Ryssän vallan muistomerkkejä.

Eräässä suuressa kaupungissa, Suomessa, kiertelee seuraavanlainen juttu miehestä mieheen. Kerrotaan, että tämä juttu olisi silkkaa totuutta, mikä seikka on mitä parhain avu millaiselle tarinalle tahansa, mutta mikä - sen pahempi - useimmista historioista pyrkii pysyttelemään poissa. Juttumme on tämä:

Muuan kaupungin korkeista virkamiehistä oli menetellyt liiallisessa valtansa ja mahtinsa tunnossa sopimattomasti erästä varsin tärkeää ja kunnioitusta vaativaa laitosta kohtaan, minkä johdosta nyt mainitun virkamiehen esimiehet päättivät sopivaisesti huomauttaa tuolle liian itsetietoiselle miehelle, mikä hänen asemansa k.o. laitokseen nähden oli sekä siinä sivussa antaa hieman koirannuuskaa sopimattoman käyttäytymisen johdosta. Muistutus ja koirannuuska piti annettaman suullisesti ja niiden perillevieminen uskottiin eräälle varsin huomattavassa asemassa olevalle virkamiehelle, joka ei lainkaan haluttomasti tähän itse asiassa epäkiitolliseen tehtävään suostunut, koskapa hänellä lienee ollut hieman omassakin hampaankolossaan kuittaamattomia vanhoja asioita muistutuksenalaista vastaan. Niinpä sitten muutamana kauniina päivänä meni tuo nuhtelemaan määrätty virkamies - sanokaamme häntä tässä vaikka A:ksi - nuhdeltavan - merkitsemme hänet B:ksi - virkahuoneeseen. Täällä hän sovinnolliseen ja isälliseen sävyyn alkoi saattaa julki niitä nuhteita, joita hänet oli lähetetty tuomaan perille. Palautti aluksi mieliin, millainen asiainkulku moitteenalaisessa teossa oli ollut ja sanoi, että toista kertaa ei enää sellaista saa tapahtua, taikka siitä tulee tupenrapinat. Pitäisihän sentään siksikin vastuunalaisessa virassa olevan miehen tietää, mikä sopii ja mikä ei.

Olisi luullut, että B, jonka moitittu teko ei tosiaankaan ollut puolustettavissa, olisi nöyrästi ottanut vastaan lievän ripityksen ja luvannut tehdä parannuksen, mutta mitäs sitä tuhannen hulluja. Hän päinvastoin alotti sellaisen haukkumatulvan, jotta ei paremmasta apua. Jotakin tähän tapaan:

- Oletkohan sinä oikea mies saapumaan nuhteita antamaan ja muistutuksia jakelemaan miehelle moiselle kuin minä. Sinun itsesikö vaellus on ollut niin tahraton, että sinä voit tulla oikeuden ja totuuden ja ennenkaikkea säädyllisyyden nimessä neuvomaan toiselle sopivia menettelytapoja. Etkö todellakaan tunne itseäsi, katalaa menneisyyttäsi ja mustia tekojasi, jotta osaisit pitää itsesi niin visusti ihmisten ilmoilta, että kukaan ei huomaisi olemassaoloasi, tämän itsenäisen maan kamaralla, saatikka sitten vapautuneen valtakuntamme virkamiehenä. Kuinka rohkenet moittia virkavirheestä sinä, joka ryssänvallan aikana olit ensimmäinen mies alistumaan lainvastaisiin määräyksiin, joka allekirjoitit prikaaseja ja ukaaseja, jotka sotivat mitä räikeimmin maan hallitusmuotoa ja perustuslakeja vastaan. Sellainen mies kuin sinä, jonka ryssänvallan aikainen toiminta oli maan pettämistä, sen elinetujen pahinta polkemista ja omien itsekkäiden etujen korottamista ainoaksi toimintaa ohjaavaksi johtotähdeksi, ilkeät nyt, kettumaisesti keploteltuasi itsesi vallassaolevien suosioon rehellistä kansalaista ja vitivalkoista monarkistia näyttelemällä, tulla vielä siveellisiä neuvoja antamaan aina isänmaan parasta katsoneelle virkamiehelle. Korjaa luusi, haaska.

Ja A, jonka menneisyys ei totta tosiaan ollut sitä kaikkein puhtainta laatua, nolostui niin perinpohjin nuhdeltavan puheesta, että niine hyvineen poistui B:n virkahuoneesta, mutta pää oli täynnänsä vihan ja koston kirveleviä ajatuksia.

A:lla oli hyvä tuttu, muuan kolmas virkamies, jonka puoleen hän oli hädän hetkinä jo monasti kääntynyt ja joka taisi neuvoillaan ja tiedoillaan auttaa häntä olipa kysymys sitten mikä tahansa. Tuo kolmas, hän oli vallan erinomainen mies, kaikkitietävä, kaikkikeksivä ja kaikkiuskaltava. Onhan sellaisen miehen ystävyydessä hyvä kenen tahansa olla, ja A oli jo hyvissä ajoin lyöttäytynyt moisen mahtimiehen tuttavaksi, semminkin kun heillä molemmilla oli hieman samoja harrastuksia ollut tsaarin täällä hallitessa ja varsinkin kun tuon kolmannen suosion voi sopivilla lahjoilla saada helposti puolelleen. Niinpä kääntyi A taas hädän tullen tuon mahtimiehen puoleen ja kertoi avomielisesti kohtauksensa B:n kanssa sekä kysyi, mitä olisi paras tehdä, kun B oli kaiken hyvän lisäksi uhannut saattaa julkisuuteen tietoja A:sta, jotka olivat sitä laatua, että Suomenkaan pitkämielinen ja paljon kärsivä kansa ei olisi sallinut A:n enää päivääkään palvella valtiota, jota hän ennen vanhaan oli niin tunnottomasti pettänyt. Tuo kolmas - sanomme häntä nyt vaikka siksi, kun ei ole mitään vaaraa, että lukijat sotkisivat tämän maalaisliiton talousohjelmaan, joka myös kulkee sen kolmannen nimellä - niin tuo kolmas mietti vähän ja lohdutti piankin A:ta tiedolla, että hänen ei tarvitse olla lainkaan huolissaan, sillä samainen B, mikäli hän nyt muisti, oli sattunut itse sekaantumaan ryssänvallan aikana erääseen huonoon juttuun, josta hän kyllä saa piankin tarkemman selon. Käski A:n nukkua aivan rauhassa, hän kyllä järjestää asian.

Eikä kulunut monta päivää, kun tuo kolmas meni B:n puheille ja aluksi tiedusteltuaan, oliko totta, että B oli luvannut paljastaa A:n puuhat ryssänvallan aikana, ja saatuaan siihen myöntävän vastauksen, ruvennut muistuttelemaan B:n mieliin muutamaa tapausta saman ryssän hallitessa tällä niemellä, tapausta, jossa B itse oli joutunut sotajalalle maan etujen kanssa, mutta jossa hän oli antanut periksi vallanpitäjän vaatimuksille, minkä vuoksi hän olisi sen halunnut unhotetuksi, ja hän oli luullutkin sen häipyneeksi kaikkien muistista. Mutta eihän se ollut unohtunut kokonaan. Keskustelun summa oli se, että tuo kolmas sai lähteä B:n virkahuoneesta mukanaan B:n lupaus, että hän ei koskaan ryhdy käyttämään A:ta vastaan sitä ainehistoa, minkä julkisuuteen saattamisella hän oli uhannut. Ja vasta sen tiedon saatuaan A, joka luvalla sanoen aina tähän saakka oli nukkunut huonosti, saattoi levollisesti laskeutua nukkumaan rehellisen ja omantuntonsa kanssa sovinnossa olevan miehen huoletonta ja rauhallista unta.

Luin tämän jutun, ennenkuin uskalsin tarjota sitä julkaistavaksi, eräälle lakimiehelle ja kysyin mitä hän siitä piti. Hän sanoi arvelematta, että juttu oli sisällöltään varsin hyvä, vaikkakin sen esitystapa ei vastannut kovin korkeita vaatimuksia.

- Mutta tuleeko siitä kunnianloukkausjuttu, kysyin levottomasti.

- Kenenkäs kunniaa sinä siinä loukkaat? kysäsi hän. Ja jatkoi:

- Tietenkin, jos olisit suoraan maininnut nimet, niin eihän siitä ilman kunnianloukkausjuttua säilyisi, mutta tuossa muodossa julkaistuna ei siitä saa selville, ketä maamme tuhannesta ryssänvallan aikaisesta huonossa huudossa olevasta virkamiehestä tarkotat, joten saat olla huoletta siitä, ettei kukaan siinä ole näkevinään hänestä itsestään kerrotun. Jokainen noista kunnon miehistä koettaa sysätä syyn toistensa niskoille.