Göttingen 27/7 1929.

Hyvin Rakas Sylvi ja Rakkaat Pikku Pojat.

Kun minä näitä kirjeitäni sinne kirjoittelen, tuntuu minusta kuin olisin yksi onnettomasti rakastunut mies, joka sysää sydämensä valitulle kirjeen toisensa jälkeen saamatta yhtään vastausta, kun (kuten romaaneissa on) morsiameksi valittu polttaa onnettoman lähentelijän lähettämät kirjeet.

Nyt on jo lauantai, toinen viikkoni Göttingenissä alkaa. Tänään olin hereillä jo 1/2 6 a.p. kun minun piti klo 7 mennä katsomaan mensuureja, ylioppilaiden kaksintaisteluita. Ne pari teologia, jotka tapasin keskivikkona Ratkellarissa, lupasivat minut viedä miekkailua katsomaan, mutta kun sopimuksen mukaan menin klo 7 Ratkellarin eteen, josta vähän yli piti omnibussin lähteä, ei heitä näkynyt, vaikka odottelin omnibussin lähtöön asti. Harmillinen juttu.

Eilen illalla lainasin kirjoja kotiin ja työskentelin täälläkin. Nyt alan jo olla sen verran jälillä asiasta, että hiukan ominkinpäin jo ajattelin ja tulin illalla johtopäätöksiin, joille nyt jännityksellä odotan tulosta. Itsehallintotehtävät, siis kuntien tehtävät ovat toisten kirjailijain mielestä valtion asioita, toisten kuntien omia. Oikea on mielipide, että ne ovat valtion tehtäviä, joita kunta omassa nimessään hoitaa. Nyt on osa näitä itsehallintotehtäviä sellaisia, joita yleisesti kutsutaan "omiksi", osa taas n.k. übertragene [siirreltäviä]. Molempia pidetään itsehallintotehtävinä. Olen kuitenkin melkein vakuutettu, että Suomen oikeuden ja Saksankin mukaan on oikeampi sellainen oppi, että vain n.s. omat itsehallintotehtävät ovatkin itsehallintotehtäviä, n.s. übertragene taas eivät ole lainkaan itsehallintotehtäviä. En ole tällaista vielä havainnut yhdenkään herran esittävän ja jos en löydäkään sekä jos kuukauden tutkittuani vahvistun uskossani, niin joudun vakavasti ajattelemaan, eikö olisi viisainta keskittyä tämän suppean spesiaalikysymyksen ympärille ja pompahuttaa siitä ohut väitöskirja. Minun pitää tässä ennen suunnittelemassani joka tapauksessa kosketella tätäkin kysymystä, mutta jos sen aivan lyhykäisesti esitän, ei siitä ole vastaavaa hyötyä. Ja toiselta puolen tuollaisen uuden ja, jos sen esitän, pätevän opin esittäminen asiasta, jota on puoli vuosisataa ja ylikin märehditty jokaisessa hallinto-oikeuden yleisesityksessä ja kymmenissä monografioissa, olisi luonnollisesti tieteelliseltä kannalta katsoen arvokkaampi kuin enemmän tai vähemmän kuvailevaksi, deskriptiiviseksi kehkeytyvä esitys Suomen valtiovalvonnasta, jolla silläkin ensimmäisenä laatuaan olisi merkitystä. Kerkesin jo eilen illalla suunnitella, että lähden ensi syksynä, hankittuani jonkun 50.000 lainan esim. Wieniin (halvempi kuin Göttingen tai Berlin) opiskelemaan talveksi ja laitan kevääksi väitöskirjan kuntoon, että voin syksyllä vuoden perästä tästä syksystä väitellä. Ottaisin esim. 8 kk. loman toimestani. Silloin olisi minulla lisäksi melkein valmiina tämä valtiovalvontaa koskeva opus ja kun [K.S.] Willgrenin paikka tulee 1931 avonaiseksi, olisin valmis sitä hakemaan. Tiedän, että [E.H.] Tammio on eronnut tai eroamassa kaupunkiliitosta alottaakseen (huom!) väitöskirjatyönsä, mutta silloin hän jäisi auttamattomasti jäljelle. Suunnitelma oli hieno, mutta nyt olen siinä jo vähän lauhtunut. Sinun kai olisi pitänyt jäädä Helsinkiin poikien kanssa ja keväällä olisit tullut pariksi viikoksi Wieniin, josta yhdessä olisi tultu pois. Tämä nyt on sellaista haaveilua, jonka perusteita koetan saada selville ja jos näyttää, kuten nyt luulen olevan, saamme syksyllä perusteellisesti asiaa pohtia.

Eilen illalla oli ensimmäinen ilta, jolloin en saanut hyvin unta ja se johtui ensiksikin näistä kunnista ja kiihdyttävistä ajatuksista, joita yllä Sinulle koetin esitellä, ja toiseksi siitä, että en ollut ehtinyt käydä juomassa tavallista olutannostani. Join sensijaan 1/2 9 nurkilla teetä. Tietysti uni ei tahtonut tulla. Ikäväkin tuli lopuksi ja jos jonkinlaiset kuolemanajatukset sen mukana, näinkin kauheita unia, joissa minulle kävi huonosti, mutta uusi päivä on taas mielen virvoittanut. Kaipa tämän jaksaa olla kuukauden vielä täällä, jos rahat riittävät ja jos työstä näyttää totta tulevan. Turhan päiten en täällä aio olla. Odotan enmmän kuin jännityksellä kirjettäsi ja tietoja, miten Sinä ja pojat jaksatte. Kävin jo eilen Central-Hotellista kirjettä tietämässä, mutta ei sitä ollut tullut.

Ostoksia en ole tehnyt muuta kuin Kölnin vettä ja paidan, samaa väriä kuin entisetkin. Pitkä ja huljakka, hinta 125 mk. Ostan vielä toisen halvemman paidan ja niillä taidan tullakin toimeen. Sukkia myös.

Niin, mitäpäs muuta kertoisin. Saksaa olen puhunut Sauren ja hänen ylioppilasflammansa kanssa, mutta enempikään ei tekisi luonnollisesti pahaa. Semester loppuu täällä ensi viikon alussa ja silloin lähtevät ylioppilaat suureksi osaksi pois, vain tenttejä lukevat jäävät tänne. Surutonta on ylioppilaselämä, viime yönnä heräsin pariin otteeseen kun bokseihinsa palailevat ylioppilaat lauloivat sotaäänellä. Ei täällä poliisi tuollaisiin asioihin lainkaan puutu.

Nyt olenkin paljon kertonut asioistani ja tuulentuvistani. Vielä lisään, että täällä on pari kolme päivää ollut hyvin kylmä, eilenkin vallan jäätävä. Täksi päiväksi tuntuu aurinko pääsevän pilkottamaan. Huomenna lähden Ausflügelille [huviretki] jonnekin maaseudulle. Kerro paljon voinnistasi, elämästäsi ja pikku pojistamme.

Suudelmin ja rakkain terveisin

Sinun oma häiskäsi.

Täällä on lähellä muutaman korporation talo: koko osakunta asuu omassa talossa puutarhojen keskellä. Siellä on jonkinlainen internaatti. Ja kyllä siellä iloitaan. Korporatiossa asuvat aina vain fuksit s.o. 2 ensimmäisen vuoden ylioppilaat, joiden ei tarvitse tehdä työtä. Vanhemmat siirtyvät aina yksityisasuntoihin. Taaskin laulaa mölisevät keskellä päivää.

Lisään vielä, että olen syönyt vallan lujasti. Aamulla syön 1/2 9 kolme voileipää juuston, tomaattien tai lihan kanssa ja sen jälkeen kaksi atriaa päivässä. Torstaina olin Sauren ja hänen morsiamensa kanssa Sauren boksissa syömässä "ylioppilasillallisen". Leipää, voita, tomaatteja, retiisejä, juustoa ja lohta. Vaatimaton, mutta täyttävä illallinen.