VI. Karjalan Liitto karjalaisten yhdyssiteenä.

Huhtikuun 21 päivänä 1940 perustivat eräät luovutetun alueen kunnat, seurakunnat ja maakunnalliset keskusjärjestöt "Karjalan Liitto" -nimisen yhdistyksen. Tämän yhdistyksen, jonka kotipaikkana on Helsingin kaupunki, tarkoituksena on ylläpitää yhteyttä karjalaisten yhdyskuntien ja vapaiden järjestöjen välillä, tehdä tunnetuksi karjalaisten asiaa sekä heidän omatoimisuuttaan edistäen työskennellä alueluovutuksen kautta menetettyjen seutujen väestön elinehtojen parantamiseksi. Nimi "Karjalan Liitto" annettiin perustetulle yhdistykselle lähinnä sen vuoksi, että nimestä jo kävisi ilmi, että kyseessä on karjalaisten järjestö, sillä sen jäsenet ovat kotoisin pääasiassa Viipurin läänin luovutetuilta alueilta, siis Karjalasta.

Karjalan Liitto järjestää edellä mainittujen tarkoitustensa saavuttamiseksi kokouksia ja neuvottelutilaisuuksia, ylläpitää toimistoa sekä toimittaa kirjallisia tiedonantoja ja muita julkaisuja.

Liiton jäseniksi ovat oikeutettuja pääsemään karjalaisten muodostamat kunnat, seurakunnat taikka muut itsehallintoyhdyskunnat sekä maakunnalliset rekisteröidyt keskusjärjestöt, jotka Liiton hallitus on siihen kuuluviksi hyväksynyt. Näiden lisäksi Liittoon voi kuulua myös kannattavia jäseniä, joilla on kokouksissa puhe-, mutta ei päätösvaltaa.

Heti Liiton perustamisvaiheessa liittyi siihen n. 60 kuntaa, seurakuntaa ja erilaisia luovutetussa Karjalassa toimineita keskusjärjestöjä. Myöhemmin on jäsenkuntien, seurakuntien ja yhtymien luku yhä lisääntynyt, niin että joulukuun puolivälissä 1940 Karjalan Liittoon kuului yhteensä 54 kuntaa, eli kaikki Viipurin läänin luovutetut kaupunki-, kauppala- ja maalaiskunnat ja kaksi Kuopion läänin luovutettua kuntaa, 32 seurakuntaa ja yhteensä 16 erilaista maakunnallista järjestöä. Nämä luvut osoittavat, että Karjalan Liitto edustaa tällä hetkellä lähes kaikkia luovutetun alueen kuntia, seurakuntia ja keskusjärjestöjä. Tästä voidaan päätellä, että Karjalan Liitolla on paremmat mahdollisuudet kuin millään muulla järjestöllä tuoda esiin karjalaisten mielipide ratkaistaessa karjalaisten elinkysymyksiä.

Karjalan Liiton asioita hoitavat Liiton kokoukset, hallitus ja hallituksen alainen Liiton toimisto. Hallitukseen kuuluu kaksitoista varsinaista ja kuusi varajäsentä, joista vuosikokous valitsee yhden toimimaan puheenjohtajana ja yhden varapuheenjohtajana.

Liittokokouksiin ovat jäsenyhtymät oikeutetut valitsemaan kukin yhden edustajan. Jos yhdyskunnan edustama asukasluku edellisen vuoden lopussa on ollut yli 6000, mutta ei yli 12000, valitaan kaksi edustajaa, ja jos asukasluku on ollut yli 12000, valitaan kolme edustajaa.

Käytännöllisten asioiden hoito kuuluu Liiton toimistolle, joka toimii Hallituksen alaisena.

Edellä lyhyesti mainitut seikat osoittavat ne päämäärät, joihin Karjalan Liitto pyrkii ja sen järjestömuodon, minkä puitteissa Liitto toimii.

Heti perustamisen jälkeen ryhtyi Karjalan Liitto ripeään toimintaan päämääriensä saavuttamiseksi. Liitto on kuluneen vuoden aikana tehnyt lukemattomia aloitteita ja ehdotuksia karjalaisten aseman järjestämiseksi. Kun keväällä suunniteltiin toimenpiteitä lainsäädännöksi, jonka puitteissa karjalaisten sijoittaminen elinkeinoelämään ja uusien kotien hankkiminen heille tulee tapahtumaan, tuotiin Karjalan Liiton taholta esiin ne toivomukset, mitä karjalaisen väestön kannalta olisi täytynyt tuossa lainsäädännössä ottaa huomioon. Tärkeimpiä näistä laeista olivat pika-asutuslaki ja menetetyn omaisuuden korvauslaki. Molempien niiden lopulliseen muotoon yritettiin Karjalan Liiton toimesta vaikuttaa, jotta karjalaisten näkökannalta lait olisivat saaneet mahdollisimman edullisen muodon. Siinä mielessä tehtiin esityksiä eduskunnan eri valiokunnille ja eräitä esitetyistä näkökohdista otettiinkin huomioon, kun lakien lopullinen muoto määrättiin. Erikoisesti on mainittava, että pika-asutuslain määräys siitä, että asukkaat on sijoitettava sellaisille alueille, joiden luonnonsuhteet ja taloudelliset edellytykset lähinnä vastaavat luovutetun alueen oloja, tuli lakiin Karjalan Liiton aloitteesta. Myöskin korvauslakia laadittaessa otettiin huomioon eräitä Karjalan Liiton taholta esitettyjä toivomuksia.

Mainittujen lakien toteuttamisvaiheen aikana on jatkuvasti oltu kiinteässä yhteydessä lakia toteuttaviin viranomaisiin ja koetettu mahdollisuuksien mukaan auttaa ja tukea viranomaisia heidän vaikeassa tehtävässään. Niinpä julkaistiin Karjalan Liiton toimesta ohjekirjanen korvausanomuskaavakkeiden täyttämistä varten, missä yksityiskohtaisesti selostettiin eri korvausanomuskaavakkeiden täyttämistä. Lisäksi annettiin Liiton toimistosta sekä suullisia että kirjallisia ohjeita ja neuvoja tuhansille karjalaisille kaavakkeiden täyttämisestä. Mainitusta ohjekirjasesta otettiin 2000 kappaleen painos ja jaettiin sitä kaikkien kuntien hoitokunnille, joten suurin osa karjalaisia sai tästä kirjasesta ohjeita täyttäessään monesti vaikeita korvausanomuksiaan.

Karjalan Liitto on toimittanut myös muita julkaisuja, joissa on selvitelty karjalaisten kysymyksiä. Näistä mainittakoon tohtori Urho Kekkosen kirjoittama kirja: Siirtoväki ja sen huolto, missä yksityiskohtaisesti selostetaan siirtoväkeä koskevaa lainsäädäntöä ja käsitellään useita siirtoväen huoltoa koskevia kysymyksiä. Tätäkin kirjaa on levinnyt siirtoväen keskuuteen hyvin runsaasti, yli 15000 kpl.

Karjalan Liiton aloitteesta syntyi myöskin tunnettu suurteos "Karjala - muistojen maa", mihin kuvat saatiin Liiton toimiston välityksellä.

Edellisten lisäksi Karjalan Liitto on toimittanut ohjelmakirjasen Karjala-juhlia varten, mikä sisältää useita Karjala-aiheisia puheita ja esitelmiä.

Pika-asutuslakia toteutettaessa on Karjalan Liitto ollut jatkuvasti yhteydessä Maatalousministeriön Asutusasiainosastoon ja antanut tälle, samoin kuin Maatalousministeriölle lausuntoja ja tehnyt ehdotuksia pika-asutustoimintaan liittyvien erilaisten kysymysten ratkaisemiseksi.

Eräänä työmuotona, mikä liittyy Karjalan Liiton toimintaan ja missä myöskin on toimittu yhteistyössä asianomaisten viranomaisten kanssa mainittakoon edellisten lisäksi karjalaisten nuorison ammattikasvatuksen tukeminen. Karjalan Liitto antaa lausuntoja ja jakaa sosiaaliministeriön varaamia apurahoja karjalaisten nuorten ammattikasvatuksen edistämiseksi. Marraskuun loppuun mennessä oli yli kolmesataa karjalaista opiskelijaa saanut tällaista avustusta Karjalan Liiton välityksellä.

Sen jälkeen kuin Karjalan Liitto perustettiin, ovat sen tehtävät ja toimintamuodot nopeasti lisääntyneet. Aikaisemmin mainittujen jäsenyhtymien lisäksi on eri puolille maata perustettu joulukuun 15 päivään 1940 mennessä yli kolmekymmentä Karjala-Seuraa, jotka myöskin on otettu Karjalan Liiton jäseniksi. Nämä seurat toimivat kukin paikkakunnallaan sinne sijoitettujen karjalaisten välisenä yhdyssiteenä ja toteuttavat niitä päämääriä, mitkä Karjalan Liitto on ottanut ajaakseen.

Näin ollen Liiton toimintapohja on yhä laajentunut. Kun lisäksi mainitsemme, että mainitut Karjala-Seurat toimivat läheisessä yhteistyössä paikallisten karjalaisten muiden yhdistysten, lähinnä karjalaisten aseveliyhdistysten kanssa, niin havaitaan tästä, että karjalaiset ovat hyvin kiinteästi keskittäneet voimansa Karjalan Liiton ja sen alaisten sekä sen kanssa läheisessä yhteistyössä toimivien järjestöjen ympärille.

Karjalan Liitto pyrkii karjalaisten oma-aloitteisella toiminnalla, karjalaisia voimia käyttämällä, edistämään karjalaisten elinkysymysten suotuisaa ratkaisua. Toiminnassaan se on saanut, paitsi kaikkien karjalaisten yksimielisen tuen ja kannatuksen, myöskin muilta kansalaispiireiltä tukea. Vain sitkeällä työllä ja koko kansamme yhteisin ponnistuksin voimme voittaa sodan aiheuttamat vaikeudet ja luoda Karjalan heimolle uuden tulevaisuuden. Karjalan Liitto tahtoo voimiensa mukaan olla mukana tässä työssä.

Lisäys.

Siirtoväen huollon keskus on 29/1 1941 lähettänyt lääninhallitukselle seuraavan kiertokirjeen:

"Siirtoväen huollon keskuksen tietoon on tullut, että eräät työhön sijoitetut siirtoväkeen kuuluvat henkilöt ovat laiminlyöneet huolehtia perheensä elatuksesta, vaikka he työstään ovat saaneet sellaisen palkan, jonka on katsottava riittävän myös perheen elatukseen.

Tämän johdosta ja kun siirtoväen työhön sijoittamisen perusteista 14 päivänä kesäkuuta 1940 annetun valtioneuvoston päätöksen 7 §:n mukaan siirtoväen huoltoavustus on työhön sijoitetulta lakkautettava heti tai viimeistään kahden viikon kuluttua työhön sijoittamisesta, on keskus, ottaen vielä huomioon, että mitään perheen elatusta varten tapahtuvaa pakollista palkan pidätystä ei ole saatu aikaan, katsonut tarpeelliseksi kehoittaa lääninhallituksia mainituin tavoin perheensä elatuksen laiminlyöneiden velvoittamiseksi täyttämään sanotun velvollisuutensa menettelemään seuraavasti:

Työhön sijoitetun tai muutoin työtä saaneen siirtoväkeen kuuluvan henkilön perheeltä, jonka huoltaja saa sellaista palkkaa, että sen on katsottava kohtuudella riittävän hänen itsensä ja koko perheensä elatukseen, on siirtoväen huoltoavustus lopetettava edellämainitusta ajankohdasta lukien. Ennenkuin mainittu avustus lopetetaan, on paikallisten siirtoväen huoltoviranomaisten tarkoin otettava selko ja harkittava, saako asianomainen siirtoväkeen kuuluva henkilö työstään sellaista palkkaa, että siirtoväen huoltoavustus huomiota siihen, onko asianomainen työssä perheensä oleskelupaikkakunnalla tai sen ulkopuolella. Jälkimmäisessä tapauksessa on otettava selvä, mihin määrään työntekijän elatusmenot keskimäärin työpaikalla nousevat ja voiko hän sanotut menot huomioonottaen lähettää perheensä elatukseen varoja ainakin sen määrän, että se vastaa sitä avustusta, joka perheelle korkeintaan voitaisiin siirtoväen huoltoavustuksena mahdollisesti antaa.

Mikäli siirtoväen huoltoviranomainen saamansa selvityksen perusteella tulee siihen tulokseen, että asianomaisen työpalkka on katsottava riittävän työssä olevan ja hänen perheensä elatukseen, tulee hänen, siihen nähden, että siirtoväen huoltoavustusta ei voida edellämainitun valtioneuvoston päätöksen mukaan antaa työhönsijoitetulle, joka voi työansiostaan saada itselleen tarpeenmukaisen majoituksen ja muonituksen, osoittaa työhön sijoitetun tai muutoin työtä saaneen siirtoväkeen kuuluvan henkilön perheen jäsenet, jotka väittävät, ettei perheen huoltaja anna tai lähetä heille varoja elatusta varten, tarvittaessa säädetyssä järjestyksessä anomaan paikkakunnan huoltolautakunnalta köyhäinhoitoavustusta. Kun kunta voi annetun köyhäinhoidon periä takaisin perheen huoltajalta ja tarpeen vaatiessa vieläpä voi saada hänet määrätyksi työllään sen korvaamaan, on todennäköistä, että tällä tavoin saadaan perheen huoltaja taivutetuksi mainitun uhkan edessä täyttämään huoltovelvollisuutensa. Lisäksi on huomattava, että kunta ei siinäkään tapauksessa, että sanottua avustusta ei voitaisi periä takaisin korvausvelvolliselta, joudu annettavaa avustusta lopullisesti kustantamaan, koska köyhäinhoidollisesta kotipaikkaoikeudesta eräissä tapauksissa 31 päivänä joulukuuta 1940 annetun lain mukaan kunta voi tästä köyhäinhoidosta saada korvauksen valtion varoista."