Pääministeri Urho Kekkonen: Eduskunnan Herra Puhemiehelle.

Viime marraskuun 22 päivänä päivätyllä kirjelmällä on Herra Puhemies valtiopäiväjärjestyksen 37 §:n 1 momentissa mainitussa tarkoituksessa lähettänyt pääministerille jäljennöksen edustaja Leinosen ym. Herra Puhemiehelle jättämästä kirjallisesta kysymyksestä, jossa valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi on esitetty seuraavaa:

"Onko Hallitus kiinnittänyt huomiota siihen taloudellisesti vaikeaan tilanteeseen, johon Pohjois-Suomen kunnat ja niiden alueella toimiva maatalousväestö ovat joutuneet tähän asti harjoitetun työttömyys- ja maatalouspolitiikan tähden, ja jos on,

mitä Hallitus aikoo tehdä tilanteen selvittämiseksi ja Pohjois-Suomen taloudellisen kokonaisratkaisun aikaansaamiseksi?"

Kysymyksen tekijöiden antama kuva, että Pohjois-Suomen kuntien ja niiden alueella asuvan väestön taloudelliset vaikeudet olisivat aiheutuneet siellä harjoitetusta työttömyys- ja maatalouspolitiikasta, on yksipuolinen ja virheellinen. Kieltämättä Pohjois-Suomen monet kunnat kamppailevat taloudellisten vaikeuksien kanssa ja siellä asuva maatalousväestö, joka saa pääasiallisen toimeentulonsa karjalaistaloudesta ja metsätöistä, joutuu luonnonolosuhteitten ja sikäläisen talouselämän rakenteellisten heikkouksien seurauksena toimimaan vaikeissa oloissa. Mutta väitteeseen, että nämä vaikeudet olisivat lisääntyneet harjoitetun työttömyys- ja maatalouspolitiikan vuoksi, ei ole asiallisia perusteita ainakaan jos tarkastellaan viime aikoina suoritettuja työttömyys- ja maatalouspoliittisia toimenpiteitä.

Työttömyyden torjumiseksi on Pohjois-Suomessa viime vuosina suoritettu valtion työllisyysmäärärahoilla monenkaltaisia Pohjois-Suomen talouselämälle tärkeitä ja hyödyllisiä töitä, joitten avulla on voitu aikaansaada pysyviä parannuksia Pohjois-Suomen taloudellisiin oloihin. Seuraavasta taulukosta käy miljoonissa markoissa ilmi, paljonko työmäärärahoja ja työllisyyslainavaroja on myönnetty Kajaanin, Oulun ja Rovaniemen työvoimapiireihin vuosina 1953-54 sekä miten työmäärärahat käyttötarkoituksensa mukaan ovat jakaantuneet.

  1953   1954

Tietyöt 2 899 3 025

Asuin- ja rakennustyöt 1 127 1 292

Rautatietyöt     370     452

Maan- ja metsänparannustyöt 1 382 1 556

Lentokenttätyöt       93       57

Kurssit ja työtuvat       18       42

Uittoväylätyöt     476     240

Satamarakennustyöt       47       18

Katu-, vesi- ja viemärijohtotyöt       11         -

Teollisuuslaitosten työt       65     109

Ylimääräiset pinotavarahakkuut         -     515

Yhteensä                        milj. mk 6 488 7 306

Lainat                            milj. mk 1 481     721

Työllisyyden ylläpitämiseksi järjestettäviä töitä ei kuitenkaan ole yleensä suoritettu kesäkautena eikä näin ollen ole niillä vedetty työvoimaa pois enempää maatalouden kuin muittenkaan elinkeinojen palveluksesta aikoina, jolloin vapailla markkinoillakin on ollut riittävästi työvoiman kysyntää. Kesäkausina on Pohjois-Suomessa kuten muuallakin jokseenkin säännöllisesti ilmennyt työvoiman puutetta monilla työaloilla ja erityisesti metsätöissä. Niinpä kuluvana vuonna kesä-syyskuun aikana työvoiman lisätarve metsätöihin oli Lapin työvoimapiirin alueella 2 600-3 500 miestä, Oulun työvoimapiirin alueella 1 000-2 000 miestä ja Kajaanin työvoimapiirin alueella 1 200-2 600 miestä. Jos työmäärärahoja käytettäisiin runsaammin kesäaikana, mitä kyselyn tekijät näyttävät ainakin eräissä tapauksissa toivovan, se vaikeuttaisi suuresti etenkin metsätöiden suoritusta. Toisaalta runsaatkaan kesänaikaiset työtilaisuudet eivät poista välttämättömyyttä järjestää talvikausina valtion ja kuntien toimenpitein työtilaisuuksia sen lisäksi, mitä normaalit työmarkkinat niitä Pohjois-Suomessa tarjoavat. Johtavana periaatteena, jota on jatkuvasti tehostettu, näiden työllisyystöitten järjestelyssä on ollut niiden taloudellinen tarkoituksenmukaisuus sekä niiden mahdollisimman tehokas suorittaminen, mitä yhä yleisemmin työllisyystöissä käyttöön otetut koneet ja koneelliset laitteet ovat suuresti edistäneet.

Työttömyysohjeitten mukaan työttömyystöiden rahoituksessa sovellettavat kuntien perus- ja jatko-osuudet ovat riippuvaiset kuntien varallisuusluokasta jota vahvistettaessa on pidetty silmällä, miten suuria uhrauksia kunnilta voidaan vaatia työttömyyden lieventämiseksi. Kuluvaa vuotta varten marraskuun 30 päivänä 1954 vahvistetun varallisuusluokituksen mukaan eteläisten työvoimapiirien, kuten Helsingin, Turun ja Tampereen, kunnat on sijoitettu korkeimpiin varallisuusluokkiin, ja luokka alenee tasaisesti siirryttäessä pohjoiseen ja itään päin. Kajaanin, Oulun ja Rovaniemen työvoimapiirin kunnat on sijoitettu kahteen alimpaan luokkaan lukuunottamatta neljää kuntaa. Pohjois-Suomen kuntien muita heikompi varallisuusasema on siis työllisyystöiden rahoituksessa tullut huomioonotetuksi.

Pohjois-Suomen maatalousväestön aseman parantamiseksi suoritetuista monista toimenpiteistä tulkoon tässä mainituiksi hallituksen viime vuoden ja tämän vuoden syksyllä maataloustulojärjestelmän nojalla tekemät päätökset maidon hinnan korottamiseksi sekä äskettäin tehty päätös satovahinkojen korvaamisesta, millä päätöksellä maidon hintaa edelleen nostettiin. Viimemainitulla päätöksellä alennettiin ulkomaisten väkirehujen hintoja, mikä myös koituu karjatalouden hyväksi. Edelleen palautettakoon mieliin hallituksen päätökset metsätyöpalkkojen korottamisesta, joilla on huomattavasti parannettu metsätöitä tekevien pienviljelijöiden asemaa Pohjois-Suomessa.

Pohjois-Suomen talouselämän rakenteesta ja siihen sisältyvistä heikkouksista on valtion ja yksityisten toimesta menneinä vuosina laadittu runsaasti selvityksiä, joihin monessa tapauksessa on sisältynyt myös positiivisia korjausehdotuksia. Eräitä niistä on toteutettu, eräät ovat valmisteluvaiheessa. Käytännöllisessä valmisteluvaiheessa ovat mm. suunnitelmat Pohjois-Suomen teollistamisen tehostamiseksi. Edellä on jo viitattu suoritettuihin kuljetusolojen parannuksiin, joita koskevia suunnitelmia myös on runsaasti vireillä. Maatalouden tarvitsemien perusparannuksien edistämiseksi hallitus on asettanut komitean suunnittelemaan maatalouden perusluottokysymyksen ratkaisemista. Myös monia muita Pohjois-Suomen talouselämää koskevia suunnitelmia on vireillä.

Hallitus on siis kaikella huolella ja vakavuudella kiinnittänyt huomionsa Pohjois-Suomen kuntien ja maatalousväestön taloudellisiin vaikeuksiin sekä suorittanut monia korjaustoimenpiteitä niiden helpottamiseksi.

Vaikka monet uudistussuunnitelmat ovatkin syntyneet eri ajankohtina ja erillisesti laadittuina, on niiden aikaansaamista ja toteuttamista, ainakin siltä osin kuin on kysymys hallituksen toimenpiteistä, hallinnut käsitys Pohjois-Suomen talouselämän muodostamasta kokonaisuudesta. Selvää on, että käytettävissä olevien pääomien niukkuuden, alueen laajuuden ja tarvittavien toimenpiteiden laajakantoisuuden vuoksi käytännöllisiin ja vaikuttaviin tuloksiin voidaan päästä määrätietoisen, huolelliseen tutkimus- ja selvittelytyöhön perustuvan, asteittain etenevän talouspolitiikan avulla. Siinä suhteessa ei hallitus ole jättänyt eikä jätä mitään mahdollisuutta käyttämättä Pohjois-Suomen talouselämän kohottamiseksi.

Helsingissä 19 päivänä joulukuuta 1955.