Professori Paavo Kastari                     3/7 1972

Helsinki

Hyvä Veli,

  Luin sunnuntaisesta Helsingin Sanomista laajan esitelmäsi, joka koskee tuomarinvirkojen olettamaasi poliittisointia. En aio käydä polemisoimaan kanssasi enkä edes toivo Sinun vastaavan tähän kirjeeseeni, mutta arvelin esittää eräitä näkökohtia mielipiteittesi johdosta.

  Sinä tosissasi siis uskot, että henkilö tuomarinpöydän takana on täysin objektiivinen. Ja väität, että tutkimusten perusteella kiivaskin poliitikko, kun hän joutuu toimimaan tuomarina, täysin unohtaa oman itsensä ja toimii ikäänkuin Jumalan valtuuttamana edustajana etsien yksinomaan vain oikeutta. Tällaiseen käsitykseen en usko enkä ole koskaan uskonut. Sinä tunnet hyvin entisen kollegasi Bruno A. Salmialan. Hän oli luonteeltaan sellainen henkilö, että hänen oli mahdotonta minun ymmärtääkseni olla tuomarinpöydän takana puolueeton ja vapautua kaikista niistä poliittisista kiihkomielisistä tunnelmista, joiden vallitessa hän koko elämänsä on elänyt. Juuri Bruno A. Salmiala on minulle aina esiintynyt sellaisena henkilönä, jonkalaisia ei tuomarinvirkaan koskaan pitäisi nimittää. Asianlaita on tietysti sillä tavalla, että tuomarinviran menestyksellinen hoitaminen on hyvin suuressa määrin riippuvainen luonnekysymyksestä. Saattaa olla, että joku selvästi sitoutunut henkilö voi toimia täysin objektiivisena tuomarina ja sellaisia voi olla hyvinkin paljon, mutta miksikään yleiseksi säännöksi ei voida ottaa sitä, että henkilö tuomarinpöydän takana unohtaa oman yhteiskunnallisen katsomuksensa ja toimii tavalla, joka on täysin riippumaton hänen henkilökohtaisista sympatioistaan tai antipatioistaan. Tämä ei ole suinkaan mikään syytös tuomarikuntaa kohtaan, tämä on pelkkä psykologinen toteamus, jolle en usko voitavan esittää mitään päteviä vastaväitteitä.

  Minä herätin aikoinaan kysymyksen tuomioistuinlaitoksesta, en suinkaan esittääkseni lopullisia kannanottoja vaan aikaansaadakseni keskustelun niistä epäkohdista, jotka koko tuomioistuinlaitoksessa, syyttäjälaitos siihen luettuna, on olemassa. Ne keinot, jotka esitin, saattoivat olla sellaisia, jotka eivät kenties olisi olleet kaikkein parhaita, mutta joka tapauksessa niiden olisi pitänyt aiheuttaa perusteellista ja huolellista keskustelua asian johdosta. Valitettavasti tällaista ei ole syntynyt juuri sen vuoksi mistä oikeusministeri Geijer puheessaan mainitsi, nimittäin, että jos tuomaria epäillään siitä, että hän ei voi olla täysin objektiivinen ja että häneen vaikuttaa hänen ympäristönsä, niin se saattaa tuomarikunnan keskuudessa herättää suurta suuttumusta. Näin on ainakin Suomessa käynyt ja tällainen suhtautuminen reformiehdotuksiin on luonnollisestikin varsin hedelmätön ja aikaansaa sen, että ei edes päästä keskustelemaan sellaisista keinoista, jotka voisivat saada aikaan korjauksia vallitseviin epäkohtiin.

  Minua on tässä keskustelussa, jota lievästi on käyty Suomessakin näistä asioista, ihmetyttänyt erityisesti se, että kiinnitetään niin suurta huomiota siihen, että poliittiset näkökohdat eivät saa olla pienimmälläkään tavalla vaikuttamassa tuomarin nimityksiin. Kuitenkin asianlaita on se, että esimerkiksi kaupunkituomarien nimittämisessä poliittiset näkökohdat ovat käytännöllisesti katsoen olleet suorastaan ratkaisevat. Sinä myönnät, että tällainen on mahdollisesti saattanut olla asianlaita, ja kuitenkin itse hyvin tiedät, että silloin kun kaupunkituomareita valitaan esimerkiksi Helsingissä, tämä tapahtuu aina lehmäkauppojen avulla niin, että milloin paikan saa oikeistolainen milloin vasemmistolainen. Jo yksin tämä seikka tekee Sinun vastaväitteesi, jotka olet esittänyt minun ajatuksiani vastaan, perusteettomiksi.

  Myönnät kyllä, että tuomarikunta on isoloitu ja tähän haluan lisätä, että sen kokoonpano on ainakin tähän mennessä riippunut pääasiassa siitä, että tietyt yhteiskuntakerrokset ovat miehittäneet tuomarikunnan miltei täydelleen. Mutta kun oletat, että nimitysperusteita olisi sikäli laajennettava, että itse tuomarikunnalla olisi vielä suurempi vaikutusmahdollisuus nimittämiskysymyksissä kuin tällä kertaa ja lisäksi esität, että myöskin yhteiskunnan muut edustajat voisivat osallistua tuomioistuinten jäsenten valintaan, niin näen tässä merkillisen epäjohdonmukaisuuden.

  En ole täysin kyennyt muodostamaan kantaani siitä, miten nimitysasiat olisivat parhaiten hoidettavissa, mutta Sinun antamasi osviitat eivät ole minua tässä epäselvyydessä kyenneet pienimmälläkään tavalla auttamaan.

  Toivon, että kykenet jatkuvasti tätä asiaa harrastamaan ja vielä enemmän toivon sitä, että voisit esittää ratkaisumallin, joka tyydyttäisi tuomiolaitoksen puolueettomuuspyrkimyksiä, olisi Sinun mielestäsi oikea ja johon minä saattaisin myöskin yhtyä. Yhteiskunnan etuhan tässä on joka tapauksessa kaikkein tärkeintä.