Kerjäläisen kuolema Perjantai 7/16.2.1917 Pohjolaan on tullut pakkasyö taivahalla välkkyy tähtivyö. Tiellä kulkee poika repaleinen syödä lienee saanut viimeks` eilen. Välkkyy kaukaisuudess` valon juova. Siellä ehkä hällekin ois suoja! Raskaasti hän sitä kohti kulkee. Usein väsymyksest silmät sulkee. Saapuu eteisehen, astuu tupaan: - Voiskohan yösijaa saada lu- paan? Talonväki katsoo karsahasti, viimein nousee ukko mahtavasti. Pöydän päästä "pyhän kirjan" äärest` huutaa: Ulos täältä sangen käärmeest`! Potkii pojan ulos, lyökin Lienee rakkautta moinen työkin. Vaipuu poika voimatonna maahan. - Tässä isänt` hyvä, olla saahan! Vierii pitkin poskee kyynelhelmi. Kirjansa ääreen istuu ukko kelmi. Isäntä itse kinoksesta löytää kohmettuneen pojan, rekeen köyttää. Kohta asioilleen kylään ajaa, siinä poika saapi muuttaa majaa. Kyläss` antaa vaivaishoidon halttuun, kuollut pannaan tervattuhun arkkuun. Sunnuntaina viedään poika hau- taan, lasketahan vihdoin viimein rau- haan. Urho Sorsimo |