Puhe AKS:n yleisessä kokouksessa 2.2.1931

Jokaisen, joka avoimin silmin on seurannut AKS:n sisäistä elämää viime aikoina, on täytynyt huomata, että tässäkin seurassa ollaan tulossa - tai oikeammin sanoen - on jo tultu siihen murheelliseen tilanteeseen, josta Johannes-profeetta on ennustanut sanoessaan veljen nousevan veljeään vastaan. Totta on, että tässä veljesseurassa oli takavuosina sisäisiä taisteluita, mutta ne eivät yhdestä selviydyttyä olleet sentään aatteellisesti vaarallisia. Ne kulkivat henkilökysymysten merkeissä, olivat verrattain puhdastyylisiä valtataisteluita, temperamenttisotia, joissa suuntariidoilla aatteellisessa mielessä ei ollut mitään osaa. Mutta luonnollisesti ne olivat omiaan tuomaan seuraan intriigihengen ja vain näiden vaiheiden pohjalta voi ymmärtää nykyisen sekasortoisen tilanteen mahdolliseksi. Mutta nykyiset riidat eivät ymmärtääkseni kulje henkilölinjoja pitkin, nyt - valitettavasti - ollaan aatteellisten suuntataistelujen temmellyksessä.

Sotaa käydään suomalaisuuskysymyksen ympärillä, sanotaan kuin armon vuonna 1924, jolloin suomalaisuussiipi heitti erkki-erään yli laidan. Nyt on viime vuoden tapausten yhteydessä eräs sokeasti Lapuan liikettä seurannut suunta, menipä tuo viime kesästä lähtien Helsingin puolsuomalaisten herrojen johtama liike minne tahansa, tuonut AKS:ään kysymyksen, kannattaako enää olla suomalaisuuskannassa jyrkkä.

AKS:n jäsenten keskuuteen on levinnyt varsin laajalle sellainen käsitys, että suomalaisuus sellaisena jyrkkänä kansallisvaltioon pyrkivänä suuntana, jonka ohjelma on selväpiirteisimmin esitetty aitosuomalaisten ohjelmassa, ei enää ole ajamisen arvoinen. Ajanhenki, ilmeisesti Ajan Sanan edustamana, muka vaatii kielitaistelun lopettamista ja n.k. luonnolliselle kehitykselle jäi tehtäväksi ruotsalaisten etuoikeuksien riistäminen, mikäli tämä luonnollinen kehitys voi sen tehdä loukkaamatta ruotsalaisten isänmaallista mieltä. AKS:ssä on julkisesti puolustettu luopumista Snellmannin kansallisuusohjelmasta, annettu tuomio AKS:n suomalaisuustyölle ja kaikin keinoin yritetty kääntää AKS pois sen siihenastisesta selvästä suomalaisuuskannasta.

Kaikkeen tähän on syynä ollut n.k. lapualaisuus. Jo viime kesänä, kun Lapuan johto joutui Helsingin puolsuomalaisten herrojen käsiin, missä se nyt on entistä tukevammin, alkoivat eräät johtavat AKSläiset taipua "linnarauhan" kannalle. Ja kuitenkin tarpeellinen kommunisminvastainen taistelu olisi voitu suorittaa ilman ruotsalaisia. Mutta vasta viime aikoina, kun kansanliike muodostui L.L. r.y:ksi, on AKS:ssä tultu varsin pitkälle luopumuksen tiellä. L.L:n äänenkannattaja Ajan Sana, L.L:n johtaja Kosola.