Lakkojen näköaloja.

Kun tätä luetaan, on raskaan metallin lakko lopettelemassa kolmatta viikkoaan. Ne viralliset yhteydenotot, jotka tätä kirjoitettaessa ovat tunnetut, ovat olleet vanhojen, kyllästymiseen saakka jankutettujen ns. näkökohtien selvittämistä ja siis ilmeisesti yhtä tyhjän kanssa.

Kun näillä palstoilla kuukausi sitten käsiteltiin silloin edessä olevaa metallin lakkoa, esitettiin ns. hurskaana toivomuksena, että korttien uudella sekoittamisella voitaisiin saada aikaan sovinto niin että kumpikaan osapuoli ei menettäisi kasvojaan. Se olisikin ollut viimeinen tilaisuus, jota ei kuitenkaan käytetty: nyt on jäljellä enää se paljon laulettu viimeinen taisto.

Jos hieman analysoitaisiin, eriteltäisiin raskaan metallin lakon syitä ja vaiheita, niin on ensiksikin muistiinmerkittävä, että metalliliiton johto on sosiaalidemokraattien käsissä. SAK:n kokouksessa kaikki sos.demot äänestivät UKK-ehdotuksen puolesta. Mutta kun liittokohtaisissa neuvotteluissa metallin miehet saivat aikaan UKK-ehdotusta paremman suosituksen, liiton sos.dem. johto ei jäsenäänestyksessä suositellut sitä kannattajilleen. Eikä sitä suositellut sos.dem. puolueen johtokaan. Heidän oma luottamusmiehensä Suomen Pankin pääjohtaja oli tosin julkisesti ja yksityisesti varoittanut, että maan ulkomainen maksutase ei kestä tuottavuuden yli nousevaa palkkatason kohoamista, mutta sille ei ollut kallistettu korvia. Ja kuitenkin kaikki tietävät, että metallin ja muut lakon alle joutuvat palkkavaatimukset hyväksyttyinä vievät ensin lisääntyvään ulkomaankaupan tasapainottomuuteen, Suomen rahan kansainvälisen arvon huonontamiseen elikkä devalvaatioon ynnä inflaatioon. Senhän kaikki tietävät, että taloutemme kohdalleen palauttaminen sitten taas on jättiläistyö ja vaatii katkeria lääkkeitä. Muistetaan hyvin, kuinka sosiaalidemokraatit vannoivat viime devalvaation tuottamien vaikeuksien aikana ja sitten kun ne nipin napin oli voitettu, että toista kertaa ei asioita tähän jamaan päästetä, koska korjaus on tehtävä ja sen poliittiset rasitukset kannettava taas sosiaalidemokraattien toimesta. Joko puolueella ei ole vastuunalaista johtoa tai jos on, sillä on niin armottoman lyhyt muisti. Tai se ei sitten huomaa sitä, että Suomen Pankin pääjohtaja tulee juuri vuoden 1974 presidentinvaalien alla näyttelemään kurjistaja- ja kuristajapäällikön osaa Suomen talouden tasapainottamisessa palkkarintaman romahtamisen jälkeen vuonna 1971.

Ehkä on sentään paikallaan ottaa heti puolet pois siitä, mitä edellä on kirjoitettu. Kyllä sos.dem. johto kaiken tämän tietää, mutta sen lähin huolenaihe on metallin vaalit syksyllä 1971. Juuri vaalinäkymät johtivat siihen, että ennen metallin jäsenäänestystä sos.dem. johto oli hiljaa kuin vesi sukassa ja jätti kentän kommunisteille. Äänestysten välillä ja jälkeen ei metallin piirissä ole näkynyt juuri yhtään selkeäsanaista sosiaalidemokraattia, koko toiminta on liukunut tai oikeammin otettu SKP:n tarmokkaiden miesten käsiin. Ainoa aktiivisuuden osoitus on ollut, että sos.dem. järjestöt, puoluetoimikunnasta lähtien, ovat enemmän tai vähemmän halullisesti julistautuneet lakon ja lakkovaatimusten kannalle; niiden vaatimusten taakse, joita vastaan he SAK:ssa yhtenä miehenä olivat äänestäneet.

Metallilakko päättyy aikanaan. Jos kommunistit saavat tahtonsa läpi, liehuttelee heidän voitonviiriään heidän tuleva enemmistönsä metalliliitossa. Sosiaalidemokraatit varmaan kuvittelevat pääsevänsä mukaan voitonaterialle sen vuoksi että ovat olleet ääneti tai varovasti myötäileviä. Voivat tulla juuri ennen lopun alkua hyvinkin sapekkaiksi. Mutta karkeasti sanoen: kommunistien tappio ay-liikkeessä ja vastaavasti sosiaalidemokraattien menestys riippuu lakkoliikehdinnän tuloksesta. Jos lakot hävitetään sen jälkeen kun liittojen omaisuus on käytetty lakkoavustuksiin, silloin kenties alkavat osat vaihtua ja sosiaalidemokraatit pääsevät edes taistelemaan liitoistansa. Mutta sinne on vielä pitkä ja mutkikas matka. Sellaisia pitkän polun kulkijoita ovat Suomen osapuolet yleensä olleet lakkoasioissa.

Nämä tässä esitetyt ovat sivulta seuraavan luuloja, joilla on se arvo, mikä teoretisoinnilla yleensä on.

Hallitus hallituksena on viisaasti pysytellyt hiirenhiljaa sen jälkeen kun sai UKK-ehdotukseen sisältyvät lakiesitykset ja asetukset kuntoon. Mutta tämä hallituksen mykkäpeli ei voi jatkua aikojen loppuun, vaikka hallitus ei puuttuisikaan itse lakon kulkuun. Kuten muistetaan, UKK-ehdotus oli kokonaisuus, se oli yhtä kuin ota tai jätä. Jo sen julkisuuteen tullessa sanottiin, että siitä ei kukin osapuoli voi taittaa sitä oksaa, mikä on mieluisa, ja jättää rangat muille. Mutta näin on tehty.

Ensiksikin: nekin työehtosopimukset, jotka on allekirjoitettu, sisältävät työntekijöille suuremmat korotukset kuin kyseessäoleva alkuperäinen ehdotus edellytti. Yhtenä seikkana, joka liittyi kokonaissuunnitelmaan, on mainittava puunjalostusyhtiöiden maksettavaksi pantu takautuva vientivero. Edelleen on muistettava 3 markan vähimmäispalkka tunnissa. Kaiken tämän pohjalta oli laskettu maataloustuottajille luvattu tulonlisäys, mihin sisältyi eräiden maataloustuotteiden hintojen nousu.

Voidaan sanoa, että jo nyt on pohja UKK-ehdotukselta osittain pudonnut, koska suhde maataloustyöstä saatavan tulon ja muusta työstä suoritettavan palkan välillä on muuttunut maatalousväestölle epäedullisemmaksi kuin mihin se oli tasapainotettu usein mainitussa ehdotuksessa. Lisäksi esim. meijereille koituvat kustannukset lisääntyneiden palkkamenojen vuoksi vähentävät karjataloudelle luvattuja tuloja.

Kun tietää maataloustuottajien kokemuksen koulussa kasvatetun kovuuden ynnä keskustapuolueen herkkäkorvaisuuden MTK:n ajatuksille, ovat edessä uudet kuviot. Keskustapuolue tulee lasketuttamaan, kuinka paljon maatalousväestön on saatava lisätuloja, ensi sijassa tuotteiden hintojen nousun muodossa. Kuta suurempaan palkkojennousuun lakkojen jälkeen joudutaan, sitä suurempi korvaus maataloudelle. Siitä taitaa olla oikein laki olemassa.

Ei pidä ihmetellä, jos hallitus kaatuu juuri tähän uuteen pulmaan. Mutta johonkinhan sen on joskus kaaduttava. Eiköhän Kepussa pian ajatella, että olisi hyvä, jos muut saisivat tarjota kansalle lääkkeet seuraavan devalvaation kuriinsaattamiseksi.

Muuten: missähän piileskeli kokoomuksen varjohallitus, kun takautuvasta vientiverosta päätettiin. Eikö tullut mieleen, että lakiin olisi voitu ottaa pykälä, jonka mukaan laki raukeaa, jollei UKK-ehdotus muulta osalta mene läpi. Nyt menee vientivero, kuten tavataan sanoa, itse edestään.

*

Oli sivumennen sanottuna mielenkiintoista lukea, että Neuvostoliiton viisivuotissuunnitelmassa on omistettu entistä enemmän huomiota kulutustavaroiden tuotannolle. Kansantalousmies voi tehdä sen johtopäätöksen, että maassa on yleisöllä ostovoimaa, joka on vedettävä pois, ettei rahan arvo alene. Näin voi tehdä suljetun talouden maassa. Onhan meilläkin regulaattorimme: devalvaatio. Ja siitä päättää siis Suomen Pankki pääjohtajansa johdatuksella.