11.4.1965 Harpsundissa

PUOLUEETTOMUUS

Se, että olemme niin monessa asiassa, myös ulkopoliittisissa suhteissa, tulleet samoihin johtopäätöksiin, johtuu kai siitä, että meitä elähdyttää yhtäläinen pyrkimys rauhallisesti, asiallisesti ja niin järkevästi kuin mahdollista vaalia kansallisia etujamme ja varmistaa kansojemme edellytykset elää turvassa häiriintymätöntä elämää.

Muu maailmahan on tullut lähemmäksi meitä kuin koskaan ennen. Sanomattoman paljon siitä, millä vielä 30-luvulla oli vain etäistä merkitystä meille, on nyt tullut ratkaisevan tärkeäksi ja vaikuttaa kansallisen elämämme koko olemukseen. Meidän olisi turhaa yrittää irtautua ulkomaailmasta emmekä ole tietenkään Suomessa katsoneet, että puolueettomuutemme tehtävänä olisi eristää meidät kansainvälisesti. Päin vastoin: puolueettomuus on se tapa, jota noudattaen voimme mielestämme parhaiten olla yhteydessä muuhun maailmaan. Se on tapa, jonka avulla tahdomme ylläpitää, syventää ja kehittää edelleen kanssakäymistämme kaikkien kanssa. Voitaisiin kyllä ajatella puolueettomuuden lajia, joka suhtautuisi yhtäläisen nurjasti, mutta erotukseksi tuollaisesta puolueettomuudesta olisi Suomen puolueettomuus pikemminkin määriteltävä sellaiseksi, joka suhtautuu ei yhtäläisen nurjasti vaan yhtäläisen ystävällisesti kaikkiin. Raja-aitoja on enemmän kuin tarpeeksi maailmassa, ja niistä on huolia enemmän kuin tarpeeksi. Meidän etumme mukaista on myötävaikuttaa niiden vähentymiseen eikä niiden lisääntymiseen.

Juuri siihen päämäärään pyrimme vaikuttamalla osaltamme kansainvälisen yhteistoiminnan laajentumiseen, jonka niin osuvasti mainitsette puheessanne, Herra Pääministeri. Kansainvälinen toimintamme pyrkii rauhan säilyttämiseen, siinä määrin kuin pystymme vaikuttamaan kehitykseen rajojemme ulkopuolella. Luulen voitavan pitää jokseenkin ilmeisenä, ettemme voi emmekä saa suhtautua välinpitämättömästi kaikkeen siihen, joka voisi vaikeuttaa tai suorastaan uhata kansallista menestystämme. Niin vähäinen kuin Suomen laajuisen maan merkitys onkin suhteellisesti katsoen maailmassa, meillä on luonnollisestikin oma vastuumme maailmanrauhasta ja oma velvoituksemme toimia sen hyväksi, jos saan toistaa Teidän äsken käyttämänne sanat, Herra Pääministeri.

Kansainväliset tehtävät, joita Suomi ja Ruotsi niin usein ovat olleet valmiit ottamaan vastaan YK:ssa, todistavat sinänsä muiden katsovan, että ulkopoliittinen suuntauksemme on sekä hyödyllinen että arvokas. Loppujen lopuksi ei puolueettomuus ole suinkaan helpointa ulkopolitiikkaa. On helpompaa totella kuin seistä omilla jaloillaan. Puolueettomuutta ei voida harjoittaa passiivisesti eikä ole mitään yksinkertaisia totunnaisia keinoja, jotka tilanteista ja olosuhteista riippumatta aina ja erehtymättömästi johtaisivat toivottuun tulokseen. Puolueettomuus edellyttää jatkuvaa pyrkimystä valppain mielin ja jäntevin lihaksin pysyttää tasapaino, niin pahasti kuin myrskytuulet runtelevatkin. Mutta puolueettomuus ei ole eikä tietenkään saa olla oma tarkoituksensa. Sen tarkoitus on niin kuin kaiken ulkopolitiikan, oman maan etujen edistäminen. Se on keino, se ei ole päämäärä. Ja jos on käydäkseen niin onnettomasti, että kansallinen etu ja puolueettomuus joutuvat ristiriitaan keskenään, ei kansallisen intressin tietenkään tule koskaan väistyä. On mitä arvokkainta meille suomalaisille, että voimme olla läheisessä yhteydessä ja kosketuksessa ruotsalaisten ystäviemme kanssa ja että voimme käyttää hyväksemme heidän kokemuksiaan ja heidän ajatteluaan. Siksi onkin, Herra Pääministeri, minulle hyödyllistä ja antoisaa eikä vain miellyttävää ja ilahduttavaa olla nyt täällä luonanne vieraisilla.