Nordek

LIIMATAINEN

19/12 1969

Kun näillä palstoilla käsiteltiin viime huhtikuussa Nordek-hanketta, näytti siltä, että tämän vuoden mittaan ei asiaan olisi aihetta palata. Mutta maailma on nopeita liikutuksia ja vaiheita täynnänsä ja niin on toimitus katsonut, että Nordekista on nyt kirjoitettava. Silläkin uhalla, että se tapahtuu päivää ennen pohjoismaisten pääministereiden 12.12. Helsingissä pidettävää kokousta.

  Lähtekäämme alusta.

  Vuonna 1957 perustettiin Roomassa Länsi-Euroopan kuuden mannervaltion (Belgia, Länsi-Saksa, Ranska, Italia, Luxemburg, Alankomaat) kesken Euroopan talousyhteisö (EEC). Sen tarkoituksena oli "luoda perusta Euroopan kansojen väliselle yhä läheisemmälle liitolle", joka käytännössä merkitsisi sekä taloudellista yhdentymistä että ulkopolitiikan yhtenäistämistä. Vaikka EEC ei olekaan toiminta-aikanaan päässyt pitkälle poliittisen liiton luomisessa jäsenmaiden kesken, talousyhteisö pitää lujasti kiinni jäsenten yhteisistä ulkopoliittisista tavoitteista. Kun EEC:n komissio antoi lausuntonsa Englannin, Irlannin, Tanskan ja Norjan jäsenanomuksista vuonna 1967, se totesi, että poliittiset tavoitteet kuuluvat yhteisön perusluonteeseen. Mm. Tanska ja Norja ovat vastanneet hyväksyvänsä tämän poliittisen vaatimuksen.

  Toisin sanoen, EEC:n jäsenyys merkitsee poliittista sidonnaisuutta, neutraalille maalle jäseneksi tulo tietää siis puolueettomuuspolitiikasta luopumista. Esim. Ruotsi on jättänyt EEC:lle ehdollisen jäsenanomuksen, so. että maa saisi säilyttää puolueettomuutensa. EEC:n komissio ei ole anomukseen vastannut, koska perussääntö ei tunne puolueetonta jäsentä.

  Nämä olivat lähtökohdat, kun neljä pohjoismaata aloittivat neuvottelut läheisemmän taloudellisen yhteistyön aikaansaamiseksi. Ehdotus tehtiin Tanskan toimesta, joka odotti pääsyä EEC:hen.

  Asetelma Nordekin luomiseksi on poliittisesti vähintään eriskummallinen. Kaksi Nato-maata, jotka pyrkivät samanaikaisesti EEC:hen ja kaksi puolueetonta maata, joille EEC:n jäsenyys merkitsisi puolueettomuudesta luopumista.

  Kuitenkin kaikitenkin pohjoismaiden pääministerit ja ensi kädessä heidän valtuuttamansa virkamiesryhmät ovat käyneet kiinteitä neuvotteluja Nordekin, pohjoismaiden tulli- ja talousliiton aikaansaamiseksi. Tämä työ on ehtinyt aivan loppuvaiheeseen saakka. On haluttu luoda taloudelliset yleislinjat ja näin saatujen puitteiden sisälle yksityiskohdat aivan viimeistä nappia ja napinreikää myöten.

  Varmaan on näissä neuvotteluissa puhuttu myös hankkeen poliittisesta puolesta, mutta ne keskustelut on todennäköisesti käyty täkin alla, sillä julkisuuteen ei niistä ole vuotanut tietoja. Sitä enemmän ovat puoliviralliset ja yksityiset asianharrastajat esittäneet poliittisia tavoitteitaan. Erityisesti Tanskasta ja Norjasta mutta myös Ruotsista on kuulunut mielipiteitä, että Nordek on vain välitavoite sen jäsenmaiden pyrkiessä EEC:hen. Ja että pohjoismaat Nordekiin yhtyneinä voivat saada paremmat edut EEC:ssä kuin yksitellen neuvotellessaan jne.

  Tanskan ja Norjan osalta asioiden tämänkaltainen järjestys on luonnollinen ja niille edullinen. Näiden maiden päämääränä on EEC:n jäsenyys. Mutta sen tiellä ovat tunnetut vaikeudet ja aikaakin saattaa kulua paljon. Miksi silloin ei varmistautuisi huonommasta vaihtoehdosta, pohjoismaisesta yhteistyöstä? Siitähän lisäksi pääsee irti, kun jäsenyys EEC:ssä avautuu. Ja neuvoteltaessa EEC:n kanssa on näillä mailla valttina Nordek: jäämme siihen, jollei pääsyehtojamme paranneta.

  Suomen osalta asiantila on toinen.

  Meille voidaan neuvotella hyväkin taloudellinen integraatiojärjestelmä, mutta jos sen ehtona on puolueettomuusasemastamme luopuminen, se ei meille sovi. Suomen kannalta olisi tietenkin ollut ainoa oikea menettelytapa se, että ensiksi olisi selvitetty, onko Nordekista tarkoitus tehdä pysyväinen organisaatio vai onko se Nato-maille vain hätävara ja läpikäytävä. Näin ei ole tehty, vaan tämä Suomelle tärkeä asia on jätetty sivuun. Menettely vaikuttaa yhtä nurinkuriselta kuin hallituksen korkeakouludemokratiaa koskevien lakiesitysten järjestys. Nimittäin ensin annetaan esitys korkeakoulujen sisäisen hallinnon perusteista ja sitten korkeakoulujen sisäisen hallinnon kokeilutoiminnasta. Ensin lyödään asia lukkoon ja sitten kokeillaan, miten se olisi pitänyt oikein tehdä!

  Suomen hallituksen päätös peruuttaa Nordek-kokous, joka oli määrä pitää Turussa, on antanut aihetta paljolle kirjoittelulle. Tietenkin voidaan olla sitä mieltä, että peruutus oli tarpeeton, koska Nordek-neuvottelut ovat sarja tuloksettomia kokouksia. Yksi lisää, ei se ketään kaada.

  Mutta peruutuksen yhteydessä on päästy puhumaan, että suomalaiset ovat erimielisiä Nordekin suhteen, ja että Suomi kaataa Nordekin sisäpoliittisiin riitoihinsa. Tämä ei kyllä pidä paikkaansa. Suomi haluaa lujittaa taloudellisia suhteitaan pohjoismaiden kanssa, siitä ei maassa ole olemassa kuin yksi mielipide. Mutta yhtä varmaa on, että Suomi ei tule harjoittamaan sellaista politiikkaa, että se kaupallisen yhteistyön takia joutuisi menettämään puolueettoman asemansa. Tämän olisi voinut sanoa julki Turun kokouksessakin, sillä asia on ollut hyvin tunnettu jo tähänkin asti.

  Skandinaaviset lehdet ja poliitikotkin ovat peruutuspäätöksen johdosta antaneet mielikuvituksensa laukata. Tanskan pääministeri Baunsgaard suosittelee Nordekia ilman Suomea ja hänen kilpakumppaninsa Jens Otto Krag, jonka mielenkiinto Suomea kohtaan on aina ollut varsin viileä, selittää samoin, että Nordek-juna on saatava liikkeelle ilman Suomen vaunua. Kyllä me tiedämme, mikä olisi tällaisella Nordekj-unalla pääteasemana: EEC. Siinä junassa ei Suomella todellakaan ole vaunua. Tanskalaiset puhuessaan Nordekin puolesta tietävät hyvin, että maa ei voi samanaikaisesti olla sekä EEC:n että Nordekin jäsen. Ja sekin tiedetään, kumman Tanska asettaa ensi tilalle.

  Ei Nordek Suomen osalta ole mikään ylivoimaisen vaikea asia, jos tarkoitetaan Nordekia kun puhutaan Nordekista. Mutta kun muualla pohjoismaissa puhutaan Nordekista niin sillä ei aina tarkoiteta Nordekia.