Ed Kekkonen: Herra puhemies! Se aloite, jonka 33 maalaisliiton kansanedustajaa on allekirjoittanut valtiollisen äänioikeusikärajan alentamisesta 21 vuoteen, on eräässä mielessä erikoislaatuinen ja sen vuoksi ansaitsee jo tässä vaiheessa muutaman sanan. Maalaisliiton eduskuntaryhmä on näet tähän saakka ollut vastustavalla kannalla valtiollisen äänioikeuden ikärajan alentamista koskeviin aloitteisiin. Kun asia oli edellisten valtiopäivien aikana esillä, vain muutamat maalaisliiton ryhmän jäsenet kannattivat ikärajan alentamista silloin. Mutta kun asiasta on maalaisliiton ryhmässä myöhemmin keskusteltu, on voitu havaita, että ne epäilykset, joita on esitetty valtiollisen ikärajan alentamista vastaan, ovat huomattavasti vähentyneet. Tavallisin väite, joka on näissä keskusteluissa esitetty, on ollut se, että valtiolliset äärimmäisyysliikkeet ovat 1920-luvulla ja myöhemminkin antaneet yleensä ulospäin sen kuvan, kuin heillä olisi juuri nuorten parissa eniten kannatusta. Missä määrin tämä kuva on edes ollut oikea, on vaikea ratkaista sen vuoksi, että valtiollisten äärimmäisyysliikkeitten julistuksessa on yleensä tarkoituksenmukaisella propagandalla ollut aina tavattoman suuri sija. Mutta olosuhteitten kehitys on nyt sotavuosien aikana ollut sellainen, että nuorisomme on teoillaan osoittanut valtiollisen ja yhteiskunnallisen kypsyneisyytensä ja eikä sen jälkeen, mitä maassa nyt sotien aikana on tapahtunut, voida enää oikeudenmukaisilla perusteilla kieltää nuorisoltamme valtiollista äänioikeutta. Mikäli valtiollinen äänioikeus myönnetään nuoremmille kuin 24 ikävuoden täyttäneille, pakottaa se kyllä valtiolliset puolueet kohdistamaan suuremmassa määrässä kuin tähän saakka huomionsa valistustyöhön juuri nuorison parissa, mutta nähdäkseni ei tällaisesta työn uudesta suuntaamisesta ole mitään vahinkoa.

On muuten mielenkiintoista palauttaa mieliin, millä perusteilla vuoden 1905-1906 valtiopäivillä vastustettiin äänioikeusikärajan alentamista 21 vuoteen. Silloin valtiopäivien perustuslakivaliokunnassa esitettiin erikoisesti kolme syytä, joiden katsottiin vaikuttavan siihen, että 21 ja 24 ikävuoden välillä oleville henkilöille ei äänioikeutta olisi myönnettävä ja nämä syyt olivat seuraavat: Perustuslakivaliokunta katsoi, että vaalioikeuden käyttäminen edellyttää: 1) tahtoa ja kykyä arvostella, mitä yhteiskunnan etu vaatii, 2) saavutettua kokemusta todellisen elämän vaatimuksista ja elämän velvoituksista sekä 3) solmittuja siteitä, jotka kiinnittävät yksityisen muihin yhteiskunnan jäseniin, muihin kansanryhmiin ja yhteiskuntaan kokonaisuudessaan. Saattaa olla mahdollista, että vuosisadan alkupuolella katsottiin, että näitten syitten perusteella äänioikeutta ei olisi annettava alle 24-vuotialle. Mutta kun nyt kokonaan uusissa olosuhteissa tarkastellaan niitä vaatimuksia, jotka perustuslakivaliokunta silloin vaalioikeuden käyttämiselle asetti, niin tuskinpa kukaan voi kieltää, että niiltä nuorilta miehiltä, jotka ovat ase kädessä olleet puolustamassa isänmaan itsenäisyyttä, puuttuu tahtoa ja kykyä arvostella, mitä yhteiskunnan etu kansalaisilta vaatii, enempää kuin että heiltä puuttuisi saavutettua kokemusta todellisen elämän vaatimuksista ja elämän velvollisuuksista. Liioin ei voida väittää, että näiltä miehiltä puuttuisi siteitä, jotka kiinnittävät yksityisen muihin yhteiskunnan jäseniin, muihin kansanryhmiin ja yhteiskuntaan kokonaisuudessaan, sillä juuri rintamillahan nuoret miehet ovat saaneet tietoisuuden yhteenkuuluvaisuudesta toisiin kansalaisiin, muihin kansanryhmiin ja yhteiskuntaan. Tällä tavoin ovat nuo perustelut, jotka vuonna 1906 saatettiin esittää valtiollisen äänioikeuden kieltämisen puolesta alle 24-vuotiailta, muuttuneet nykypäivinä mitä voimakkaimmaksi vetoomukseksi sen puolesta, että näille ikäpolville on myönnettävä valtiollinen vaalioikeus.

Mitä erityisesti maalaisliittolaisten asenteeseen tähän kysymykseen tulee, lienee syytä palauttaa mieliin, että vuoden 1905-1906 valtiopäivillä monet myöhemmin maalaisliiton toiminnassa suuresti ansioituneet henkilöt olivat 21 vuoden kannalla. Ansaitsee mainita, että m.m. silloinen edustaja Kyösti Kallio kannatti 21-vuoden ikärajaa ja lausui siitä, että sitä olivat toivoneet myös monet hänen valitsijansa. Samalla tavalla myöskin kansanedustaja Pekka Anttonen, joka Karjalan maalaisliittotoiminnassa on hyvin ansioitunut, kannatti 21 vuoden ikärajaa (Ed. Jokinen: Entäs puhuja itse! Ed. Hiltunen: Entäs myöhemmin!).

Tämän aloitteen varsinaisena tarkoituksena on osoittaa hallitukselle, että se voi laskea eduskunnassa nyt olevan tarvittavan määräenemmistön äänioikeusikärajan alentamisen puolesta. Asia on hoidettava ennen tulevia vaaleja ja sen vuoksi on jo tässä vaiheessa syytä esittää hallitukselle vakava toivomus, että se antaisi ensi tilassa eduskunnalle esityksen valtiopäiväjärjestyksen muuttamisesta niin, että valtiollisen äänioikeuden ikäraja alennettaisiin 21 vuoteen.