Herra Puhemies!

Suomen kansan edustajat!

Kun ylihuomenna haudan rauhaan siunattava kunnioitettu edeltäjäni presidentti J.K. Paasikivi vajaat 11 kuukautta sitten julisti vuoden 1955 valtiopäivät päättyneeksi, hän puheessaan saattoi todeta, että maamme ulkopoliittisen kehityksen kannalta tilanne on suotuisa ja että sisäiset olomme ovat tyydyttävät, koska mm. taloudellinen tila on kehittynyt edullisesti.

Se varsin valoisa kuva, jonka tuo viisas ja kokenut valtiomies silloin esitti, on sen jälkeen monilta osin himmentynyt. Taloudellisissa oloissamme on erityisesti valtiontalouden lohkolla esiintynyt epäsuotuisaa kehitystä, mihin Te, Herra Puhemies, viittasitte. Hallitus onkin eduskunnan myötävaikutuksella ryhtynyt olosuhteiden vaatimiin toimenpiteisiin, eikä voi olla epäilyä siitä, etteikö hallitus valppaasti seuraisi asioiden kulkua vastaisuudessakin.

Maamme talouselämän piirissä on näkyvissä huolestumista herättäviä merkkejä odotettavissa olevista vaikeuksista. Me olemme sodan jälkeisinä vuosina, samalla kun sodan aiheuttamat, oloissamme valtavat, taloudelliset tehtävät on suoritettu, huomattavalla tavalla kohottaneet kansalaisten elin- ja toimeentulotasoa. Yhteiskunnan kannalta tämä on ollut hyödyllistä ja rakentavaa työtä, sillä tulosuhteiden uudistetulla jaolla on tahdottu erityisesti suosia vähävaraisia. Mutta monien samansuuntaisesti vaikuttavien tekijöiden vuoksi on jouduttu sellaiseen vaiheeseen, että nyt olisi pysähdyttävä turvaamaan tähän mennessä saavutetut tulokset, vahvistamaan talouselämämme pohjaa ja laatimaan suunnitelmat uutta nousua varten. Erityisesti olisi huomio kiinnitettävä uusien työtilaisuuksien luomiseen sekä jatkuvan työttömyyden vaivaamalle maaseudulle että varsinkin varttumassa oleville suurille ikäluokille. Vastuu siitä, että niille sadoilletuhansille nuorille, jotka lähivuosina tarjoavat työvoimansa yhteiskunnan käytettäväksi, kyetään antamaan oman maan rajojen sisäpuolella työtä ja tyydyttävä toimeentulo, vastuu ei ole suinkaan vain niillä, jotka määräävät valtiovallasta tulevaisuudessa. Vastuu on yhtä paljon ja enemmänkin valtionjohdolla tänään, sillä talouselämän laajentamista ja uusien työpaikkojen aikaansaamista ei voida toteuttaa lyhyessä ajassa suurten ikäluokkien jo esiintyessä työmarkkinoilla.

Suomi on siinä onnellisessa asemassa, että sillä on laajassa maassaan ylenpalttisen runsaat luontaiset edellytykset taloudellisen toimintansa kaikinpuoliseen kehittämiseen, niin että vastaisilta sukupolvilta ei tule täällä työtä puuttumaan. Mutta me tarvitsemme tosiolojen pohjalta nousevaa järkevää harkintaa tämän hetken suunnitelmissamme sekä solidariteetin, yhteisvastuun henkeä niitä kohtaan, jotka meidän poistuttuamme ottavat paikkamme pelloilla ja metsissä, tehtaissa ja muissa työtehtävissä.

Niin ahdistavaa ja vaarantäyteistäkin aikaa kuin maailma elää, ei Suomen osalta ole tapahtunut muutosta yleisessä ulkopoliittisessa asemassamme. Suomi on säilynyt levottomuusilmiöiden vaikutuspiirin ulkopuolella, ja meillä on perusteltua syytä toivoa, että näin tulee vastaisuudessakin olemaan. Suhteemme Neuvostoliittoon, joiden vaaliminen on ulkopolitiikkamme tärkein tehtävä, ovat säilyneet jatkuvasti hyvinä ja luottamuksellisina. Eräänä osoituksena siitä on se lämmin vastaanotto, jonka Korkeimman Neuvoston puhemiehistön puheenjohtajan marsalkka Voroshilovin vierailu viime syksynä sai täällä osakseen. Haluan tänä päivänä toistaa ne sanat, mitkä presidentti Paasikivi lausui presidenttikautensa päättyessä: "Ei ole näkyvissä suhteitamme Neuvostoliittoon synkentäviä ilmiöitä."

Suomen suhteet skandinavisiin veljesmaihin samaten kuin muihin kansoihin ovat myös olleet hyvät. Pohjolan valtioiden välisiä yhteyksiä ovat lujittaneet pohjoismaisten ulkoministerien kokoukset, jonkalaisessa Suomi oli osanottajana kuluvana vuonna ensimmäistä kertaa.

Suomen tultua hyväksytyksi Yhdistyneet kansakunnat-järjestön jäseneksi Suomi ottaa parasta aikaa osaa järjestön yleiskokoukseen. Suomi on pyrkinyt kannanotoissaan noudattamaan valtakuntamme elinetujen mukaista puolueettomuuden linjaa. Tämä on tekemiemme valtiosopimusten meille suoma oikeus mutta myös oikeudesta johtuva velvollisuus.

Arvoisat kansanedustajat! Nyt päättyvillä valtiopäivillä Teidän ratkaistavananne on ollut suuri määrä tärkeitä asioita. Merkittävimpänä niistä pidän, kuten Herra Puhemieskin, uutta kansaneläkelakia, jonka vanhuksille suoma taloudellinen turva merkitsee oikeuden tekemistä päivätyönsä suorittaneille kansalaisille ja suurta edistysaskelta sosiaalisissa oloissamme.