Toimenpiteisiin "Porilaisten marssin" puolesta

Vireitä miehiä kannattaa aina viljellä. Eivät näet mene rahat vireissä miehissä hukkaan. Kun lähettää tuollaisen retvakkakynäisen ja hengeltään vireän pojan kuin esimerkiksi "Mailerin" vaikkapa mertenkin taakse vieraisiin maihin huomioimaan ja arvioimaan, oppimaan ja aprikoimaan, niin aina se jotakin tuo kotiinsa muutakin kuin tyttöjen kuvia ja riutuvaa rakkautta (miss Catherwood!). "Maileri" toi, muusta kevyemmästä tavarasta puhumatta, yhden raskaan ajatuksen, joka ei saisi jäädä sanomalehtikirjoitteluksi ja -kiistaksi, vaan joka aikoinaan pitäisi realisoida pysyväksi ja lujaksi tavaksi. Tämä raskas ajatus, jonka nokkela lukija on jo ehtinyt arvata: "Maamme"-laulun vaihtaminen "Porilaisten marssiin" olympialaiskisojen suomalaisvoittoja musiikilla kunnioitettaessa, ei suinkaan ole uusi ajatus, takavuosina se on sukeltanut olympialaiskävijäin muistelmissa tavan takaa esille, mutta "Mailerille" on annettava kaikki kiitos ja kunnia siitä, että hän on taidolla ja innostuksella pannut tämän ajatuksen pyörimään. Kysymys on saatettu siihen asteeseen, että siitä ovat asianharrastajat lausuneet mielipiteensä, puolesta ja vastaan, kukin temperamenttinsa ja taipumustensa mukaan. "Tahko" m.m. miellyttävän tapansa mukaan laveasti syitä ja vastasyitä esittelemällä, pakinoi asiasta valistuneesti ja kiihkottomasti. Ja "penkkiurheilija" Arvo Hannikainen esitti Urheilulehden joulunumerossa vakuuttavasti ja ymmärrettävästi, kuinka täysi aihe meillä on luopua traditsionaalisesta "Maamme"-laulusta olympialaisissa.

Asia ei kannata selostelemista eikä enempää vatkaamista. Sen pitäisi olla selvä senkun panee toimeksi vain.

Mutta kuka panee toimeksi? Ja millä tavalla?

Olympialainen komitea, jonka tehtäviin maamme edustuksen järjestäminen yleensä kuuluu, siis myös muodollisuuksien, olisi nähdäksemme oikea elin päättämään, että sen taholta ryhdytään asian vaatimiin toimenpiteisiin, jotta Los Angeles`issa ja jatkuvasti myöhemmissäkin olympialaisissa mahdollisten suomalaisvoittojen kunniaksi puhallettaisiin "Porilaisten marssi" "Maamme"-laulun asemasta. Mutta kun olympialainen komitea kokoonpanonsa vuoksi ei tainne antaa "Porilaisten marssille" sille kuuluvaa arvoa ja asemaa, niin olisi kenties syytä ottaa asia esille joko urheilujaoston ensi kesänä pidettävillä jaostopäivillä, taikka sitä ennen jo liittohallinnon kevätkokouksessa. Mikäli ehdotus saavuttaisi niissä urheiluväen edustajain kannatuksen, niin olisi se luonnollisesti osaltaan ohjaamassa olympialaisten komitean kannanottoa. Ja ellei ehdotus saavuttaisi hyväksymystä - mikä kuitenkin tuntuu vaikealta uskoa - niin jäätäisiin odottamaan "aikaa parempaa", sillä ennen pitkää "Porilaisten marssin" sytyttävät säveleet kaikuvat olympialaisstadionilta siniristilipun liehuessa korkeimmassa tangossa. Ellei n.k. suomalaislajit ole jätetty pois olympialaisten ohjelmasta. Mutta vaikka niinkin olisi tehty, niin sittenkin suomalaisvoittojen ylväs kaari jatkaisi nousuaan, sillä ehdolla, että Tahko ja Kaarina Kari luopuisivat kerettiläisyydestään ja ryhtyisivät rinta rinnan puolustamaan, kuten nyt vastustavat, naistemme osanottoa olympialaisiin. Tahkollehan tämä uudelleensyntyminen olisi ymmärtääksemme varsin vaivatonta: hänhän vain palaisi, toivottavasti katuvaisena, sen oikeaoppisen kirkon helmaan, jonka ensimmäinen suuri julistaja hän on maassamme ollut kuuluisassa "Urheilun oppaassaan" intomielisin sanoin naisten urheilua ylistäessään.