Kerjäläisen kuolema

Perjantai 7/16.2.1917

Pohjolaan on tullut pakkasyö

taivahalla välkkyy tähtivyö.

Tiellä kulkee poika repaleinen

syödä lienee saanut viimeks` eilen.

Välkkyy kaukaisuudess` valon

juova.

Siellä ehkä hällekin ois suoja!

Raskaasti hän sitä kohti kulkee.

Usein väsymyksest silmät sulkee.

Saapuu eteisehen, astuu tupaan:

- Voiskohan yösijaa saada lu-

paan?

Talonväki katsoo karsahasti,

viimein nousee ukko mahtavasti.

Pöydän päästä "pyhän kirjan"

äärest`

huutaa: Ulos täältä sangen

käärmeest`!

Potkii pojan ulos, lyökin

Lienee rakkautta moinen työkin.

Vaipuu poika voimatonna maahan.

- Tässä isänt` hyvä, olla saahan!

Vierii pitkin poskee kyynelhelmi.

Kirjansa ääreen istuu ukko kelmi.

Isäntä itse kinoksesta löytää

kohmettuneen pojan, rekeen

köyttää.

Kohta asioilleen kylään ajaa,

siinä poika saapi muuttaa majaa.

Kyläss` antaa vaivaishoidon

halttuun,

kuollut pannaan tervattuhun

arkkuun.

Sunnuntaina viedään poika hau-

taan,

lasketahan vihdoin viimein rau-

haan.

Urho Sorsimo