Suoria sanoja

Ladoumegue-liiton mahdollisuuksista Suomessa.

Julkisuudessa on näkynyt tietoja, jotka kertovat jonkinlaisesta toiminnasta päivänpolttavan amatöörikysymyksen ratkaisuunsaattamisessa. Puhutaan koko maailman käsittävän n.k. Ladoumegue-liiton perustamisesta, jonka jäsenet olisivat välittävänä renkaana ammattimaisesti ja amatöörimäisesti harjoitetun urheilun välillä. Onpa mainittu Suomessa päätetyn perustaa kansallinen Ladoumegue-liitto, johon on kerrottu liittyneen joukko urheilijoita.

Nämä julkisuudessa kovin hälyttävässä muodossa annetut tiedot ovat olleet omiaan hämmästyttämään minua. Uuden liiton perustamisen yhteydessä esitetyt suunnittelut ja lupaukset, ne toiveet, joita tähän uuteen lapseen on kiinnitetty, ne syytökset, joiden sinkoamisella on haluttu antaa uudelle yritykselle puhtia, osoittavat varsin pitkälle menevää olevien olojen ja mahdollisuuksien tuntemattomuutta tai herkkäuskoisuutta laskelmien teossa. Minä en epäile, eikö osalla - sanon nimenomaan osalla - hankkeen takana olevista henkilöistä, jotka kuvaavaa kyllä viisaasti karttavat julkisuutta, ole hyvää tahtoa ja vilpitöntä pyrkimystä urheilukysymysten hedelmälliseen kehittämiseen. Ja sellaisesta harrastuksesta, vaikka se välistä saattaa pukeutuakin vähemmän onnistuneeseen muotoon, ei ole muuta kuin hyvää sanottavana. Mutta nimenomaan tässä tapauksessa on heidän valitsemansa tie ehdottomasti väärä. Sallittaneen sanoa miksi.

1) Koska ei ole olemassa välimuotoa ammattilaisen ja amatööriurheilijan välillä. Nykyisten sääntöjen, joiden olemassaolo ei riipu meistä, mukaan on vain joko amatöörejä tai ammattilaisia. Jos Ladoumegue-liitto ei hyväksy IAAF:n amatöörisääntöjä, sen jäsenet ovat auttamattomasti IAAF:n ja koko kansainvälisen urheiluyhteistyön ulkopuolella.

2) Koska Ladoumegue-liiton perustaminen ei edistä amatöörikysymyksen ratkaisua nykyoloja vastaaviksi. Mikä olisi meidän vastustajillemme sen mieluisampaa kuin nähdä joukko parhaita urheilijoitamme ammattilaisina.

3) Koska Ladoumegue-liiton perustaminen täällä olisi kohdistettu Suomen Urheiluliittoa vastaan, jonka toiminta Nurmi-asiassa ja amatöörikysymyksen terveelle pohjalle saattamisessa täytyy kaikkien Suomen urheilun todellisten ystävien tunnustaa tarmokkaaksi ja hyvin hoidetuksi. Ei mikään olisi omiaan Suomen Urheiluliiton auktoriteettiä ulkomailla enemmän horjuttamaan kuin Ladoumegue-liiton perustaminen täällä. Jo huhut sellaisen perustamisesta ovat arvaamattomasti vahingoittaneet Suomen urheilua, siitä olen saanut todistuskappaleita Espanjasta saakka.

4) Koska Ladoumegue-liiton perustaminen olisi kohdistettu urheiluseurojamme vastaan, jotka palkattomin työvoimin ovat tehneet sen suuriarvoisen työn, mistä urheilumaineemme ja urheilukuntomme on voinut versoa ja nousta. Mitä jäisi seuroille tämän jälkeen työksi? - Kasvattaa varoja ja voimia uhraten nuorista pojista suururheilijoita, jotka Ladoumegue-liitto kuorisi kuin kerman päältä, käyttäen hyväkseen urheiluseurojen ponnistusten ja vaivannäön hedelmät.

5) Koska Ladoumegue-liittoon mahdollisesti liittyvät urheilijat joutuvat varsin onnettomaan asemaan. Ammattiurheilu ei lyö leiville, siitä on kymmeniä esimerkkejä, Suomessa viimeksi painijoiden parikymmentä vuotta sitten tapahtunut joukkoammattilaistuminen. Joku "tähti" siinä voisi jotenkuten kätensä paikata, mutta kehitysijässä oleville miehille se olisi urheilu-uran loppu.

6) Koska Ladoumegue-liitolla ei ole johtajavoimia suorittamaan sitä koulutus- ja järjestötyötä, jota Suomen Urheiluliitto on tehnyt ja edelleen tekee. Esim. tänä kesänä, joutuu Suomen Urheiluliiton kursseilla kolmisensataa valmentajaa saamaan osa 3 viikon osa 1 viikon koulutuksen. Millä Ladoumegue-liitto sen työn tekee? Riittääkö sen varat siihen?

On tarpeetonta jatkaa pitemmälle. Ladoumegue-liiton perustamispuuhista on luovuttava. Mitään yhteistyötä Ladoumegue-liiton ja Suomen Urheiluliiton välillä ei voi tulla kysymykseenkään. Urheiluliitto ottaa kaiken sen avun, mikä sille eri puolilta annetaan sen työskennellessä Suomen urheilun ja edustusurheilun kohottamiseksi. Mutta se apu, minkä Ladoumegue-liitto antaisi, on omiaan enemmän kaatamaan kuin rakentamaan. Niiden, jotka nyt ovat Ladoumegue-liiton puuhailujen takana, tulisi antaa järjen puhua ja luopua tästä hankkeesta. Heidän energialleen ja alotekyvylleen löytyy työalaa olevissa urheiluseuroissa aivan liialtakin. Ja heillähän on mahdollisuus urheiluseurojen välityksellä saada Suomen Urheiluliitto nykyistä parempiin käsiin. Jos he ottavat Urheiluliiton omakseen ja pystyvät työssä toteuttamaan suuret ohjelmansa, ei siitä ketkään toiset ole tyytyväisempiä kuin me, joille urheiluväen luottamus tähän asti on uskonut Urheiluliiton asioiden hoidon. Mutta tulee muistaa tullessaan, että ei täällä ruusujen päällä tanssita. Jonkin suunnitelman toteuttaminen ei vielä sillä ole hyvä, että sen saa - kauniisti tai vähemmän kauniisti - paperille.

Mutta Ladoumegue-liiton suunnittelijoiden joukossa tiedän olevan tyyppejä, joiden on tarpeetonta tulla Suomen Urheiluliiton kokouksiin. Eivätkä he kaikki niihin pääsekään. Heille ei Urheiluliiton johtoa koskaan luovuteta.

Lopuksi sanon, että urheiluelämämme elää nousukautta. Enkä usko Urheiluliiton toiminnan olleen siihen vaikuttamatta. Suomen urheilun, myös edustusurheilun menestys vaatii, että kaikki joille urheiluasia ja maan kunnia on rakas, puhaltavat samaan hiileen. Ja jos erimieltä ollaan, tehtäköön työtä urheiluseuroissa ja toimivissa järjestöissä. Uusien teiden etsiminen ja eriseuraisuus eivät vie perille, sen olen velvollinen sanomaan. Ja urheilun hyväksi on tilaa itsekullakin työskennellä jo olemassa olevissa organisatioissa. Rehellistä työmiestä ei sieltä työnnetä syrjään.

Ja jos Suomen Urheiluliitolta kuoritaan osa sen kermaa ammattilaisiksi, siitä ei Urheiluliitto säikähdä. Me ottelemme jälelläolevilla miehillä maaottelumme ja kasvatamme parissa vuodessa uuden edustusjoukkueen, joka ei jää jälelle parhaimmistamme. Ja me rakennamme nuorekkaan urheilujohdon ja nuoren aktiiviurheilijamiehistön välille samallaisen toverillisen, luottamuksellisen ja taisteluvalmiin yhteisrintaman, jonka voimasta koko Suomi sai syksyllä 1931, Suomen päivinä Tukholman stadionilla, olla ylpeä.