Takaisinvalloitetun Karjalan kysymyksiä.

XV. Siirtokarja tulevana talvena.

Saatujen tietojen mukaan on takaisinvalloitetun Karjalan kuntiin tähän mennessä palautettu hieman yli 4.000 hevosta ja noin 8.500 lehmää. Kun tähän lisätään Karjalassa olevat sotasaalishevoset, joiden lukumäärä voidaan arvioida ainakin kolmeksituhanneksi, on alueella jo enemmän kuin se määrä kotielämiä, mikä siellä siviilitarkoituksiin käytettävissä olevien rehujen varassa voidaan ensi kevääseen saakka elättää.

Kun maassa tuli huono rehusato ja kun Karjalan Kannaksen valloittamisen jälkeen näytti siltä, että takaisinvalloitetulla alueella saadaan korjatuksi hyvä heinäsato, oli luonnollista, että siirtoväen karja oli saatava mahdollisimman suuressa määrässä siirretyksi Karjalaan. Tässä tarkoituksessa määrättiin, että kaikki valtion hoidossa olleet lehmät, joiden omistajat olivat tiedossa ja tunnettuja, siirretään niiden omistajien kotikuntiin. Samalla määrättiin, että ne lehmät, joiden omistajat eivät olleet tiedossa, oli luovutettava täydellä omistusoikeudella siirtoväkeen kuuluville, etusijassa suuriperheisille henkilöille, sekä maan itärajan kunnissa niille paikallisille asukkaille, jotka evakuoinnin aikana olivat menettäneet lehmänsä, ensi sijassa tällöinkin suuriperheisille henkilöille. Edelleen määrättiin, että lehmien hinta oli määrättävä v. 1939 lopussa olleen hintatason mukaiseksi ja että se peritään lehmän saajalta hänelle maksettavien korvaussuoritusten yhteydessä.

Näillä toimenpiteillä arveltiin voitavan viranomaisten toimesta tapahtuva siirtokarjan huolto kotialueella kokonaisuudessaan lopettaa. Se pidettiin siirtokarjan säilymisen ja kunnon kannalta tärkeänä, sillä tähän syksyyn oli säästynyt monen karsinnan jälkeen parhaat luovutetulta alueelta siirretyt lehmät. Toiselta puolen tiedettiin hyvin, että siirtolehmien sijoittaminen kotialueelle tulevan talven ajaksi tulee kohtaamaan huonon rehusadon vuoksi suuria vaikeuksia, ja tiedettiin myöskin, että pakolla sijoitettujen lehmien hoito ei tulisi olemaan niin hyvä kuin toivoa sopii.

Valitettavasti tätä ohjelmaa ei voitu toteuttaa. Kun takaisinvalloitettuun Karjalaan palanneet kunnanesikunnat ryhtyivät ottamaan selville kunnan alueella olevia rehuvarastoja, havaittiin pian, että rehuja oli jäljellä taikka mahdollisuus saada korjuuseen huomattavasti vähemmän kuin alunperin oli odotettu. Kun lisäksi armeijalta ei voitu saada korsirehua, vaikka se oli saanut Kannaksella tehtyä rehua käyttöönsä, oli selvillä, että monessakaan kunnassa ei käytettävissä olevilla rehuilla voitu elättää kaikkia niitä kotieläimiä, joita kuntiin palannut siirtoväki toi mukanaan, ja niitä, joita siirtoväen huoltoviranomaiset saamiensa määräysten nojalla lähettivät kuntiin. Seurauksena oli, että lehmien lähettäminen Karjalaan oli lopetettava. Kuluvan marraskuun 6 päivänä tekemällään päätöksellä päämajan sotilashallinto-osasto määräsi, että karjan siirtäminen takaisinvalloitetulle alueelle on marraskuun 8 päivästä lähtien sallittu ainoastaan kunnanesikunnan luvalla ja että tällaisia lupia voidaan antaa ainoastaan sellaisille karjanomistajille, joilla on joko omalla tilallaan Karjalassa riittävästi rehuja tai jotka tiettävästi voivat kotialueelta tuoda palautettavalle karjalle kuluvan sisäruokintakauden rehut. Käytännössä luvan antaminen on edellytetty tapahtuvaksi siinä muodossa, että mikäli kunnanesikunnan antamassa henkilön paluuluvassa on karjan tuonti kielletty, ei karjaa saa mukanaan viedä, mutta mikäli paluuluvassa ei asiasta ole erityistä mainintaa, on karjan vienti sallittu. Kaikki ne, jotka ovat saaneet palaamisluvan ennen marraskuun 10 päivää, saavat viedä karjan mukanaan ainoastaan siinä tapauksessa, että karjan omistaja on viimeistään 10/11 jo lähtenyt sijoituspaikkakunnaltaan palaamismatkalle tai että hänellä kotikunnassaan tiettävästi on hallussaan taikka hän vie mukanaan karjansa ensi talvena tarvitseman rehun. Jollei hän täytä näitä ehtoja, tulee hänen hankkia kunnanesikunnalta kirjallinen lupa karjansa palauttamiseen.

Tähän päämajan sotilashallinto-osaston kieltoon liittyen on siirtoväen huollon keskus määrännyt, että takaisinvalloitettuun Karjalaan palautettavaksi määrätyn valtion hoidossa olleen tunnetun siirtokarjan lähettäminen on viipymättä keskeytettävä. Ainoastaan ne lehmät, jotka ennen tämän lähetyskiellon tunnetuksi tulemista oli jo toimitettu rautatieasemille taikka otettu pois hoidosta Karjalaan lähettämistä varten, saadaan toimittaa entisten määräysten mukaan lehmien omistajien kotikuntiin.

Virheellinen arviointi takaisin valloitetun alueen mahdollisuuksista elättää karjaa tulevana talvena on aiheuttanut siis sen, että ensi talven yli on pakko jättää kotialueelle vielä huomattava määrä valtion hoitoon jäävää siirtokarjaa.