Ylioppilaskunnan kirjaston oloista.

Kun tietää, että Suomen ylioppilaskunnan hallitus jo vuosikymmeniä on ollut suomalaisissa käsissä, vieläpä muutamat viime vuodet vallan aitosuomalaisissa, niin hyvällä syyllä odottaisi, että kaikissa ylioppilaskunnan laitoksissa jo nyt olisi vallalla suomalainen komento. Varsinkin ulkomaalaisen, jolle on kuvailtu suomalaisen kansallisen liikkeen kiivautta ja häikäilemättömyyttä erittäin voimallisin sanoin ja värein, on luonnollisesti aivan mahdotonta uskoa, että ylioppilaskunnan suomalaiskiihkoilijat olisivat voineet jättää jonkin tärkeän laitoksensa ruotsalaisten käsiin. Niin on - ihme kyllä - kuitenkin asian laita. Ylioppilaat joutuvat hyvin läheiseen kosketukseen erään oman laitoksen kanssa, joka on piittaamatta olojen kehityksestä jäänyt siihen kuntoon, jossa se parhaana ruotsalaisen hegemonian aikana oli, ja seisoo kuin *monumentum aere perennius* keskellä aitosuomalaista aikakautta, ikäänkuin varovasti nostettuna muutamien vuosikymmenien yli. Tämä laitos on *ylioppilaskunnan kirjasto*.

Vaikkakin ylioppilaskunnan kirjaston hoitajana jo pitkät ajat on ollut suomalainen mies, on sen muu henkilökunta ollut tähän saakka ylivoimaisesti ruotsalaista. Nykyään on kirjaston palveluksessa, paitsi kirjastonhoitajaa, varakirjastonhoitaja, kaksi vanhempaa ja neljä nuorempaa amanuenssia. Näistä varakirjastonhoitaja, molemmat vanhemmat amanuenssit ja kaksi nuorempaa amanuenssia ovat ruotsalaisia ja vain kaksi nuorempaa amanuenssia on suomalaisia. Ruotsalaisilla on näinollen voimakas enemmistö kirjaston henkilökunnan keskuudessa, eikä olekaan ihmeteltävää, että kirjaston henkilökunnan "sisäisenä virkakielenä" tuntuu olevan yksinomaan ruotsinkieli.

Tämä asiaintila johtuu ensiksikin siitä syystä, että ylioppilaskunnan hallituksen kirjastovaliokunta, joka valvoo ylioppilaskunnan kirjaston asioita, on vielä viime vuosiin saakka ollut ruotsalaisten käsissä. Tätä valiokuntaa on pidetty vähäarvoisimpana, niinkuin se itse asiassa onkin, ja sen vuoksi jätetty ruotsalaisten hoteille, hyvin tietäen, että he eivät voi kirjaston komentoa enemmän ruotsalaiseksi saada. Tästä "työnjaosta" on ollut seurauksena, että hallituksen muut valiokunnat ovat saaneet suomalaisten harrastukset ja pyrkimykset toteutetuiksi, kun taas kirjastovaliokunta on vastaavasti edustanut ruotsalaisten harrastuksia. Vasta tämän vuoden alusta kirjastovaliokunnan puheenjohtajan paikka miehitettiin suomalaisella.

Toinen syy ruotsalaisten ylivaltaan kirjastossa on ollut se, että ruotsalaiset ovat hankkineet omiaan harjoittelijoiksi kirjastoon ja kun joku vakinainen kirjaston virkamies on pyytänyt virkavapautta, on hän esittänyt tilalleen jonkun ruotsalaisen harjoittelijan. Hänet on siihen hyväksytty ja kun sitten virkamiehen erotessa on ollut valittavana hänelle seuraaja, on vanhimpana ja virkaa jo ennen hoitaneena harjoittelijana siksi valittu tämä ruotsalainen. Näin on tapahtunut kerran toisensa jälkeen ja tulee tapahtumaan vastakin, ellei kirjastovaliokunta osaltaan ja suomalaiset ylioppilaat omalta osaltaan saa muutosta aikaan.

Suomalaiset ylioppilaat eivät ole kiinnittäneet juuri nimeksikään huomiotaan ylioppilaskunnan kirjastoon, johon otetaan ylioppilaita harjoittelijoiksi kirjastopalvelusta varten. Harjoittelu on palkatonta, mutta viransijaisuudesta, jota tarjoutuu usein, maksetaan sama palkka kuin viran vakituiselle hoitajalle. Ja kun virkamiesten erotessa paikkoja joutuu avoimeksi, täytetään ne harjoittelijoilla. Tähän asti on suomalaisista harjoittelijoista ollut puutetta ja sen vuoksi ruotsalaisten ylivalta on voinut säilyä; nyt täytyy suomalaisten ylioppilaiden täyttää vapaina olevat ja vapaiksi joutuvat harjoittelijain paikat, niin että aina tarpeen tullen on suomalainen ylioppilas otettavana avoimeksi joutuneen virkamiehen paikalle. Harjoittelijain paikkoja on tätä nykyäkin vapaina, niin että asiaan innostuneiden on syytä kiinnittää huomiota tähän.

Kirjastovaliokunnan suomalaisilla jäsenillä on myöskin velvollisuutensa. Tähän asti on ruotsalainen hakija kirjaston virkoihin ollut muodollisesti pätevämpi, kun hän on saanut pitemmän ajan hoitaa viransijaisuuksia. Tästä lähtien on ensiksikin viransijaisiksi hyväksyttävä ensi sijassa suomalaisia harjoittelijoita ja toiseksi: avoimiksi joutuviin virkoihin on nimitettävä samoin suomalaisia harjoittelijoita taikka kirjastovirkamiehiä. Kirjaston virkoja täytettäessä ei ole syytä katsoa silmiään sokeiksi yksinomaan muodolliseen pätevyyteen. Sen itse asiassa vähäisen kokemuksen enemmyyden, joka ruotsalaisella hakijalla on harjoittelu- ja viransijaisuusaikansa pitemmyyden nojalla, korvaa moninkerroin se seikka, että suomalainen hakija voi paremmin palvella kirjaston suomalaisia käyttäjiä. Ja toisekseen: tässä on useimmiten kysymyksessä vain muutamat kuukaudet puoleen tai toiseen; niiden merkitys tosiasiallisesti on niin vähäinen, että on väärin kirjaston virkoja täytettäessä syrjäyttää pätevä suomalainen ehdokas jonkun ruotsalaisen tieltä, jolla kyllä saattaa olla takanaan vaikkapa puolikin vuotta pitempi harjoitteluaika kirjastossa. Muistettakoon, että jos ollaan hakevinaan oikeudenmukaisuutta tiukasti arvostellen hakijain muodollisia meriittejä, niin helposti voidaan unohtaa se suurempi oikeudenmukaisuus, joka vaatii, että suomalaisella ylioppilasnuorisolla tulee olla suomalaiset, suomalaisesti ajattelevat luottamus- ja virkamiehet.

Kirjastonsa asioissa yleensäkin ovat suomalaiset ylioppilaat tähän asti noudattaneet meltoa ja saamatonta politiikkaa. Olkoon se nyt lopussa! Suomalaisuus voittoon ylioppilaskunnan kirjastossakin!

*

Ylioppilaskunnan kirjaston hoitajan virka on nyt julistettu entisen hoitajan toimikauden päättyessä avoimeksi. Tähänastinen kirjastonhoitaja on ilmoittanut jättävänsä toimen. Valittakoon kirjastonhoitajan virkaan mies, joka ottaa lähimmäksi päämääräkseen ruotsalaisten ylivallan lopettamisen kirjastossa. Se ei suinkaan ole mahdotonta, jos vain kirjastonhoitajalla on vilpitön ja vakava pyrkimys siihen. Hän saa kyllä luottaa kirjastovaliokunnan suomalaiseen enemmistöön, joka varmastikin hyväksyy mielihyvin uuden kirjastonhoitajan suomalaistamistoimenpiteet. Uuden kirjastonhoitajan pitää kyllä jo etukäteen ymmärtää, että kirjaston virkamiesten suomalaistaminen kohtaa ruotsalaisella taholla kiivasta vastustusta, ymmärtää se ja ottaa se oikealta kannalta. Etuoikeutettu luokka ei taistelutta - tässä rähinättä - luovu etuoikeuksistaan.

Kunnan sääntöjen mukaan ylioppilaskunta valitsee kirjastonhoitajan. Kunnan suomalaisten jäsenten velvollisuus on siihen virkaan valita mies, joka täyttää sen toiveet kirjaston suomalaistamisesta. Me ylioppilaat emme saa kärsiä omissa laitoksissamme ruotsalaista ylivaltaa; johan me olisimme kuin Suomen valtio, jonka nykyistä kielipolitiikkaa me pidämme - ja syystä kyllä - suomalaisen kansan elinehtojen vastaisena.