Eräs haastatteluväärennys ja asioista sen vaiheilla.

Sillä aikaa, jolloin allekirjoittaneella oli kunnia toimia Suomen Euroopan mestaruus- ja maaottelujoukkueen johtajana Torinossa ja Berliinissä, on täällä kotimaassa näytelty näytelmä, joka on lajissaan varsin surkuteltava. Tarkoitan Hufvudstadsbladetin ja Suomen "Urheilu"-lehden yhteistä hyökkäystä Suomen Urheiluliittoa vastaan Amerikan Urheiluliiton puheenjohtajan, mr Brundagen väärennetyn haastattelulausunnon avulla.

Tukholmassa pidetyn IAAF:n kongressin jälkeen saapui Amerikan Urheiluliiton puheenjohtaja mr. Brundage Suomeen, jonne hänen vanha ystävänsä Lauri Pihkala jo viime talvena hänet oli kutsunut. Täällä oli mr Brundage sekä Pihkalan että SUL:n vieraana ja viipyi vain päivän maassamme. Hänen lähtönsä päivänä julkaisivat Hufvudstadsbladet ja Suomen Urheilulehti yhteisen haastattelun, jonka mr Brundage muka oli antanut ja jossa tämä SUL:n vieras jyrkin sanoin tuomitsi SUL:n toiminnan, johdon ja kongressiedustajat. Haastattelun nojalla S.U:lehti sitten esitti voimakkaan vaatimuksensa SUL:n johdon uusimisesta.

Haastattelu oli kieltämättä herättänyt suurta huomiota Suomessa. Mr Brundagen isäntänä toimineet henkilöt olivat eniten hämmästyneitä, sillä herrasmiehen tapoihin ei nyt kerta kaikkiaan kuulu puhua pahaa isäntäväestään, sen kestiystävyyttä nautittuaan, ajattelipa hän siitä sitten mitä tahansa. Lisäksi monet haastattelun kohdat olivat sisällöltään sellaisia, ettei mr Brundage ilmeisestikään ollut voinut mitään sellaista sanoa, koska väitteet eivät olleet edes asiallisesti oikeita. Haastattelu pidettiin SUL:n taholla alunalkaen väärennettynä. Kun asiaan oli saatava selvyys, käännettiin haastattelu ja lähetettiin mr Brundagelle. Lähetekirjelmässä ei sanallakaan pyydetty mr B:ltä peruutusta tai muuta sellaista, johtopäätökset jätettiin hänen itsensä tehtäviksi.

Jo torstaina, 13/9, aamulla saapui mr B:ltä SUL:lle sähkösanoma, jossa hän ilmoitti haastattelun vääristellyksi. 14/9 mr B., joka oli sillä välin saapunut Berliiniin, tri Diemin välityksellä pyysi saada tavata allekirjoittaneen selittääkseen totuuden haastattelusta ja 15/9 mr B. saapui hotelliin, jossa asuimme, ja lausui valittelunsa haastattelusta, joka pääkohdissaan oli väärennetty. Mr B. ilmoitti omasta aloitteestaan jättävänsä oikaisun haastattelun julkaisseille lehdille. Sunnuntaina, 16/9, hän Saksa-Suomi-maaottelun aikana jätti allekirjoittaneelle kirjeet Hbl:lle ja SU:lehdelle lähetettäviksi sekä jäljennöksen kirjeistä SUL:lle siltä varalta, etteivät yllämainitut lehdet hänen oikaisuaan julkaisisi.

Oikaisussaan mr Brundage ilmoitti, että hänen sanansa oli vääristelty ja että Suomen Urheiluliiton ja sen johdon arvostelu, joka hänen suuhunsa oli pantu, ei ollut hänen tekemänsä. Mr Brundage valitti erikoisesti, että hänen väärennettyä haastatteluaan oli tällä tavoin käytetty persoonapoliittisiin tarkoituksiin - oikaisussaan mm. mainiten, että "henkilökohtaisuuksien tuominen tähän yhteyteen on väärin tehty niitä henkilöitä ja myös minua kohtaan".

Asetoverit Hbl. ja SU:lehti eivät voineet olla mr Brundagen oikaisua julkaisematta. Hbl. pidättäytyi omasta puolestaan enemmistä puolusteluista, mutta kynti sensijaan toisen vasikalla ja pani johtaja Arno Hohenthalin, joka SUL:n vieraana oli saanut olla mr Brundagen seurassa todistamaan mr Brundagea vastaan siitä huolimatta, ettei herra Hohenthal oman ilmoituksensa mukaan edes ollut saapuvilla k.o. haastattelun tapahtuessa. Sitä jo voitaneen sanoa tyhmyydeksi! S.U:lehti sensijaan mitä häpeämättömimmällä tavalla kävi halventamaan mr. B:tä, josta koetti antaa sen käsityksen, että tuo aikaisemmin niin arvovaltaisena pitämänsä urheilujohtaja olisi minkä tuulen puhallettava tahansa. Se, että S.U:lehti samalla koetti saattaa SUL:n johdon huonoon valoon, luonnollisesti kuuluu asiaan. Eihän Ämmä Jii, tämä kotimainen Torsten Tegner, enää muuten osaa "pyrähdelläkään", ellei pääse parjaamaan SUL:a.

Allekirjoittanut tarjosi S.U:lehdelle oikaisua, jota toimitus ei luonnollisestikaan uskaltanut julkaista. Se oli hyvä merkki siitä, että M.J. katsoo lehtensä lukijakunnan siksi arvostelukykyiseksi, ettei sille saa totuutta kertoa. Jokin henkilö tai järjestö on tuollaisen ammattiparjaajan käsissä aivan neuvoton, varsinkin tällaisessa tuikihäikäilemättömässä tapauksessa, ettei lehti, joka kuukausimäärät on viskonut solvauksia ja valheita määrätylle suunnalle, suostu julkaisemaan oikaisuja. Alempana julkaisen vastineen, jota M.J. ei rohjennut lehteensä ottaa:

S.U:lehden toimitukselle.

Pyydän arv. lehdessänne tilaa seuraavalle:

Varmaan jokaiseen arvostelukykyiseen henkilöön, joka on joutunut seuraamaan niinhyvin kieli- kuin urheilupoliittisten asioittemme kehitystä ja käsittelyä viime vuosina, on vaikuttanut hyvin vastenmieliseltä sellainen raukkamaisuus, että jokin maamme sisäinen, omassa keskuudessamme selvitettävä riita-asia on viety ulkolaisen yleisön edessä käsiteltäväksi, tai että toinen osapuoli on koettanut hakea ulkomailta omiin tarkoituksiinsa sopivan erotuomarin jonkin kotoisen erimielisyyden ratkaisijaksi. Niinhän toki täytyy olla, että sisäiset asiamme on saatava omin voimin ja omassa piirissämme ratkaistuksi, avun hakeminen ulkomailta on kansallisen omanarvontunnon lokaan tallaamista. Meillä on tosin tullut suorastaan tavaksi, että eräät ruotsinkieliset henkilöt ja piirit ovat Suomen sisäisissä asioissa huutaneet ulkomaita avukseen, eikä minua - Suomen Urheilulehden viimeaikaisen kirjoitustavan jälkeen - enää lainkaan ihmetytä, että Urheilulehden toimitus on nyt avoimesti liittynyt tähän "jaloon" rintamaan. Suomen Urheilulehti ei tosin aikaisemminkaan silmittömässä halussaan päästä Suomen Urheiluliiton kimppuun ole aseita valinnut, mutta väärentäessään Amerikan Urheiluliiton puheenjohtajan mr Brundagen haastattelun omien pyyteittensä mukaiseksi se on lyönyt - yhdessä asetoverinsa Hufvudstadsbladetin kanssa - kaikki entiset saavutuksensa. Mr Brundagen oikaisun tultua julkaistuksi ei minulla olisi ollut aihetta asiaan kajota, mutta kun Urheilulehden toimitus katsoo voivansa mitä arvottomimmalla tavalla halventaa mr Brundagea, että hän muka olisi Suomen Urheiluliiton edustajat tavatessaan "häpeissään sanoistaan" "allekirjoittanut hänelle esitetyn kirjeen", katson itseni pakotetuksi vieraamme kunnian puolustamiseksi esittämään seuraavat tosiasiat:

1) Suomen Urheiluliitto ei ole sanallakaan pyytänyt mr. Brundagen peruuttamaan haastatteluaan. Hänelle on kyllä lähetetty käännös haastattelusta, koska haastattelun sisällöstä voitiin päätellä, että se oli väärennys.

2) Suomen Urheiluliiton taholta ei ole edes haluttu henkilökohtaista yhteyttä mr Brundagen kanssa. Tapaamista pyysi mr Brundage perjantaina 14/9 tohtori Diemin välityksellä. Se tapahtui 15/9 aamulla. Väite, että "asianomaiset herrat kiirehtivät tapaamaan mr B:tä", on näin ollen yksi valhe lisää.

3) Jo torstaina 13/9 klo 13.25 (Berliinin aikaa 12.25) saapui mr Brundagelta Suomen Urheiluliitolle seuraava sähkösanoma: "Many statements in interview not made by me Letter follows Brundage" (monet väitteet haastattelussa eivät minun tekemiäni kirje seuraa Brundage). Ennen tätä sähkösanomaa ei Suomen Urheiluliitolla suoranaisesti eikä välillisesti todistettavasti ole ollut mitään muuta yhteyttä mr Brundagen kanssa kuin kohdassa 1 mainitun käännöksen lähettäminen.

Jouduttuaan näin vääristelystään kiinni Urheilulehti koettaa esittää mr Brundagen mieheksi, joka "satimeen jouduttuaan" on valmis peruuttamaan sanansa. Mutta mikä arvo olisi annettava silloin mr Brundagen kaltaisen henkilön haastattelulausunnolle, jos se olisi ollut totta, kun hän kerran - niinkuin Urheilulehti nyt väittää - on tarpeen tullen valmis syömään sanansa.

Suomen Urheilulehti on tässä yhteydessä selittänyt, että Suomi olisi muka menettänyt kaikki ulkolaiset suhteensa. Asia on päinvastoin niin, että Suomella ei ole koskaan ollut niin suoria ja hyviä ulkolaisia suhteita kuin parhaillaan. Ensi kesän maaottelut Ranskaa, Englantia, Saksaa ja Viroa vastaan ovat siitä vastaansanomattomana todistuksena.

Rohkenen lopuksi toivoa, että tämä hyvin nolosti päättynyt yritys lyödä vieraan vääristellyillä lausunnoilla kotimaista urheilujohtoa olisi opettanut malttamattomimmillekin, että valheella on lyhyet jäljet, ja että kotoiset erimielisyydet on saatava ratkaisuun omin voimin. Pankaa toimeksi sillä rintamalla!

Helsingissä, syyskuun 22 päivänä 1934.

Urho Kekkonen.

Tähän olisi kenties vielä ollut syytä lisätä: Mr Brundage on Suomen vastustaja Nurmi-asiassa ja amatöörikysymyksessä. Ei ole lainkaan kummeksittavaa, jos hän olisi tuominnutkin Suomen kannanotot. Eikä hänen mielipiteensä sen vuoksi ole meille sen autuaaksitekevämpiä kuin Edströminkään mielipiteet. Mutta mr Brundage on herrasmies, joka tietää, ettei vieraan tapana ole sotkeentua isäntäväen sisäisiin asioihin. Siksi hän ei ole haastattelijalle voinut puhua sitä, mikä hänen suuhunsa on pantu.

Mr Brundagen haastattelu ei ansaitse enempää kirjoittelua. Haastattelun väärentäminen ja julkaiseminen osoittavat, kuinka silmitön viha vallitsee määrätyissä piireissä SUL:oa ja sen johtoa vastaan. On naurettavaa koettaa uskotella, että syynä hyökkäilyihin olisi jokin Nurmi-asia, ja erilainen käsityskanta menettelytavoista siinä. Hufvudstadsbladetin ja Suomen Urheilulehden yhteisrintama antaa viitteen siihen, mistä tässä on oikein kysymys. Minulle jää maukas tilaisuus ajan tullen vetää verho sen juonittelijan edestä, jonka pillin mukaan Suomen Urheilulehti nyt tanssii.

Kun kesän mittaan on moitittu SUL:oa liiallisesta jyrkkyydestä Nurmi-asian hoitamisessa, lienee paikallaan kysyä kuka moittijoista v. 1932 olisi taipunut hra Edströmin vaatimuksiin, joissa ei ollut neuvotteluille tilaa. Nyt, kun asia on taisteluista huolimatta menetetty, on viisaita, jotka esittävät, miten olisi pitänyt menetellä. Mutta miksei näillä jälkiviisailla silloin ollut rohkeutta tehdä ehdotuksia. Eipä silti, että niitä olisi kukaan järkevä ihminen silloin ottanut huomioon. Jos saisin kevään v. 1932 takaisin, ei olisi mitään muuta tietä valittavana kuin se, jota on kuljettu. Mutta jos IAAF saisi huhtikuun 3 päivän 1932 takaisin, pidättäytyisi se uusimasta laitonta Nurmi-päätöstään se lienee varmaa.

Mr. Brundagen haastattelun yhteydessä on paljon puhuttu "kiertokirjeestäni" amatööriasiassa. Se kiertokirje oli artikkeli "Dagens Nyheterissä" Tukholmassa. Ja se on julkaistu tässä lehdessä nimellä: "Yleisurheilun amatööriprobleemi". Tätä artikkelia vastaan on m.m. M.J. S.U:lehdessä hyökännyt. Mutta sanallakaan ei arvon kynäniekka ole selostanut, mitä tuossa kirjoituksessa esitän. Eikä uskalla selostaakaan, sillä arvostelukykyinen lukija huomaisi tässäkin kohden, kuinka perusteellisesti lukijakuntaa koetetaan pettää salaamalla tosiasiat ja korvaamalla ne parjauksella.

Lienee vielä syytä mainita, että sama kirjoitukseni "Yleisurheilun amatööriprobleemi", jossa koetetaan löytää ratkaisu amatööripulmaan käytännöllisen elämän vaatimuksiin soveltuvan luokkajakosysteemin avulla, on julkaistu arvovaltaisessa pariisilaisessa urheilulehdessä "L`Auto", jonka toimitus on asettunut täysin kannattamaan ehdotustani.

Jos urheilutasoamme voitaisiin alasrepimisellä rakentaa, silloin S.U:lehti ansaitsisi kultaisen ansiomerkin ja Suomen urheilu olisi aikoja sitten ohittanut Amerikan. Niin hyvin S.U:lehti on alasrepimisessä ahkeroinut.

Mutta ristiriitojen synnyttäminen ei valitettavasti urheiluelämäämme edistä. Kuitenkin pitäisi jokaisen käsittää, että ainainen nalkuttaminen ja nakertaminen, niin vaaratonta kuin se itse asiassa saattaakin olla, hämmentää mieliä ja heikentää sitä iskuvoimaa, jonka urheiluedustuksemme tarvitsee. Vain täysin edesvastuuton henkilö voi tähän syntiin tehdä jatkuvasti itsensä syypääksi. Arvostelu on paikallaan ja välttämätön, mutta asiaton keinotekoinen alituinen nalkuttaminen ei ole arvostelua.

Suomen Urheiluliitosta määräävät yleisurheiluseurat. Niitten käsissä on liiton johdon kokoonpano. Asiat ratkaistaan yleisissä kokouksissa. Niissä on oikea paikka arvostelun ja moitteiden esittämiselle. Sen tuntuvat oivaltavan ne ruotsalaiset seurat ja niiden hännänheiluttajat, jotka kuulemma keräävät valtakirjoja maan seuroilta nykyisen johdon pään varalle. Se on oikein, hyvät herrat, painakaa päälle.