55. Tasavallan Presidentin valtiovierailu Saksan Demokraattiseen Tasavaltaan 6.-9.9.1977

Tasavallan Presidentin puhe Valtion Neuvoston puheenjohtajan Erich Honeckerin tarjoamilla juhlapäivällisillä 6.9.1977

Herra Valtion Neuvoston Puheenjohtaja.

Arvoisat Valtion Neuvoston ja Ministerineuvoston Edustajat.

Hyvät Naiset ja Herrat.

Mielihyvää tuntien kuuntelin niitä ystävällisiä sanoja, jotka Te, Herra Valtion Neuvoston Puheenjohtaja, kohdistitte maalleni ja minulle henkilökohtaisesti. Puhuitte lämpimästi kansojemme yhdistävistä siteistä ja maittemme välille kehittyneestä yhä laajenevasta yhteistyöstä. Ajatuksenne käyvät yksiin omieni kanssa. Pyydän lausua niistä sydämelliset kiitokseni. Samalla haluaisin jo tässä yhteydessä kiittää minulle osoittamastanne vierailukutsusta. Toivon, että käynnilläni tulee olemaan myönteinen ja aktivoiva vaikutus maittemme keskinäisten suhteiden kehitykseen.

Vierailuni, joka on samalla ensimmäinen suomalaisen valtionpäämiehen vierailu Saksan Demokraattiseen Tasavaltaan, osuu historiallisesti mielenkiintoiseen ajankohtaan. Tänä vuonna tulee kuluneeksi viisi vuotta maittemme välisten suhteiden järjestelyä koskevan sopimuksen aikaansaamisesta. Tällaiset puitteet houkuttelevat väistämättä pysähtymään hetkeksi tarkastelemaan mennyttä sekä sen pohjalta arvioimaan tulevaa.

Hyvillä ja ristiriidattomilla suhteillamme on luonnollisesti takanaan huomattavasti pitempi kuin vain viiden vuoden perinne. Niiden kehitystä hidasti kuitenkin pitkään Saksan-kysymys, joka vuosikymmenien ajan muodosti Euroopan ehkä kaikkein tulenarimman ongelman. Kun se oli nimenomaan suurvaltojen välinen kiistakysymys ja kun sen puitteissa esitetyt kannanotot saattoivat helposti leimata esittäjänsä jompaan kumpaan suurvaltaleiriin kuuluvaksi, on ymmärrettävää, että Suomi kansainvälisen asemansa mukaisesti pyrki pysyttäytymään erossa kiistasta. Tästä syystä se ei tunnustanut kumpaakaan Saksan valtiota. Molempiin ylläpidettiin kuitenkin normaaleja kauppa- ja kulttuurisuhteita.

Tällä kannallaan Suomi pysytteli aina syksyyn 1971 asti, jolloin alkoi käydä ilmeiseksi, että Saksan-kysymystä koskeva suurvaltaristiriita oli Euroopassa alkaneen detente-kehityksen myötä merkittävästi lievenemässä. Tilanteen muututtua Suomi ehdotti kummankin Saksan hallitukselle suhteiden keskinäistä kokonaisjärjestelyä. Tämä esitys tehtiin Suomen ulkopoliittisen linjan mukaisen ehdottoman tasapuolisuuden hengessä. Suomi tunnusti samanaikaisesti marraskuussa 1972 kummatkin Saksat itsenäisiksi valtioiksi ja diplomaattisuhteet niihin solmittiin niin ikään yhtäaikaa tammikuussa 1973. Myös tämän jälkeen tasapuolisuus on ollut - ja on jatkuvasti - tunnusomaista Suomen suhtautumiselle kumpaankin Saksan valtioon.

Tätä taustaa vasten tarkasteltuna diplomaattisuhteiden solmimisella ei siis ollut mitään käänteentekevää vaikutusta keskinäisiin suhteisiimme. Itse asiassa se merkitsi vain muodollista päätöstä jo useita vuosia kestäneelle kehitykselle. Luonnollisesti kuitenkin vasta suhdejärjestelysopimus ja diplomaattisuhteiden solmiminen saattoivat varsinaisesti avata tien laajempaan vuorovaikutukseen ja yhteistoimintaan. Keskinäinen yhteydenpito on siitä lähtien voinut tapahtua valtioiden välisen kanssakäymisen normaaleja muotoja noudattaen ja nyt myös kansainvälisten järjestöjen tarjoamia uusia kanavia hyväksi käyttäen.

Tältä pohjalta maittemme välinen vuorovaikutus on kuluneiden vuosien aikana syventynyt hedelmällisellä ja molemmille osapuolille edullisella tavalla. Me suomalaiset olemme omasta puolestamme valmiit edelleenkin kehittämään keskinäistä kanssakäymistämme YK:n peruskirjan ja ETYK:n päätösasiakirjan hengessä. Tähän liittyen olen vakuuttunut siitä, että viimeisetkin toisen maailmansodan päättymisen jälkeen maittemme välillä selvittämättä jääneet kysymykset tullaan saattamaan pikaisesti ratkaisuun.

Jos bilateraalisuhteittemme kehitys on ollut rohkaisevaa, niin samaa voimme suurella tyydytyksellä todeta myös kansainvälispoliittisesta kehityksestä. Sille on viime vuosina ollut olennaista idän ja lännen välisen vastakohtaisuuden lieventyminen sekä sotilaalliseen voimaan nojautuvien liittoutuneiden siirtyminen taka-alalle. Samalla on Suomen kaltaisille pienille, liittoutumien ulkopuolella oleville maille tarjoutunut uusia vaikutusmahdollisuuksia kansainvälisessä politiikassa.

Suomi on kohdannut tämän haasteen osallistumalla puolueettomuuspolitiikkansa pohjalta aktiivisesti kansainväliseen yhteistyön etsien ja esittäen toteuttamiskelpoisia, eri osapuolten yhteisille eduille rakentuvia ratkaisuja erimielisyyttä aiheuttaneisiin kysymyksiin. Samalla se on yleensäkin tukenut ja edistänyt sellaisia järjestelyjä, jotka lieventävät jännitystä ja edistävät yhteisymmärrystä yhteiskuntajärjestelmiltään erilaisten valtioiden välillä.

Ensiarvoisen tärkeäksi liennytyskehityksen kannalta on osoittautunut Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi, jonka isäntämaana Suomella oli kunnia toimia. ETYK:n päätösasiakirja on voimistanut niitä edellytyksiä, joiden varaan rauhanomainen kehitys ja hedelmällinen yhteistyö maanosassamme yksinomaisesti voidaan perustaa.

Suomen asema liittyy olennaisesti maanosamme kokonaistilanteeseen. Jännityksen lieventyminen - kuten kansainvälisen politiikan mahdollinen päinvastainen suuntauskin - heijastuu myös suomalaisten jokapäiväiseen elämään. Näin ollen näemme Euroopan ongelmien rauhanomaisen ratkaisemisen kansallisten etujemme mukaisena ja siksi meillä on kaikki syyt tukea aktiivisesti tätä prosessia edistäviä yhteisiä ponnisteluja. Myötävaikuttaessamme niihin teemme samalla työtä myös oman turvallisuutemme lujittamiseksi.

Näin Beogradin seurankokouksen kynnyksellä, valmistavan kesäkokouksen jälkeen, mieliala on edelleen toiveikas. Kehitysprosessi on kuitenkin pitkällinen ja edellyttää kaikilta edelleen kärsivällisyyttä ja uutteraa työtä ETYK:n päätösasiakirjan toteuttamiseksi. Tänä päivänä aikamme ihmisellä on jo oltava riittävästi uskallusta uskoa turvallisuuden ja yhteistyön sanomaan. Hän ei saa olla kuin epäilevä Faust, joka viisastui vasta monien koettelemusten jälkeen. Meillä ei kerta kaikkiaan ole varaa sanoa: "Die Botschaft hör`ich wohl, allein mir fehlt der Glaube."

Herra Valtion Neuvoston Puheenjohtaja.

Jo tämän ensimmäisen vierailupäivän aikana olemme saaneet osviittoja niistä saavutuksista, joihin Saksan Demokraattinen Tasavalta on yltänyt sosialistisessa rakennustyössään. Vanhana urheilijana en tässä malta olla toteamatta Saksan Demokraattisen Tasavallan erinomaisia saavutuksia urheilun eri aloilla, viimeksi erityisesti yleisurheilun Maailman-cupissa. Samalla olemme saaneet kokea sitä ystävyyttä, jota maassanne perinteisesti tunnetaan Suomea ja suomalaisia kohtaan. Olen varma siitä, että jäljellä olevat vierailupäivät tulevat lisäämään myönteisten elämystemme ja kokemustemme määrää ja antamaan samalla suhteittemme kehittämistä silmällä pitäen uusia hyödyllisiä virikkeitä.

Näissä tunnelmissa pyydän saada kohottaa maljani Teidän onneksenne ja terveydeksenne Herra Valtion Neuvoston Puheenjohtaja, Saksan Demokraattisen Tasavallan ja sen kansalaisten menestykseksi sekä kansojemme ystävyyden ja yhteistyön kunniaksi.