Toimitusjohtaja Jouko Loikkanen             5/2 1973

Kuopio

Hyvä Veli,

  Kerrot kirjeessäsi, että minä olisin sanonut tehneeni poliittisen elämäni suurimman tyhmyyden, kun en antanut Paasion hallituksen viime kesänä vahvistaa parafoitua EEC-sopimusta. Tietenkään tämä ei missään suhteessa pidä paikkaansa. Ensiksikin olen sitä mieltä, että ei tapahtunut suinkaan mitään virhettä, kun Paasion hallitus ei saanut valtuutusta allekirjoittaa EEC-sopimusta. Päinvastoin asian jatkuvan käsittelyn kuluessa olen havainnut, että tämä oli tarkoituksenmukainen ratkaisu. Toiseksi, jos olisin pitänytkin allekirjoittamisen siirtämistä virheellisenä ratkaisuna, en suinkaan olisi mennyt sitä huutelemaan niillekään luotettaville henkilöille, jotka tällaista hölynpölyä ovat kertoneet. On kyllä totta, että olen sanonut asiasta keskustellessani, että todellinen virhe meidän puoleltamme tapahtui silloin, kun EEC-sopimuksesta neuvoteltiin ja siinä yhteydessä sovittiin yhdenmukaisesti toisten puolueettomien valtioitten kanssa, että sopimusaika alkaa vuoden 1973 alusta. Siinä tapahtui Suomen taholta virhe. Sopimuksen olisi pitänyt alkaa vuoden 1974 alusta, mihin oli olemassa mahdollisuudet.

  Lisäksi on asianlaita se, että me emme ole käyneet ns. Isolta Veljeltä kysymässä, mitä me tässä asiassa saamme tehdä. Toinen asia on kokonaan se, että jos minä joudun keskustelemaan Neuvostoliiton johtomiesten kanssa, kuten tapahtui viime elokuussa, maittemme välisistä suhteista, niin ei siinä voi ilmoittaa, että teillä ei ole mitään syytä ottaa EEC-kysymystä esille, koska se on asia, joka ei liity Suomen ja Neuvostoliiton välisiin suhteisiin. Mutta niilläkin, jotka asiantuntevasti puhuvat tämäntapaisista neuvotteluista, on tieto siitä, että Neuvostoliitto ei ole missään vaiheessa esittänyt meille vaatimusta taikka toivomusta, että me emme allekirjoittaisi ja vahvistaisi EEC-sopimusta. Ainoa mikä siltä taholta on esitetty, on ollut pyyntö, että me emme kiirehtisi asian käsittelyssä, vaan olisimme valmiit käsittelyä siirtämään eteenpäin. Tämä on minun mielestäni ollut hyvin kohtuullinen toivomus.

  Kun Sinä kirjeesi lopussa turvaudut vanhan virren lohdutukseen, niin minä saanen tehdä vastaavanlaisen teon. Kaikki järjestyy aikanaan joko meidän tai toisten toimesta. "Täällä on kuin kukkasella, aika lyhyt meillä, mutta tähtein tuolla puolla uuden kodon saamme." Tämä sitaatti ei taitanut oikein nuotin jälkeen kulkea, mutta tästä käy kuitenkin selville, että turha huolehtiminen on turhaa huolehtimista.