävä sotalaitostaan, enkä usko, että Lenin teki tätä sydämen halusta. Kun 1930-luvulla luin erään amerikkalaisen (Smith?) kertomuksen raskaan teollisuuden rakentamisesta, hän oli työskennellyt muistaakseni Tsheljabinskissa ja nähnyt sen epäinhimillisen paineen, jonka alaisena maakylistä siirretyt virsujalkaiset musikat siellä työskentelivät, ajattelin, että se on kaikkea muuta kuin sosialismia. Mutta kun Saksa hyökkäsi 1941, osoitti se Stalinin olleen oikeassa, mistä seikasta Paasikivi sittemmin minulle usein puhui.

  Tämä kaikki on niin pulmallinen juttu, että inhimillisesti kaikkein tuomittavimmallekin löytää motiiveja, muutakin kuin vallanhimo. Stalinin puhdistukset olen nähnyt lähinnä mielipuolisuutena, ja vaikka USA:n suurlähettiläs Davies niitä II maailmansodan aikana puolusti, en saanut siitä mitään järkevää perustetta kantani tarkistamiselle.

  Mutta palaan vielä Leniniin. Mitä hän olisi tehnyt 1930-luvulla Hitlerin päästyä valtaan? Olisiko hän tehnyt Moskovan sopimuksen elokuussa 1939. Olisiko hän hyökännyt Suomeen? Minulle olisi mieluisaa uskoa, että hän ei olisi hyökännyt, vaikka meidän silloinen politiikkamme ei olisi häntä pidättyvyydessä tukenutkaan. Mikä oli Kuusisen osuus 1939 ja mikä se olisi ollut, jos Lenin olisi elänyt 1939? Paljon vastaamattomia kysymyksiä, jotka tulevat aina vain vaikeammiksi, kun otetaan huomioon, että Neuvostoliitto on nyt maailmanvalta, jonka on taisteltava ei niinkään paljon kommunismin levittämiseksi maailmassa (esim. suhtautuminen Latinalaisen Amerikan kom.puolueisiin on varsin yliolkainen) kuin oman olemassaolonsa puolesta. Ymmärtääkseni Lenin eli ja kuoli yleisen maailmanvallankumouksen - tosin heikkenevässä - uskossa, mutta miten hän olisi ratkaissut maansa poliittisen linjan II maailmansodan jälkeen atomiaseen uhan alaisena.

  Jään mielenkiinnolla odottamaan kirjaasi, jossa varmaan annat vastauksen - tai yrität antaa - näihin asioihin. Niillä on - vaikka ei luulisi - arvoa Suomen tämän päivän politiikalle.

P.S. Nykyään minä fundeeraan mieluummin kuin otan osaa poliittiseen elämään. Tämä näyttää niin raskaalta vaalien jälkeen, että toivoisi tälle paikalle viisaampaa miestä.