|
Alkusanat "Känä ilmeisesti onnistuu siinä, missä kaikki muut ei-agraarit kaupunkilaisherrat ovat epäonnistuneet: saavuttamaan aseman maalaisliitossa", kirjoitti vuonna 1931 Jussi Teljo, Kekkosen hyvä ystävä ja myöhempi Helsingin yliopiston valtio-opin professori. Tuolloin Urho Kekkonen oli Maalaiskuntien Liiton nuori lakimies, jonka tavoitteet olivat yliopistomaailmassa. Poliitikon ura ei ollut ajatuksissa päällimmäisenä, vaikka poliittinen osallistuminen alkoi yhä enemmän kiinnostaa, ellei peräti "mennä veriin". Urho Kekkosen kehityshistoria pellavapäisestä kajaanilaisylioppilaasta ministeriksi ja poliittiseksi huippuvaikuttajaksi oli monipolvinen. Siihen mahtui yllin kyllin arkista aherrusta, kunnianhimoa, pyrkyä, sattumaa, vastoinkäymisiä, draamaakin. Tasaista hänen elontiensä ei ollut alun alkaenkaan. Siellä missä hän vaikutti, siellä aina tapahtui ja ryskäsi. Omapäisenä ja määrätietoisena persoonana hänen tekemisissään oli menoa ja meininkiä. Hän pysähtyi harvoin hengähtämään. Osallistuminen oli tärkeää ja sen vastapainona liikunta ja sosiaalisuus. Elämä oli kaukana tasaisesta, vaikka juuri sitä läheiset ja välillä Kekkonen itsekin olisivat kaivanneet. Mutta kun politiikan tie oli valittu, ei siltä ollut poikkeaminen. Se vei Kekkosen kerta kaikkisesti mukanaan. Kirjoitettuaan Kajaanin Lyseosta ylioppilaaksi Kekkonen päätyi lukemaan lakia Helsingin yliopistoon. Samanaikaisesti hän ansaitsi opiskelurahoja Etsivässä Keskuspoliisissa. Kekkonen yritti ystäviensä kanssa uudistaa poliisiorganisaatiota, mutta epäonnistui, ja hänet pakotettiin eroamaan. Toimeentulo-ongelmissa auttoi ahkera lehtikirjoittelu, kunnes syksyllä 1927 hänelle avautui työpaikka Maalaiskuntien Liitossa. Ylioppilaselämässäkin Kekkonen päti, mutta vasta Akateeminen Karjala-Seura ja kielitaistelu tekivät hänestä vaikuttajan. Politiikka kiinnosti yhä enemmän. Maatalousministeriöstä auennut virka takasi toimeentulon, mutta virkamiesura ei pitemmän päälle tyydyttänyt hänen kunnianhimoaan. Kun eduskunnan ovet eivät vielä vuoden 1933 vaaleissa auenneet, Kekkonen jatkoi väitöskirjan kimpussa ja osallistui siinä sivussa taustavaikuttajana poliittiseen elämään. Hänet vedettiin maalaisliiton lisättyyn keskushallitukseen vuonna 1935 ja seuraavana vuonna hän pääsi eduskuntaan. Tässä vaiheessa hän oli jo tunnettu Demokratian itsepuolustuksen kirjoittajana ja näkyvänä urheilupoliitikkona. Väitöskirja valmistui keväällä 1936. Politiikka otti kuitenkin selkävoiton yliopistourasta, sillä hän sai heti syksyllä oikeusministerin salkun Kyösti Kallion hallituksesta ja seuraavana keväänä salkku vaihtui sisäministerin tehtäviin A. K. Cajanderin punamultahallituksessa. Kekkonen oli henkeen ja vereen punamultayhteistyön kannattaja, ja hänen mielestään Isänmaallinen Kansanliike oli uhka kansanvaltaiselle valtiojärjestelmälle. Kekkonen lakkautti IKL:n, mutta oikeus julisti toimeenpiteen pätemättömäksi. Tästä Kekkonen sai pysyvän leiman otsaansa, joskaan epäonnistuminen ei katkaissut hänen poliittista uraansa. Käsillä olevassa teoksessa seurataan Kekkosen vaiheita ylioppilaspolitiikasta maalaisliittoon. Lisäksi luodataan hänen tavoitteitaan ja ajatusmaailmaansa, joiden muotoutuminen suhteutetaan hänen kasvu- ja kokemustaustaansa. Teos koostuu dokumenteista: pakinoista, pääkirjoituksista, haastatteluista, lehtikirjoituksista, puheista, kirjeistä, pöytäkirjoista ja muistiinpanoista. Arkisia tapahtumia - murheita ja iloja, pyrkimyksiä ja vastoinkäymisiä, huolia ja huolenpitoa - ei ole unohdettu. Tätä puolta elämästä valottavat Urho Kekkosen kirjeet kotiin ja sisaruksilleen. Teoksessa mainitut kirjeet on lähetetty Helsingistä, ellei toisin mainita. Kekkosen kirjeet ystävälleen Aaro Pakaslahdelle eivät aineistoa koostettaessa olleet allekirjoittaneen käytettävissä. Johdantoteksteihin on sisällytetty katkelmia kirjeistä. Ne perustuvat Juhani Suomen artikkeliin Junttamies Suomen Kuvalehdessä 36/1992. Kekkonen kirjoitti runsaasti, lähes päivittäin. Aiheiden kirjo ulottui ylioppilaspolitiikasta suomalaisuuskysymykseen ja päivänpoliittisista kannanotoista laajoihin poliittisiin analyyseihin. Lisänä olivat lainopilliset opinnäytteet ja populaarit artikkelit milloin kunnallis- tai vaalioikeudellisista kysymyksistä, milloin poliisiorganisaation uudistamisesta. Kun pakinoita, eduskuntapuheenvuoroja ja lehtikirjoituksia on sadoittain, on selvä, että karsintaa on jouduttu suorittamaan ankaralla kädellä. Tavoite on ollut, että valitut dokumentit mahdollisimman monipuolisesti peilaisivat Kekkosen ajatusmaailmaa ja tekemisiä, pyrkimystä päästä elämässään eteenpäin. Kokonaiskuvaa täydentävät teokset Rakas Häiskä. Urho ja Sylvi Kekkosen kirjeenvaihtoa vuosilta 1924-1945 (1997) ja Rillit pois ja riman yli. Urho Kekkonen urheilumiehenä (1999). Julkaistavat dokumentit on järjestetty kronologisiin osioihin. Taustoituksessa on käytetty lähinnä Ari Uinon teosta Nuori Urho Kekkonen. Poliittisen ja yhteiskunnallisen kasvun vuodet (1900-1936) ja Juhani Suomen teosta Myrrysmies. Urho Kekkonen 1936-1944 (1986). Selitysosassa tarkennetaan käsiteltyjä tapahtumia, esitellään sekä rinnakkaisdokumentteja että täydentäviä lähdetietoja.
Helsingissä 6.3.2000 Ari Uino |