14.1.1947 eduskunnassa

ASEKÄTKÖPUUHASTA

Minulla on ollut tilaisuus syksyllä 1945, kun asekätköjutun tutkimukset olivat jo jonkin kuukauden jatkuneet, kaksikin kertaa yleisradiossa lausua käsitykseni tästä murheellisesta asiasta, joka todistaa vallan käsittämätöntä vastuuttomuutta niissä miehissä, joiden johdolla tämä asekätköpuuha on tapahtunut. Lausuin silloin, että asekätköjuttu on ollut omiaan mitä vahingollisimmin vaikuttamaan maamme asiaan, ja sen kehityksen valossa, mikä sen jälkeen on tapahtunut, voidaankin todeta, että tämä asekätköjuttu on erittäin vakavalla tavalla vaikeuttanut niiden hyvien suhteiden aikaansaamista itäisen naapurimaamme kanssa, mitkä ovat meidän olemassaolomme ja menestymisemme kannalta välttämättömät. Samalla lausuin, että käsitykseni mukaan asian oikeudellinen selvittely on hoidettava siten, että ne henkilöt, jotka ovat olleet asekätköasian suunnittelijoita ja johtajia, asetetaan syytteeseen ja tuomitaan siihen ankaraan rangaistukseen, minkä he tästä teostansa ansaitsevat, mutta että ne henkilöt, jotka heidän johtaminaan ovat suorittaneet toisarvoisia tehtäviä, sitä vastoin päästetään rankaisematta.

Kun tarkastelemme sitä esitystä, jonka hallitus tämän kysymyksen oikeudellista hoitamista varten on antanut, täytyy sanoa, että nämä näkökohdat, jotka silloin esitin omana käsityksenäni, on otettu huomioon. Nimenomaan voi panna merkille sen säännöksen, joka sisältyy hallituksen esityksen 2 §:ään: sen mukaan henkilöt, jotka ovat tarvikkeita kätkettäessä syyllistyneet ainoastaan vähäisten tarvikemäärien kuljettamiseen, kätköpaikkojen varaamiseen tai valmistamiseen tai muuhun näihin verrattavaan tekoon, voidaan jättää syyttämättä tai tuomitsematta, ja myös henkilöt, jotka ovat tämäntapaisten toimintojen yhteydessä suorittaneet ainoastaan paikallisia tehtäviä olematta johtavassa asemassa, voidaan jättää syytteeseen asettamatta tai tuomitsematta. Tämä on erittäin tärkeä ja tarkoituksenmukainen säännös, ja oletan, että suurimman kohun asekätköasian yhteydessä on aiheuttanut nimenomaan se, että siihen joutui sekaantumaan, haluamatta suorittaa mitään maalle vaarallista, useampia tuhansia miehiä, jotka eivät voineet käsittää tekonsa vaarallisuutta. Nämä henkilöt pääsevät siitä oikeudellisesta käsittelystä, joka tämän asian loppupäätöksenä luonnollisesti tulee tapahtumaan.

Kun täällä eduskunnassa on useassakin puheenvuorossa arvosteltu lakia, näyttää siltä, niin kuin päähuomio olisi monta kertaa kohdistunut niihin miehiin, jotka tulevat saamaan ankarimman rangaistuksen ja jotka tämän ankaran rangaistuksen ansaitsevat, ja kuin ei olisi kiinnitetty riittävästi huomiota siihen, että hallituksen 2 § pudottaa tämän lain alaisuudesta juuri ne vähemmän osalliset paikalliset henkilöt, joilta ei ole voitu vaatia sitä, että he olisivat olleet selvillä tämän teon täydestä vaarallisuudesta. Sitä paitsi tähän lakiin sisältyy monia lievennyksiä, jotka ovat omiaan kohdistamaan sen vaikutuksen todellakin niihin, jotka päävastuun kantavat. Tällöin täytyy erityisesti mainita se seikka, että tämä laki sisältää säännöksen ehdollisen rangaistustuomion käyttämisestä myös sellaisissa tapauksissa, joissa voimassa oleva lainsäädäntö muuten ei tätä rangaistusmuotoa sallisi käyttää. Siihen on otettu myös säännös siitä, että tämän lain mukaan tuomituille henkilöille suodaan poliittisten vankien oikeudet. Edelleen on huomattava hallituksen esityksen 8 §, jonka mukaisesti oikeus voi vähentää kohtuullisen määrän rangaistuksesta sen perusteella, että henkilö on pidättämisen, tutkintovankeudessa olemisen tai turvasäilössä olemisen vuoksi joutunut olemaan kauan aikaa vankilassa. Näihin lievennyksiin on syytä kiinnittää huomiota.

Kun täällä useissa puheenvuoroissa on korostettu sitä seikkaa, että erillistä korkeinta rangaistusta, joka on 8 vuotta kuritushuonetta, ei olisi tähän lakiin otettava, niin tätä käsitystä on puolustettu erittäin epäjohdonmukaisin perustein. Jos lievennetään tätä ylintä rangaistusta, annetaan luonnollisestikin se käsitys, että kaikki syytteeseen asetettavat ovat suunnilleen samassa asemassa. Mutta jos, niin kuin ed. Malmivaara täällä esim. teki, korostetaan sitä seikkaa, että puuhan alullepanijat ja johtajat ovat ensisijaisesti vastuussa tästä teosta, silloin on luonnollisesti heidät asetettava erityisen korostettuun rikosoikeudelliseen vastuuseen. Jos me täällä käymme puolustamaan sellaista järjestelyä, että ylin rangaistusmäärä olisi 6 vuotta vankeutta, silloin helposti annetaan tämän lain toteuttajille se käsitys, että myös nämä pienemmät rikolliset ovat itse teon tosiasialliseen luonteeseen nähden yhtä suuresti vastuunalaiset kuin päärikollisetkin. Tällaista käsitystä ei ole oikeus antaa, tällaisen käsityksen antaminen puhuu kaikkea sitä vastaan, mitä esim. ed. Malmivaara täällä on sanonut. Nähdäkseni on välttämätöntä, että ylin rangaistus säilytetään 8 vuotena kuritushuonetta.

Erityistä huomiota täällä on kiinnitetty siihen suuren valiokunnan ehdotuksessa esiintyneeseen kohtaan, jonka mukaan liikekannallepanon yhteydessä suoritetut erinäiset teot myös joutuvat rangaistuksen alaisiksi. Saattaa olla, että tämä kysymys on epäselvä. Minulla henkilökohtaisesti ei siinä suhteessa ole mitään varmaa tietoa siitä, miten liikekannallepanoa koskevat kysymykset on järjestetty. Mutta ymmärtääkseni on, sen jälkeen jos laki hyväksytään sellaisena kuin se suuren valiokunnan ehdotuksessa on, pääasiassa kysymys siitä, mitä on toteennäytettävissä -- se on todistuskysymys niin kuin herra oikeusministeri täällä eräässä yhteydessä lausui. Ja sehän käy suuren valiokunnan ehdotuksen 1 §:n 3. kohdasta myös esille, kun siinä sanotaan, että joka vastoin kieltoa on suorittanut jne. Myös täytyy tällöin ottaa huomioon lain 3 §, jonka merkitys on erittäin tärkeä ja joka tätä lakia toteutettaessa täytyy ottaa varteen. Jos se, joka on tehnyt tämän lain 1 §:ssä mainitun teon, voi näyttää saaneensa siihen esimieheltään käskyn tai kehotuksen, tuomittakoon hänet rangaistukseen vain mikäli hänen havaitaan ilmeisesti käsittäneen, että hän noudattamalla käskyä tai kehotusta tulisi osallistumaan sellaiseen toimintaan, joka tämän lain mukaan on rangaistava. Olettaisin, että kaikki ne liikekannallepanotehtäviin osaa ottaneet upseerit, joiden väitetään täällä olleen tietämättömiä tekonsa rangaistavasta laadusta, vapautetaan 3 §:n perusteella, ja se jonka mielestä 3 §:ää ei tällaisiin henkilöihin voitaisi soveltaa, se minun ymmärtääkseni puhuu näiden miesten omaa etua vastaan.

Se seikka, että eräät asekätköpuuhassa johtavassa asemassa olleet upseerit -- tarkoitan lähinnä ed. Kivelää -- ovat täällä eduskunnassa käyneet selittelemään ja puolustelemaan tätä onnetonta asiaa, ei ole ollut nähdäkseni asian vastustajain kannalta katsoen paras mahdollinen menettely. Se poikkeuksellisen vaarallinen luonne, joka tällä puuhalla on maan kannalta ollut, olisi edellyttänyt, että puolustelu olisi annettu muille kuin niille, jotka kantavat ensisijaisen vastuun tästä teosta. Ja ne, jotka ovat erehtyneet maalle vahingolliseen työskentelyyn, olisivat tehneet viisaimmin, jos olisivat olleet täällä vaiti. Se olisi ollut myös joka suhteessa sopivinta.