PV. Tasavallan Presidentin vierailu Neuvostoliitossa 21.1.-25.1.1959

42. Tasavallan Presidentin puhe varapääministeri Mikojanin lounaalla 26.10.1959

Näinä päivinä on usein korostettu sitä tavattoman tärkeätä merkitystä, mikä on ollut henkilökohtaisilla tapaamisilla Suomen ja Neuvostoliiton kesken. Minä haluaisin tässä yhteydessä kiinnittää huomiota kahteen seikkaan, jotka liittyvät näihin tapaamisiin.

Ensimmäinen on se, että me näissä henkilökohtaisissa keskusteluissa voimme täysin avoimesti ja vilpittömästi vaihtaa mielipiteitä omista asioistamme ja myös muista asioista, jotka liittyvät meidän yhteisiin kohtaloihimme. Me olemme näitten vuosien aikana puolin ja toisin oppineet, että meidän yhteistyömme on aina sitä varmemmalla pohjalla mitä avoimemmin ja rehellisemmin me asioita esitämme. Saattaa olla niin, että avomielisyys, joka näissä keskusteluissa tulee esille, ei kenties aina miellytä toista osapuolta. Mutta ainoastaan avomielisyyden tietä me pääsemme siihen, mikä on oleva hyvän yhteistyön pohja, nimittäin luottamuksen saavuttamiseen. Kirjeenvaihdolla, vaikka se suoritettaisiin kuinka hyvin tahansa, ei voida saavuttaa tässä suhteessa samaa kuin henkilökohtaisilla neuvotteluilla. Näkisinkin, että luottamuksellisen yhteistyöpolitiikan eräs tärkeä edellytys on se, että olemme voineet aikaansaada hyvät henkilökohtaiset suhteet molemminpuolisten vierailujen merkeissä ja tähän käsitykseni mukaan täytyy myös tulevaisuudessa laskea. Esimerkiksi nämä päivät ovat tässä suhteessa olleet varsin valaisevia. Olemme keskustelleet molempien maitten kauppaan liittyvistä kysymyksistä erittäin avomielisesti ja olen varma siitä, että tässäkin suhteessa voimme luottamuksella katsoa tulevaisuuteen.

Toinen näkökohta, joka liittyy Suomen ja Neuvostoliiton johtomiesten välisiin tapaamisiin, on se, että näitten vuosien aikana on syntynyt ei vain maitten välisiä vaan myöskin henkilökohtaisia ystävyyssuhteita. Luulen, että myös ne ovat tärkeitä aina kun maitten välisistä suhteista keskustellaan, erikoisesti tulevaisuudessa, jota varten me kaikki työskentelemme. Minä henkilökohtaisesti tunnen suurta kiitollisuutta siitä, että minulla samoinkuin muilla Suomen valtiollisilla johtomiehillä on tilaisuus tavata Neuvostoliiton johtavia miehiä ja saavuttaa heihin nähden sellainen suhde, josta voin sanoa, että se on ystävyyden suhde.