Herra Puhemies!

Suomen kansan edustajat!

Vuoden 1973 valtiopäivät ovat saaneet käsiteltäväkseen lähes 300 aikaisemmilta valtiopäiviltä siirtynyttä tai näille valtiopäiville annettua hallituksen esitystä. Suurin osa niistä on ehditty käsitellä valtiopäivien päättymiseen mennessä. Tulosta on pidettävä hyvänä, varsinkin kun ottaa huomioon, että eduskunnan ja hallituksen yhteistyössä on välistä esiintynyt tietynlaista kitkaa.

Eduskunta sai päättyneillä valtiopäivillä käsiteltäväkseen suuren määrän ulkovaltojen kanssa solmittuja yhteistyösopimuksia. Näistä tärkeimmät, sopimukset Euroopan Talousyhteisön (EEC) ja Keskinäisen taloudellisen avun neuvoston (SEV) kanssa, liittyivät kauppapoliittiseen kokonaisratkaisuun. Monien vaiheiden jälkeen eduskunta hyväksyi viime viikkoina myös Euroopan Talousyhteisön kanssa tehtyyn sopimukseen liittyvät taloudelliset suojalait, jotka antavat hallitukselle kokonaisuutena katsoen laajat valtuudet pyrkiä ulkomaankaupan ja maan maksutaseen turvaamiseen ja tasapainottamiseen sekä hintojen ja kustannusten tasapainoisen kehityksen valvomiseen. Lakien tarkoituksena on myös niiden vaarojen torjuminen, joita lisääntynyt vapaakauppa saattaisi aiheuttaa kotimaiselle tuotannolle ja itsenäiselle taloudelliselle päätöksenteolle.

Luopumiseläkelaki, laki luopumiskorvauksesta, sukupolvenvaihdoseläkelaki, maatalousyrittäjien vuosilomalaki sekä tavallaan myös asutusluottojen järjestelylaki ulottavat monet tärkeät yleiset sosiaaliset edut myös maatilatalouden harjoittajiin ja pyrkivät samalla helpottamaan maatalouden sisäistä rakennemuutosta.

Vuoden 1973 valtiopäivillä hyväksyttiin lait neljän yliopiston tai korkeakoulun valtiollistamisesta. Valtiolle kuuluu tämän jälkeen taloudellinen vastuu lähes koko korkeakoululaitoksestamme.

Tärkeimmät ulkopoliittiset tapahtumat liittyvät Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksen avaamiseen Helsingissä. Menneenä vuonna tapahtui yleensäkin merkittävää jännityksen lievenemistä ja suhteiden normalisoitumista. Me suomalaiset, olemme voineet antaa oman aktiivisen panoksemme tähän kehitykseen, koska muun muassa YK ja ETYK ovat jatkuvasti olleet valmiita käyttämään hyväksi tarjoamiamme palveluksia.

Suomen ja Neuvostoliiton väliset suhteet ovat lujittuneet ja maiden yhteistyö entisestään syventynyt. Tämä kävi ilmi mm. Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puhemiehistön puheenjohtajan N.V. Podgornyin vieraillessa Suomessa ystävyys-, yhteistoiminta- ja avunantosopimuksen 25-vuotisjuhlallisuuksien yhteydessä. Käytännöllisinä osoituksina tästä kehityksestä ovat lukuisat teolliset yhteistyöprojektit, joiden tuloksena mm. voitiin ottaa käytäntöön suomalais-neuvostoliittolainen kaasujohto. Myös suhteemme muihin maihin ovat jatkuneet erinomaisina, mistä ovat osoituksena Tanskan kuningattaren, Senegalin presidentin ja Unkarin sosialistisen työväenpuolueen ensimmäisen sihteerin Suomeen suorittamat valtiovierailut.

Eduskunnan hyväksymän valtion tulo- ja menoarvioesityksen perusteluissa hallitus on viitannut niihin edellytyksiin, joilla Suomi on vastaisuudessa valmis osallistumaan kansainväliseen kehitysaputyöhön. Yhdistyneiden Kansakuntien hyväksymän kehitysstrategian mukaisesti tavoitteenamme ei ole pelkkä taloudellisen kasvun, vaan ennen kaikkea yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden edistäminen kehitysmaissa. Tavoitteensa mukaisesti Suomi ohjaa ensimmäistä kertaa kehitysyhteistyömäärärahoja myös sellaisten kansallisten vapautusliikkeiden kautta, jotka taistelevat siirtomaavaltaa ja rotuerottelua vastaan.

Kuluneiden valtiopäivien aikana eduskunnan työssä on ilmennyt entistä enemmän sisäisiä kitkatekijöitä. Vanhastaan on tunnettua, että asiat pyrkivät ruuhkautumaan valtiopäivien loppuviikkoina sekä että eduskunta ei silloin hevin ehdi käsitellä kiireellisiäkään asioita. Kuluneilla valtiopäivillä kansanedustajien poissaolo näyttää haitanneen sekä valiokunta- että täysistuntotyöskentelyä. Täysitehoiseen toimintaan ei muutenkaan ole päästy. Eräitä edustajia on jopa useamman kerran jouduttu sulkemaan pois eduskuntatyöstä sopimattoman käyttäytymisen vuoksi, ja eduskunnan sisäiset vaikeudet ovat alkaneet käydä ilmeiseksi myös suurelle yleisölle.

Kansanedustuslaitoksen arvovalta ja parlamentaarisen järjestelmän voima ovat riippuvuussuhteessa toisistaan. Kansaneduskunnan ja sen työn tarkoituksellinen huonoon valoon saattaminen on useinkin ollut alkuna - kuten historia osoittaa - kansalaisten demokraattisiin vapauksiin perustuvan kansanvaltaisen järjestelmän halvaannuttamiseen.