Mitä kokoomus voi tehdä ja mitä ei

LIIMATAINEN

6/10 1972

Kaukana meistä, että nimimerkki ryhtyisi sanasotaan poliittisten päätöksentekijöiden kanssa, mutta täydentävät ajatukset heidän esittämiinsä mielipiteisiin toki ovat sallittuja ja mahdollisuuksien rajoissa.

  Kysymyksessä on tällöin ei vähempi asia kuin kokoomuksen piirissä usein mainittu puolueen diskriminointi hallituksia muodostettaessa. Kun tämä syrjintä on mainittu parlamentarismin vastaiseksi, niin käsiteltävänä on todella vakava asia.

  Totta on, että kokoomuslaisia ei ole ollut maan poliittisissa hallituksissa suoralta kädeltä muisteltuna vuodesta 1948 vuoteen 1962 eikä sitten vuoden 1966 jälkeen. Lisäksi on mainittava lyhytaikainen Fagerholmin III hallitus vuonna 1958. Nämä tiedot todella osoittavat, että hallitusratkaisuissa on kokoomusta kohdeltu kaltoin.

  Mutta onko parlamentarismi luettava niin, että jollakin puolueella on oikeus liittyä hallitukseen ja että jos sitä ei hallitukseen päästetä, on menetelty epäparlamentaarisesti?

  Näinhän ei tietenkään asianlaita ole. Parlamentaarinen on hallitusjärjestelmä, milloin hallituksen tulee nauttia eduskunnan luottamusta. Jotta tämä luottamus turvattaisiin, on hallitus muodostettava niin, että sen takana on eduskunnan enemmistö. Monipuoluemaissa se tapahtuu siten, että puolueet, jotka edustavat enemmistöksi tiiviimmin tai höllemmin järjestäytyneitä ryhmiä eduskunnassa sopivat keskenään hallitusyhteistyöstä enemmistöhallituksen muodostamiseksi ja tukemiseksi.

  Sääntö on siis varsin yksinkertainen.

  Miten tämä eduskunnan enemmistöön nojautuva hallituskoaliitio, liittoutuma muodostuu, ei ole enää valtiosääntökysymys, vaan se riippuu poliittisista tekijöistä. Puolue, jota ei ole hyväksytty eduskunnan enemmistön toimesta muodostettuun hallitusliittoutumaan, ei voi syyttää, että sitä olisi syrjitty ja parlamentarismia loukattu. Puolueella voi olla vahva edustus parlamentissa, sillä voi olla takanaan maan talouselämän voimakas tuki, se on saattanut edellisissä vaaleissa huomattavastikin lisätä kannatustaan jne. Mutta jos se ei yksinään muodosta eduskunnan enemmistöä ja jos ne puolueet, joilla on takanaan parlamentin enemmistö, eivät suostu tuota mainiota puoluetta ottamaan hallituskumppanikseen, niin ei siihen menettelyyn valtiosäännön kannalta asioita tarkastellen pääse käsiksi.

  Poliittisesti tietenkin voidaan sivuun jätetyn puolueen taholta sanoa, että sen jatkuva hallituksen ulkopuolella pitäminen on kohtuutonta, että se on poliittisesti epäviisasta ja maalle vahingollista yms., mutta silloin tarkastellaan asiaa puolue- tai sisäpoliittisesti. Demokraattinen järjestelmä suo seuraavissa vaaleissa mahdollisuuden saattaa puolueen sivussa pitämisen valitsijoiden arvioitavaksi ja tuomittavaksi. Mutta vaikka nämä vaalit olisivat uusi menestys syrjään jätetylle puolueelle, se ei voi pakottaa hallitusyhteistyötään jatkavia ja yhätikin enemmistön muodostavia puolueita ottamaan sitä hallitukseensa.

  Tässä esitettyä käsitystä ei voida parlamentarismiin ja sen soveltamiseen liittyvillä näkökohdilla osoittaa vääräksi.

  Jos sitten palaamme kokoomuksen taholta esitettyyn arvosteluun puolueen pitämisestä hallituksen ulkopuolella, on tietenkin myönnettävä, että jatkuvassa pakollisessa oppositiossa oleminen helposti aiheuttaa turhautumisen tunteen. Puolueen takana on noin puoli miljoonaa äänestäjää, joiden valitsemilla edustajilla ei kuitenkaan ole käytännöllistä mahdollisuutta päästä ottamaan osaa hallitustasolla tehtäviin tärkeisiin päätöksiin. Ja kun tämä näkyy vain jatkuvan, ei ole ihmeteltävää, että "kokoomuksessa alkaa vähitellen kiehua". Sanoista kuultaa "kitkerä ja ärsyyntynytkin maku".

  Mutta hermostuminen ei auta. Jos Sorsan hallituksen takana olevat puolueet eivät hyväksy kokoomusta hallitukseen, ei niitä vastaan ole käytettävissä parlamentaarisia keinoja, ei siinäkään tapauksessa, että puolueet ovat mykkäpoikia eivätkä halua perustella kannanottoaan.

  Jos asia otetaan oikein tarkasti, niin kokoomuksella kyllä on tiettyjen yksityisten asioiden kohdalla parlamentaarisia mahdollisuuksia pakottaa hallitus polvilleen. Perustuslain säätämisen järjestyksessä voidaan laki hyväksyä kiireelliseksi, mikäli 5/6 eduskunnan jäsenistä sitä kannattaa. Yksi kuudesosa eli 34 edustajaa voi estää tällaisen lain kiireellisyyden. Kokoomuksella ovat nämä edustajat; kokoomus tietää, mitä se heillä voi tehdä. Juuri tätä mahdollisuutta on kokoomuksen puheenjohtaja tarkoittanut uhkaavilla sanoillaan: "Jos kokoomuksen syväjäädytystä jatketaan kyllin pitkälle saattaa erinäisistä sorsanpoikueistakin tulla pian broilereita."

  Niillä, jotka ovat varoitelleet, että kokoomus saattaa menettää malttinsa, on tietenkin ollut ajatuksissaan sosialistien EEC-sopimuksen hyväksyminen ehtona mainitsemat taloudelliset valtuuslait. Niistä tärkeimmät näet vaativat hyväksytyksi tullakseen perustuslain säätämisen järjestystä. Niiden voimaantulon voi kokoomus siis estää. Päättäväiset sanat poliittisen voiman käyttämisestä, jos kokoomusta ei päästetä hallituskelpoiseksi, näyttäisi viittaavan siihen, että tämä syksy tulee olemaan odotettuakin jännittävämmän pokeripelin aikaa politiikassamme. Sos.dem. puolue ei suostu allekirjoittamaan ja ratifioimaan parafoitua EEC-sopimusta, jollei hyväksytä sen puoluekokouksen päätöksen mukaisia taloudellisia poikkeuslakeja. Kokoomus taas ei hyväksy näitä lakeja, joiden kiireellisyyden se voi estää. Tämän se tekee silläkin uhalla, että EEC-sopimus siten raukeaisi. Kummallakin osapuolella on kovat kortit käsissään, toinen asia sitten on, katsotaanko ne koko kansan nähden.

  Kokoomuksen taktillinen asema ei kuitenkaan ole erikoisen vahva. Kokoomus puolustaa nykyistä järjestelmää. Mutta jos se kieltäytyy hyväksymästä sille ehkä epämieluisia toimenpiteitä, se tietää, että pahimmin uusista olosuhteista saattaa kärsiä juuri nykyinen järjestelmä.

  Juttummehan alkoi siitä, että kokoomus katsoo merkittävän poliittisen voimansa edellyttävän, että sen on päästävä hallituskelpoiseksi ja sen mukana hallitukseen. Jos se aikoo oikotienä hallitukseen käyttää EEC-sopimuksen yhteydessä harjoitettavaa - tietenkin poliittisessa elämässä hyvin luvallista - painostusta, niin ilmeisenä on pidettävä, että tämän oikotien käyttäminen vie kokoomusta mieluummin kauemmaksi hallituksesta kuin sen avatulle ovelle.

  Kun saattaa vastaisuudessakin käydä niin, että jokin puolue vaatii pääsyä hallitukseen, johon sitä enemmistöpuolueiden taholta ei ole kelpuutettu, olisi hyvä muistaa, että parlamentarismi ei anna yhdellekään vähemmistössä olevalle puolueelle oikeutta tulla hallitukseen. Mitkä puolueet sietävät toisiaan niin paljon, että mahtuvat samaan hallitukseen, on poliittinen kysymys, ei valtiosääntöoikeudellinen.