Valtiovierailut

72. Tansanian Yhdistyneen Tasavallan Presidentin, tohtori Julius K. Nyereren valtiovierailu Suomeen 9.-12.5.1976

Speech by the President of the Republic at the dinner on May 9, 1976, in honour of H. E. Mr. Julius Nyerere, President of the United Republic of Tanzania

Tasavallan Presidentin puhe Tansanian presidentin Julius Nyereren kunniaksi tarjotuilla illallisilla 9.5.1976

Herra Presidentti,

hyvät naiset ja herrat,

Minulle tuottaa suurta mielihyvää, Herra Presidentti, toivottaa Teidät tervetulleeksi Suomeen. Kun viimeksi vierailitte Suomessa, Tanganjika oli useimmille maanmiehilleni vain kaukainen ja jokseenkin eksoottinen Uuden Afrikan valtio. Sen jälkeen sadat suomalaiset ovat asuneet ja työskennelleet maassa, josta sittemmin on tullut Tansania, ja tänä päivänä maanne ei ole Suomessa pelkästään tunnettu, vaan yhä useammille suomalaisille Tansania edustaa sitä mikä Afrikassa on parasta. Se on nuori, dynaaminen ja ylpeä, se pyrkii omaehtoiseen kehitykseen ja hyvinvointiin pelottavista vaikeuksista huolimatta.

Suuresta maantieteellisestä etäisyydestä huolimatta Suomella ja Tansanialla on monia yhtäläisyyksiä. Molemmat ovat pieniä, rauhaa rakastavia valtioita, jotka pitävät kunniassa kansallista itsemääräämisoikeutta ja ovat omaksuneet demokraattisen valtiomuodon. Suomi on siinä historiallisesti onnellisessa asemassa, että sillä ei ole siirtomaamenneisyyttä. Olemme johdonmukaisesti tukeneet kehitysmaiden pyrkimyksiä kohti täyttä itsenäisyyttä ja yhteiskunnallista ja taloudellista vapautumista. Tätä taustaa vasten osaamme antaa suuren arvon sille edistykselliselle yhteiskunnalle, jonka itsenäinen Tansania on luonut kaikkien kansalaistensa parhaaksi vakavista ongelmista ja ankarista taloudellisista olosuhteista huolimatta. Tunnemme syvää myötätuntoa Tansanian pyrkimyksille luoda tasa-arvoon perustuva yhteiskunta, jossa jokaisella on yhtäläiset mahdollisuudet antoisaan elämään. Juuri tällaisista syistä Tansaniasta on tullut maamme läheisin kehitysyhteistyökumppani.

Suomi on myös kaiken asianmukaisin keinoin tukenut kansallisten vapautusliikkeiden oikeutettuja pyrkimyksi, ja olemme vakuuttuneita siitä, että Teidän kaltaistenne valtiomiesten rohkealla johdolla, Herra Presidentti, näemme pian päivän, jolloin siirtomaavallan viimeisetkin jäänteet on Afrikasta poistettu.

Perinteinen siirtomaavalta ei kuitenkaan ole ainoa rauhallisen kehityksen este maailmassa. Useat muut toisiinsa liittyvät ongelmat, jotka kohtaavat yhtä lailla kehitysmaita kuin kehittyneitäkin maita, nivotaan nykyään uuden kansainvälisen loudellisen järjestyksen käsitteeksi. Minä näen tämän käsitteen tuovan oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa Pohjoisen ja Etelän välisiin taloudellisiin suhteisiin. Kuten sanoitte vappuna Tukholmassa, hyväntekeväisyys ei poista köyhyyttä. Tämä on varmasti ainoa omaksuttavissa oleva järkevä kanta. Siirtomaavallasta vapautuminen on kuluneiden kahdenkymmenen vuoden aikana antanut poliittisen itsenäisyyden lukuisille uusille kansoille. Poliittisessa mielessä nämä kansat ovat tällä tavoin savuttaneet tasa-arvoisen aseman suhteissaan muihin kansoihin. Niiden taloudelliset suhteet muuhun maailmaan ovat kuitenkin edelleen suuressa määrin perustuneet siihen rooliin, joka näillä kansoilla oli itsenäisyyttä edeltäneenä aikana. 1970-luvusta oli siten muodostuva teollistuneen maailman ja 1950- ja 1960-luvuilla poliittisen itsenäisyytensä saavuttaneiden valtioiden välisten taloudellisten keskustelujen kausi.

Olen vakuuttunut siitä, että Idän ja Lännen välillä tapahtuneen liennytyksen myönteisiä vaikutuksia tulisi täydentää jännityksen liennytyksellä myös Pohjoisen ja Etelän välillä. Idän ja Lännen suhteiden lailla myös Pohjoisen ja Etelän suhteista voi muodostua rakentavat ja jännityksen lientymistä edistävät vain, mikäli ne perustuvat molemmin puolin hyväksyttyihin päämääriin ja yhteisiin etuihin. Tämän hetken maailman kansojen keskinäisestä riippuvuudesta seuraa se poliittinen johtopäätös, että nähdään yhteistyön välttämättömyys vastakkainasettelun sijasta. Tämä pitää paikkansa sekä Itä-Länsi- että Pohjois-Etelä -suhteissa. Tämän seikan tunnustaminen on mielestäni ensimmäinen merkittävä askel kohti uutta kansainvälistä taloudellista järjestystä. Suomi on omalta osaltaan valmis edistämään aktiivisesti tätä kehitystä. Haluaisin tässä yhteydessä korostaa edessämme olevien tehtävien maailmanlaajuista luonnetta. Sen vuoksi onkin ensiarvoisen tärkeätä, että näistä kysymyksistä käytäviin keskusteluihin voisivat osallistua mahdollisimman monet hallitukset. Yhdistyneet Kansakunnat voisi tarjota tähän puitteet.

Herra Presidentti, Teidän viisaalla ja määrätietoisella johdollanne Tansania on itsenäisyytensä alkuvuosista lähtien seurannut kehityspolitiikkaa, joka on nojannut omaehtoisuuden ja kovan työn periaatteisiin. Tämä "uhuru na kazi" -politiikka on osoittautunut perusteiltaan niin terveeksi, että mitään suuria suunnanmuutoksia siihen ei ole ollut tarvis tehdä. Tämä seikka korostuu jälleen tulevassa viisivuotissuunnitelmassanne, joka pyrkii vapauttamaan Tansanian ulkoa tuoduista taloudellisista häiriöistä korostamalla entisestäänkin omaehtoisuuden periaatetta ja muuttamalla tuotantorakennetta siten, että se entistä paremmin palvelee Tansanian kansalaisten tarpeita. Kansanne - eikä ainoastaan oma kansanne - kunnioittaa Teitä nimellä Mwalimu, ja tämän arvonimen Te olette runsain mitoin ansainnut.

Vilpitön toiveeni on, että Teidän ja kunnianarvoisan seurueenne vierailu lujittaisi edelleen niitä erinomaisia suhteita, jotka maittemme välillä jo entuudestaan vallitsevat.

Hyvät naiset ja herrat,

Kohotan lasini Tansanian Yhdistyneen Tasavallan Presidentin kunniaksi, Tansanian kansan menestykseksi ja Suomen ja Tansanian kansojen ystävyydeksi.