Ruotsiko EEC:hen?

LIIMATAINEN

14/4 1972

Ruotsissa näyttää suoritetun jonkinlainen kansalaiskysely tai -kuulustelu siitä, miten maan olisi suhtauduttava Euroopan Talousyhteisöön, EEC:hen. Lopputulos on ollut hämmästyttävä, sillä kokonaista 40 % vastaajista on ollut sitä mieltä, että "pitemmän päälle olisi Ruotsille hyödyllistä, jos se liittyisi täysivaltaiseksi jäseneksi EEC:hen! Vain 33 % katsoi, että liittymisestä olisi maalle vahinkoa.

  Tiedustelu paljastaa suorastaan yllättäväksi leimattavaa eriskummallisuutta ruotsalaisten käsityksissä. Eräs kysymyksistä kuului: "Jotkut katsovat, että Ruotsin tulee liittyä täysjäseneksi EEC:hen siinäkin tapauksessa, että se tulevaisuudessa merkitsisi maan luopumista tähän saakka noudattamastaan puolueettomuuspolitiikasta. Yhdyttekö tähän käsitykseen?" Vastaukseksi saatiin, että 21% yhtyi tähän kantaan, kun taas 56 % oli sitä mieltä, että puolueettomuuspolitiikkaa on jatkettava.

  Oli aika, jolloin Ruotsin hallitus kannatti EEC:n jäsenyyttä sillä ehdolla, että maa voisi tehdä siinä yhteydessä varauksen Ruotsin oikeudesta jatkaa puolueettomuuspolitiikkaansa myös EEC:n jäsenenä. Oliko tämä hallituksen neuvottelu- tai hämäystaktiikkaa vai ei, sitähän ei tiedetä. Mutta alusta alkaen oli luvattoman naivia kuvitella, että Talousyhteisö, jonka koossapitävä voima nimenomaan tulevaisuudessa on yhteinen politiikka, olisi voinut suostua Ruotsin asettamaan ehtoon. Euroopan poliittinen liitto oli helpoin aloittaa taloudellisena yhtymänä (eikä sekään ole ollut suinkaan helppoa), mutta liiton varsinainen tarkoitus oli muodostaa yhtenäinen poliittinen Eurooppa, jossa myös strategiset kysymykset olisi ratkaistu yhteisten suuntaviivojen ja toimenpiteiden turvin.

  Vähinerin Ruotsin hallitus taipui tunnustamaan, että EEC:n jäsenyys ja poliittinen puolueettomuus eivät ole yhdistettävissä. Tämän jälkeen Ruotsi ryhtyi etsimään kaupallista yhteistyötä EEC:n kanssa, kuitenkin varaten itselleen mahdollisuuden, mikäli se annetaan, olla mukana yhteisesti päättämässä EEC:lle kuuluvista asioista jne. Ruotsi teki siis valintansa: puolueettomuus asetettiin EEC:n jäsenyyden edelle.

  Mutta jotenkuten heikosti on sana mennyt perille, koska 40 % toivoo liittymistä EEC:hen ja niistä 21% tekee tämän ratkaisun, vaikka tietää sen johtavan Ruotsin puolueettomuuspolitiikan päättymiseen. Vielä mielenkiintoisempaa on, että kaikissa puolueissa on runsaasti niitä, joille puolueettomuuspolitiikka on vain kärpäsen surinaa. 46 % konservatiiveista, 25 % kansanpuolueesta, 27 % keskustapuolueesta ja 13 % itsestään sosiaalidemokraateista asettaa sen taloudellisen edun, jonka olettaa koituvan maalle EEC:n jäsenyydestä tärkeämmäksi kuin maan perinteellisen puolueettomuuspolitiikan. Konservatiivit ja kansanpuolueenkin tässä ymmärtää, sillä heidän piireissään oli aikoinaan voimakas halu liittyä Atlantin sotilasliittoon, Natoon. Mutta keskustapuolueen kohdalla alkaa ajatus heittää härveliä, sillä tämä puolue, aikoinaan Hedlundin johdolla, oli aina ja kiperissäkin paikoissa puolueettomuuslinjan takana. Vaikeaa on ymmärtää myös sitä, että 13 % sosiaalidemokraateista hylkäsi puolueettomuuden ja on valmis yhteiseen kaupalliseen, sosiaaliseen ja sotilaalliseen rintamaan EEC-maiden kanssa. Sillä tämä on moneen kertaan EEC:n taholta suoraan sanottu, niin että se pitäisi jo tietää ynnä ymmärtää. Vajaata pari kuukautta sitten kirjoitti johtava ranskalainen sotilasasiantuntija EEC:n merkitsevän mm., että Euroopan (so. EEC:n) on rakennettava maanosan merkitystä vastaavat yhteiset asevoimat.

  Joskus tavataan sanoa riitaisen asian yhteydessä, että hallituksen kanta ei vastaa kansan tahtoa. Ainakin tähän asti on luultu niin hyvin Ruotsissa kuin ulkomailla, että Ruotsin hallituksen ehdoton puolueettomuuslinja vastaa Ruotsin kansan valtavan enemmistön käsitystä. Jos joka viides ruotsalainen kuitenkin pitää EEC:n antamia luuloteltuja taloudellisia etuja tärkeämpänä kuin maan lähes kahden vuosisadan aikana ylläpitämää puolueettomuutta, niin syvien rintaäänien käyttäminen Ruotsissa puolueettomuuden puolesta ei vaikuta vakuuttavalta. Ja mitä ajattelee se toinen viidennes ruotsalaisia, joka kannattaa EEC:hen liittymistä, vaikka ilmeisesti ei ole selvillä, mitä se merkitsee maan puolueettomuudelle? (Siis 40 % piti liittymistä hyödyllisenä, niistä 21%, vaikka tiesi, että puolueettomuus tulee sen mukana loppumaan).

  Mikä arvo tällaiselle kansalaistiedustelulle on annettava, riippuu monista tekijöistä, joista sivullinen ei ole selvillä. Mutta kieltää ei voitane, että saadut luvut osoittavat ainakin suuntaa. Ruotsissa on osa yleistä kansalaismielipidettä etsimässä uutta poliittista vaihtoehtoa, joka takaisi maalle kiinteän yhteyden ja yhteistyön suuressa Länsi-Euroopan liittoutumassa. Yhdistetty Eurooppa oli Napoleonin haave. "Uusi Eurooppa" oli Hitlerin aseiden päämäärä. Nyt sama aiotaan aloittaa taloudellisen liiton muodossa.

  Mutta eivät nämä Ruotsin prosenttiluvut vielä ole niin mahtavia, että minkäänlainen uusorientointi Ruotsin osalta olisi edes todennäköinen. Voidaan sanoa, että moinen kansalaiskysely on melkein kuin juttutupa, jossa tokaistaan mitä tokaistaan. Kun kysymys joutuu poliittisten päätöksentekijäin pohdittavaksi, otetaan asian valmistelussa huomioon monet muut kuin vaihteleviin kansalaismielipiteisiin vaikuttavat tekijät. Ja tämän perusteella voidaan kyllä ennustaa, että Ruotsi ei tule etsimään täysjäsenyyttä EEC:ssä, ei nyt eikä neljän vuoden perästä, kuten EEC:n pääsihteeri on veikannut.

  Vaikka yleisesti katsotaan, että Norja ja Tanska tulevat liittymään täysjäseninä EEC:hen, niin ei sekään ole vielä kirkossa kuulutettu. Erään Tanskassa suoritetun mielipidetutkimuksen mukaan olisi tuuli kääntymässä verraten voimakkaasti jäsenyyttä vastaan. Eikä mikään ole tämän luonnollisempaa, sillä saksalaisten taloudellinen invaasio uimarantojen valtaamisineen yms. ei miellytä tanskalaisia yhtään sen enempää kuin kalavesien menettäminen ulkomaalaisille ihastuttaa norjalaisia.

  Suomihan ei pyri eikä suostu EEC:n jäseneksi, joten maamme ja mantumme eivät ole vieraalla rahalla ostettavissa. Mutta aivan lapselliseksi kehittyneen ulkomaisten turistien hyysäämisen ohella tulisi muistaa, että samaan aikaan kun tänne houkutellaan ulkomaisia turisteja olisi ryhdyttävä harkitsemaan toimenpiteitä, jotka olisivat tarpeen tullen käytettävissä liiallisen ja elinympäristöämme vahingoittavan turismin estämiseksi. Toimeen olisi tartuttava heti.