Herra Puhemies!

Suomen kansan edustajat!

Lausun Eduskunnan tervetulleeksi vuoden 1974 valtiopäiville suorittamaan tärkeää ja vastuunalaista tehtäväänsä.

Kehitysalueiden neuvottelukunnan suorittaman laajan perusselvityksen pohjalta hallitus pyrkii valmistelemaan ja jättämään eduskunnalle näillä valtiopäivillä esityksen kehitysaluelainsäädännön uudistamiseksi vuoden 1975 alusta lukien.

Maankäytön ja ympäristönsuojelun alalta hallituksella on tarkoitus antaa näillä valtiopäivillä useita esityksiä, jotka muodostavat tietyn kokonaisuuden. Esitykset koskevat viranomaisten mahdollisuuksia puuttua energiankulutuksen kannalta haitalliseen maankäyttöön ja rakentamiseen, kuntien maapoliittisen aseman helpottamista, järjestettyä jätehuoltoa ja erityisesti öljyjätteiden talteen ottoa ja käsittelyä, pakkausten aiheuttaman roskaantumisen ehkäisemistä, ilman pilaantumisen torjumista, huomattavaa melua aiheuttavien laitosten ja toimintojen luvanvaraisuutta, ilman suojelun ja meluntorjunnan hallintoa sekä luonnonsuojelulainsäädännön uudistamista nykyajan vaatimuksia vastaavalle tasolle. Valmisteilla olevat esitykset täydentävät merkittävästi maamme vielä monin osin puutteellista ympäristönsuojelulainsäädäntöä.

Hallitus on myös valmistellut esitystä laiksi kansanedustajain vaaleista annetun lain muuttamiseksi. Ehdokkaita saisivat poliittisten puolueiden ohella nimetä myös vaalipiirissä asuvien äänioikeutettujen kansalaisten muodostamat valitsijayhdistykset.

Hallitus selvityttää parhaillaan energiatilanteen kansantaloudellisia ja muita vaikutuksia ja tulee antamaan asiasta helmikuun aikana eduskunnalle tiedonannon.

Varsinaista energiakriisiä ei meillä ole, mutta energian hinta on kohonnut niin paljon, että vanhoihin hintoihin perustuvilta laskelmilta on pudonnut pohja. OPEC-maiden äskettäin tekemä päätös raakaöljyn hintojen yllättävän suuresta korottamisesta on johtanut siihen, että öljyn ja öljytuotteiden hinnat kansainvälisessä kaupassa ovat nousseet lyhyen ajan kuluessa arviolta kolminkertaisiksi. Mitä tämä energian tuottamiseen lyhyellä tähtäyksellä tarkastettuna suorastaan kumouksellisesti vaikuttava hinnankorotus merkitsee Suomelle? Vuoden 1974 bruttokansantuotteemme on arvioitu 80 miljardiksi markaksi. Lisähinta öljystä noussee arvioiden mukaan viime vuoteen verrattuna 4 miljardiin markkaan. Kansantalouden lisärasitus on siten 5 prosenttia bruttokansantuotteesta. Viisi prosenttia. Se on huokeasti sanottu eikä ensi kuulemalta tunnu kovin hirveältä. Kun talouselämämme on tottunut suurempiinkin prosenttilukuihin, tämä 5 prosenttia sivuutetaan helposti. Sen vuoksi on tarpeen esittää, mitä 5 prosenttia nimenomaan tässä yhteydessä todella merkitsee.

Julkisuudessa on öljyn hinnan noususta kansantaloudellemme aiheutuvia menoja jo ehditty verrata maamme sotakorvaussuorituksiin. Öljyn maailmanmarkkinahintojen nousulla ja maamme sotakorvauksilla ei tietenkään ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Kaikkein vähiten niitä saa yhdistää Suomen ja Neuvostoliiton ystävyyspolitiikan vahingoittamistarkoituksessa. Asianlaita on nimittäin se, että koko sodanjälkeisen ajan olemme Suomen ja Neuvostoliiton välisessä kaupassa noudattaneet maailmanmarkkinahintoja, eikä kumpikaan osapuoli ole yrittänyt käyttää hyväkseen silloin tällöin ilmenneitä lyhytaikaisia suhdannevaihteluja. Näin on ollut asianlaita myös öljykaupoissa. Niissä on noudatettu ja tullaan noudattamaan maailmanmarkkinoilla vallalla olevaa hintatasoa. Tämä hintataso, joka ei suinkaan kohonnut Neuvostoliiton aloitteesta, saattaa aiheuttaa öljyn osalta, kuten edellä sanoin, kansantaloudellemme lisärasitusta 5 % bruttokansantuotteestamme.

Minulla on ollut käytettävissäni luvut sotakorvausten prosenttiosuudesta vuosien 1948-1952 bruttokansantuotteestamme. Keskimääräiseksi osuudeksi saadaan vajaat 2 % vuotta kohti. Tällainen vertailu antaa jokaiselle ymmärrettävän kuvan siitä, mitä suuruusluokkaa merkitsevän ongelman eteen olemme joutuneet. Kuva tulee sitäkin selkeämmäksi, kun mainitsen, että öljyn ja öljytuotteiden hinnankorotus, siis arviolta 4 mrd. mk vuodessa, on yhtä suuri kuin koko metalliteollisuuden vienti, kaikkiaan 3.9 mrd. mk vuonna 1973, tahi paperin, kartongin ja näistä tehtyjen jalosteiden viennin arvo, sekin noin 4 mrd. mk samana vuonna.

Edellä esitettyjä tosiasioita ei voida kieltää eikä niiden vaikutusta kiertää. On turhaa kuvitella, että me voisimme joillakin sisäisillä siirroilla tai järjestelyillä selvitä niistä taloudellisista vaikeuksista, joihin olemme joutuneet. Ainoaksi ulospääsyn tieksi jää kaikkien kansalaispiirien ahkeruus ja uuttera työ. Tässä yhteydessä on syytä todeta, että eräässä mielessä olemme suotuisassa asemassa. Öljytoimituksemme Neuvostoliitosta ovat lähes kaksi kolmannesta koko öljyntuonnistamme. Neuvostoliitosta ostettavien öljyn ja öljytuotteiden hinnannousun voimme toivoa maksavamme omalla työllämme. Viennin lisääminen Neuvostoliittoon on siksi erittäin tärkeää. Tämän kysymyksen myönteinen ratkaisu merkitsee paljon myös työllisyyden ylläpitämiseksi olosuhteissa, jolloin kansainvälinen kauppa jatkuvasti elää kriisin merkeissä.

Vuoden 1974 valtiopäivät joutuvat toimimaan taloudellisesti vaikeana aikana, jolloin kansalaisten yhteisvastuu ja solidaarisuus joutuvat koetukselle. Nyt on osattava valita monien pyrkimysten joukosta ne, jotka jakavat taloudellisen taakan oikeudenmukaisesti, säilyttävät taloudellisen kasvun edellytykset eivätkä myöskään tilanteen parannuttua osoittaudu pitemmällä aikavälillä virheellisiksi.