Tuomiorovasti Olavi Kares    16/1 1962

Turku

Hyvä Veli,

  Käyn suoraan asiaan:

  Tunnollani on ollut pitkät ajat Lapuan piispan nimitysasia. Olenko tehnyt väärin Sinua kohtaan? Tosin valtioneuvosto yksimielisesti esitti toisella ehdokassijalla ollutta, mutta jos olisin ollut toista mieltä, olisin voinut kenties vaikuttaa valtioneuvoston jäseniin ja joka tapauksessa toimia myös vastoin valtioneuvoston kantaa. Mutta olin valtioneuvoston kannalla, sillä minulla oli Sinusta lähes kolme vuosikymmentä sitten muodostunut käsitykseni. Ystäväni Eljas Kahra, jolle virkamiehenä ja ihmisenä annan suuren arvon, keskusteli kyllä kanssani, mutta ennakkoluulojen muuria on vaikea kaataa.

  Kun olen sen jälkeen seurannut kirjallista toimintaasi, on nimitysasia alkanut minua vaivata. Kerran pyysin saada arkkipiispankin kanssa keskustella asiasta. Viimeksi ilmestyneen päiväkirjasi luettuani päätin, että kirjoitan Sinulle. Lienee turhaa ryhtyä aprikoimaan, oliko ratkaisu nimitysasiassa oikea vai väärä, ei se enää mitään hyödytä, mutta sen olen velvollinen sanomaan, että minun perusteluni Sinun kohdaltasi olivat väärät. Olen oppinut kirjoistasi Sinut tuntemaan rehellisesti ja vilpittömästi etsivänä, ennakkoluulottomana, avarana ja lämpimänä ihmisenä. Olen suurella nautinnolla lukenut kirjojasi, rakkautesi luontoon ja ihmisiin, humaanisuutesi on tehnyt minuun syvän vaikutuksen. En tiedä, miksi minä Sinulle kirjoitan. Pitääkö minun pyytää Sinulta anteeksi? Pitääkö tunnustaa, että olen ollut väärässä. Sen ainakin teen ja tekisin edellisenkin, mutta se saattaa tuntua liian teatraaliselta. Joka tapauksessa kirjoitan, koska tuntoni sen vaatii.

  Lähetän Sinulle parhaimmat terveiseni ja toivotan Sinulle voimia työssäsi.